KONSERTTIARVIO
|
| |
|
|
| |
|
|
6.10.2016
|
The man himself: Ahlqvist
|
Pepe Ahlqvist H.A.R.P. vuonna 2016:
Musiikin maamerkki
Klassikkobändi näytti juhlakiertueella mallia musiikille omistautumisesta ja
eläytyvästä esiintymisestä. Oppitunti ilman sormenheristelyä ja turhaa
totisuutta.
Pepe Ahlqvistin tunnetuimman bändin H.A.R.P:in aktiiviurasta on jo sen verran
aikaa, että orkesteri nauttii vähintään kulttistatusta – sopivasti ja oikeutetusti.
Olikin helppo aistia varsinkin hieman varttuneemman yleisön riemu, kun Pepe
päätti koota bändin uudelleen juhlarundia varten.
Ahlqvist, joka täytti kesällä 60 vuotta, ja H.A.R.P. saattelivat kiertueen
päätökseen lokakuun ensimmäisen päivän iltana Lahti Blues & Roots -
tapahtumassa. Pepen rinnalla nähtiin kiertueella alkuperäisjäsenet Jarmo Nikku
(kitara) ja Timo Pratskin (kosketinsoittimet). Tuttuja kavereita ovat myös basisti
Harri Rantanen ja rumpali Harri Ala-Kojola.
Päätöskeikka (pienet 'encoret' tosin vielä vedetään Helsingin Storyvillessä)
miksasi hauskasti tunnettuja H.A.R.P.-biisejä ja bluesin klassikkonumeroita.
Pepen omaa sutkausta mukaillen yhtye tarjoili aimo annoksen vanhaa
amerikkalaisperäistä tanssimusiikkia suomalaisella kierteellä.
|
|
|
Ala-Kojola, Ahlqvist, Rantanen
|
"Ain't Doin' too Bad" toimi oivana esimerkkinä H.A.R.P:in funk-poljentoisesta
ohjelmistosta. Pratskinin soolo somisti väkevän esityksen. Aloitusbiisillä "Bubble's
Struggle" oli havaittavissa pienen pieni alkujännityksen poikanen, mutta se vain
lisäsi fiilistä; viimeistään Pepen tartuttua huuliharppuun kaikki tiesivät toden
olleen kyseessä.
|
Blues-Finland.comin kanssa yhteistyössä
Micke Björklöf & Blue Strip, Tampere-talo 15.10.
|
Kokoelmalevyn "One Day Less, One Day More" nimibiisi toi rytminvaihdosta
muuten voimalliseen settiin. Sille keveämpi ilmaisu sopii paremmin, joskin mukaan
mahtui ärhäkkäämpiäkin pyrskähdyksiä.
Konsertin varsinaiset H.A.R.P.-klassikot olivat "Honey Hush!" ja "Back to the
River". Ensin mainitusta pääkunnia toki kuuluu Lowell Fulsonille ja Albert
Collinsille, mutta Esa Kaartamon säveltämä, nyt Nikun Telecaster-mehustelulla
vauhtiin pantu "Back to the River" on ihka oikea Pepe/H.A.R.P.-standardi.
Yksinkertainen mollikuvio ja vetoava melodia ovat aina toimiva yhdistelmä, niin
kuin esimerkiksi "Ain't No Love in the Heart of the City" ja "Ain't No Sunshine"
ovat vuosien varrella todistaneet.
|
H.A.R.P. piti lavalla hauskaa. Tunnelma tarttui
yleisöönkin, ja innokas tanssijajoukko löysi
tiensä Lahden Seurahuoneen
lavanedustalle. Lupsakka "Rhythm Guitar"
antoi palaa, ja Nikku (kuvassa oikealla)
hassutteli väliin vähän INXS-riffejä. Bändin
pojat repesivät spontaaniin
naurunremakkaan, kun Pepe improvisoi
"Injun Woman" -biisin loppuun pyytämättä ja
yllätyksenä kunnon värisyttelyt. Turha
totisuus hiiteen!
"Better Treat Her Well" modernisoi
Delta-bluesia, ja "Big Chief" lähetti terveiset
New Orleansiin. NOLA-palalla Nikku innostui
kitaroinnin ohessa nakuttelemaan
perkussioita. Varsinaisesta
cover-materiaalista vastasivat "Tore Down"
sekä nautiskelevan hitaasti soitettu "Pack It
Up", joka huipentui Pratskinin herkutteluun
Yamaha-syntetisaattorilla.
|
|
Tänä päivänä Pepe Ahlqvist kiertää pääsääntöisesti mies ja kitara -pohjalta,
välillä duona esimerkiksi Jonne Kulluvaaran tai jälkikasvu Joel Ahlqvistin
kanssa. Vaikka Pepellä on neljän vuosikymmenen uralla ollut bändejä joka
lähtöön, hänen nokkamiestouhujensa seuraaminen on aina piristävää ja
hauskaa. Ilmaisussa on forcea vaikka muille jakaa. Starailu ei konseptiin kuulu.
Pepe kiinnityttää jatkuvasti huomion bändin tekemiseenkin.
Pepe Ahlqvistin huuliharpun soitto on suomalaisen musiikin kansallisaarre.
Pienkokoonpanolla rundaaminen antaa harputtamiselle rajalliset mahdollisuudet,
mutta H.A.R.P:in meiningissä se on tietenkin must – juuri tällä taidollahan Pepe
nousee maailmanluokkaan. Lahdessa harppu tosin tekin katoamistempun, kun
Pepe löysi kitaratelineestä kultapintaisen Gibson Les Paulin…
|
|
|
| |
H.A.R.P. on oikeastaan viiden solistin bändi. Ahlqvist, Nikku ja Pratskin pelaavat
vuorovedolla yhteen varsinaisissa solistin rooleissa. Rantasen riemunkirjava
bassottelu huimine nuottimäärineen ja Ala-Kojolan kovakätinen työskentely
pitävät ihan omaa show'taan. Mielenkiintoista kuunneltavaa siis totisesti riittää.
Lahden Seurahuoneella bändin saliääni oli ehkä turhan aggressiivinen. Kaikki
nyanssit eivät päässeet ansaitsemaansa asemaan.
Musiikista tulee merkittävää, kun sillä on jotakin sanottavaa. Silloin musiikki alkaa
kiinnostaa niitäkin, joille pelkkä hauskanpito tuttujen hittien tahtiin ei riitä.
Joillakin sanottava voi olla yhteiskunnallinen viesti, joillakin tarinankerronta,
joillakin puhtaasti erikoisuuden tavoittelu.
|
|
|
| |
H.A.R.P:illa on sanottavaa. Kokenut äijäviisikko näyttää mallia musiikille
omistautumisesta sekä esiintymisestä keskittyneesti ja eläytyen. Yhtyeen
jäsenten lahjakkuus, taidot ja kertyneet kilometrit saavat (ja niiden pitää) näkyä.
Bändi ei kuitenkaan ryhdy heristelemään sormea. Sen sijaan se näyttää
tekemisellään esimerkkiä – Lahden Seurahuoneella sitä olivatkin useat muusikot
yleisön joukossa ottamassa.
Kun pakettiin lisätään vielä ilahduttava tosiasia, ettei Pepe Ahlqvist H.A.R.P. ota
itseään liian tosissaan, saadaan pystyyn kotimaisen kevyen musiikin tärkeä
maamerkki. Bändi elää, vaikka kiertue loppuukin. Ja koska miehet ovat bluesin
mittakaavalla vasta korkeintaan keski-ikäisiä, H.A.R.P:in musiikki antaa eväitä
uudenkin luomiseen.
PASI TUOMINEN
Lahti Blues & Roots -tapahtumassa esiintyivät myös Baby Boy Varhama & The Okie Boys,
Elke Q Stomp ja Jump 'n Blues Society.
|
|
|
| |
Etusivu | Uutiset | Artikkelit | Keikkakalenteri | Festarikalenteri | Artistit
Kuunteluhuone | Finnish Blues Exchange | Foorumi | Info | In English
.
|
Ota yhteyttä: admin (a) blues-finland.com
© Blues-Finland.com 2006-2016
.
|
