Blues-Finland.com - Pepe Ahlqvist: One Day Less, One Day More – Anniversary Collection

LEVYKATSAUS

29.6.2016
Pepe Ahlqvistin
vuosikymmenet
ansiokkaassa paketissa
Kokoelmalla "One Day Less, One Day More"
esittäytyvät niin Chicago Overcoat, Sunset
Boulevard, SF Blues kuin tapetilla vahvasti
oleva H.A.R.P.

Pitkän päivätyön bluesmuusikkona tehnyt
Pepe Ahlqvist saavuttaa heinäkuun 4.
päivänä kuudenkymmenen ikävuoden
rajapyykin. Juhlavuoden kunniaksi Pepe
Ahlqvist H.A.R.P. lähtee parinkymmenen
vuoden tauon jälkeen kiertueelle. Rundin

avaus ajoittuu Puistobluesin pääkonserttiin Järvenpään Vanhankylänniemessä.

Pepen saavutuksia juhlistetaan myös Bluelight Recordsin julkaisemalla
tuple-cd:llä ”One Day Less, One Day More – Anniversary Collection”. Pepe
Ahlqvist H.A.R.P:in uunituore äänitys ja kokoelman nimikappale kuullaan heti
kärkeen. Pepen ja Teppo Nuorvan yhteistyönä tekemä sävelmä esitettiin
ensimmäisen kerran yleisölle Mikkelin kaupunginorkesterin kanssa toteutetussa
”Chamber Blues” -konsertissa vuonna 2011. Mollisävyinen bluesballadi toimii
hyvin tässäkin ajassa. Pepen kitarasoolossa voi aistia vuosikymmenien
kokemuksen siivittämää bluestunnelmaa.

H.A.R.P. on Pepe Ahlqvistin bändeistä eittämättä kaupallisesti menestynein.
Bändin nimeä kantaneella ensilevyllä tuottajana toimineen Esa Kaartamon
säveltämä ja sanoittama ”Back To The River” oli korkealla vuoden 1989 myynti- ja
radiosoittotilastoissa. Itseoikeutetusti se on mukana tälläkin kokoelmalla.
Kappaleen musiikkivideo kuvattiin autenttisessa ympäristössä New Orleansissa.
Syvän etelän suuntaan viittaa toinenkin ensilevyltä napattu kappale, Don
Robeyn käsialaa oleva funkahtava ”Ain't Doin' Too Bad”.

Hyvin menestyneeltä kakkoslevyltä ”On The Ground” on kokoelmalle valikoitunut
sielukas ”Injun Woman” (E. Kaartamo/J. Nikku/C-C de Plicque). Kolmannella
levyllä rumpalin pallille oli istunut Harri Ala-Kojola Anssi Nykäsen siirryttyä
tiukan harkinnan jälkeen Havana Blackiin. ”Hard Time” -kiekolta ovat peräisin
Jarmo Nikun ja Kaartamon yhteistyönä syntynyt tarttuva nimikappale ja
neworleansilaisittain funkaava ”Big Chief” (Earl Gaines). Viimeksi mainitulla
mukana on legendaarinen huuliharpisti Carey Bell.

Pepe Ahlqvist H.A.R.P. vieraili äänitysstudiossa vuosittain. Vuonna 1992 julkaistiin
neljäs pitkäsoitto ”Honey Hush!”. Sessiosta on peräisin soulahtava balladi ”Burn,
Burn, Burn”. Juha Tikan poistuttua H.A.R.P.-miehistöstä basistiksi astui Harri
Rantanen. Hänen sävelkynästään lähtöisin ovat raskaspoljentoinen, tiukkaan
kitarariffiin pohjautuva ”Bubble Struggle” ja Tower of Powerin tapaan funkaava
”T's & B's (They Drive Me Nuts)”. Ne päätyivät ”Rocks And Water” -levylle sekä
”One Day Less, One Day More” -kokoelmalle. Sanoitukset Rantasen kappaleisiin
teki Teppo Nuorva.

Rullaavaa bluesia tunteella

Pepe Ahlqvist H.A.R.P. päätettiin laittaa telakalle vuonna 1995. Pepellä oli jo ollut
mielessä perinteisempää bluesia soittavan bändin perustaminen. Oli aika kasata
Pepe Ahlqvist & The Rolling Tumbleweed, johon mukaan tulivat Mikko Löytty
(basso), Sakari Löytty (rummut) sekä kitaristeiksi Ykä Putkinen ja Jarkka
Rissanen. Ensilevyn ”Boogie Thing” (1997) jälkeen rumpaliksi tuli Seppo Rauteva.

Pepe Ahlqvist & The Rolling Tumbleweed teki Bluelight Recordsille kaikkiaan neljä
levyä. Modernilla Delta-bluesotteella vedetty ”Roll And Tumble Blues” (Willie
Newbern) ja kromaattinen huuliharppuinstrumentaali ”Big Pig Beat” ovat peräisin
kakkoslevyltä ”Tigerbeat” (1999). Uuden vuosituhannen alussa tehdyltä ”The
Bridge” -kiekolta mukaan on päätynyt Pepen ja Teppo Nuorvan yhteistyössä
tekemä leppoisasti kulkeva shuffle ”Sweet, Sweet Love”.

Tumbleweedin viimeisimmältä pitkäsoitolta, ”Small Timer” (2003) kokoelmalle on
otettu kolme kappaletta. Muddy Watersin klassikko ”Baby Please Don't Go”
kulkee rivakalla tempolla countrybluesin hengessä. ”Unfair World” (P. Ahlqvist/T.
Nuorva) on soulbluesia parhaimmillaan. ”Small Timer” yhdistää maukkaasti Delta-
bluesia, sähköistä Chicago-bluesia, soulia ja pop-elementtejä.

Blues-Finland.comin kanssa yhteistyössä
Wentus Fest Blues & Rock, Tammisaari S avonsolmu Beach & Blues

Duo Pepe Ahlqvist - Jarkka Rissanen kiersi Suomen läpikotaisin vuosina 1990-
2003. Kaksi levyäkin parivaljakko ehti tekemään. Duolevyltä ”Good Act” (Fazer
Music, 1992) on peräisin reipas ragtimeralli ”Don't Let That Music Die” (Willie
Dixon). ”Doggone Blues” (Bluelight, 1998) on edustettuna Robert Johnsonin
sävelmällä ”Love In Vain”. Perinnettä kunnioittavalla pieteetillä vedetyllä
klassikolla vierailijana on slidekitaraguru Bob Brozman. Lyömäsoitintaiteilija
Seppo Rauteva oli myöskin aktiivisesti mukana levyn sessioissa.

Chicago Overcoat oli bändi, jonka riveissä
nimi Pepe Ahlqvist tuli musiikkia seuraavalle
yleisölle tunnetuksi 1970-luvulla. Bändi aloitti
nelimiehisenä: Pepe Ahlqvist (laulu,
huuliharppu), Jaska Heinonen (kitara), Risto
Pesonen (basso) ja Roope Rossi (rummut).
Kvartettikokoonpano teki EP-levyn ”Mean Old
Rider” (FBS, 1976). Siltä lähtöisin oleva bändin
omaa käsialaa oleva nimikappale löytyy
kokoelmalta.

Love Records julkaisi kaksi Chicago Overcoatin
levyä.”Chicago Overcoat” ilmestyi 1978 ja
”Eyesight To The Blind” vuotta myöhemmin.
Bändin nimikkoalbumilta kokoelmalle löysi
tiensä Little Walterin kappale ”Blues With A

Feelin'” ja kakkoslevyltä Sonny Boy Williamsonin kynästä lähtöisin oleva kiekon
nimikappale. Kumpainenkin purkitettiin alkuperäisversioita kunnioittavina
esityksinä.

Kaikessa soi blues

Suomenkielinen tuotanto astuu kuvaan ”One Day Less, One Day More” -
kokoelman toisella cd:llä. Pepen elämäntyötä kuvaa varsin osuvasti vanha
klassikko ”Kaikessa soi blues” (Toivo Kärki – Reino Helismaa). Pepe Ahlqvist
H.A.R.P.in versio on syvän sinistä bluesia tihkuva tunnelmapala.

Ahlqvist on vieraillut aktiivisesti muiden artistien ja muusikoiden levyillä. Eero
Koivistoinen teki levyn ”Kallista on ja halvalla menee” (Pro Records, 1988), jolla
Pepe lauloi kappaleet ”Lottovoittaja” ja ”Neito”. ”Lottovoittaja” (E. Koivistoinen/J.
Karjalainen) kertoo reggaekompin säestyksellä, kuinka tuon ajan Suomessa
eläminen on verrattavissa Loton päävoiton voittamiseen.

Vuonna 1988 ilmestyi Pepen, kitaristi Kurt Tulikallion ja tuottaja-kosketinsoittaja
Risto Asikaisen studiotyöskentelyn hedelmä ”Pepe Ahlqvist And The Sunset
Boulevard”. Levyllä yhdistyivät perinteinen blues ja soul tuon ajan
syntikkapopmeininkiin. Kaupallisesti kohtuullisen hyvin menestynyttä levyä
edustaa sielukas balladi ”Don't Leave Me Again”. Levyn menestyksen
innoittamana ryhmä kasasi samannimisen livebändin.

Pepe suhtautuu ennakkoluulottomasti musiikin tekemiseen. Hän on vieraillut
kokeellisissa projekteissa 2000-luvullakin. Tapani Rinne (saksofoni), J-P
Virtanen (koskettimet), Kalle Chydenius (basso) ja DJ Slow levyttivät Slowhill-
nimellä kiekon ”Finndisc” vuonna 2002. Pepe toimi sämplättynä solistina
kappaleella ”Super Blue” (T. Rinne/Vellu Maurola/J-P Virtanen). Edellisenä vuonna
mies vieraili Tuppu Orrenmaa Bandin kiekolla ”Slam Jam”, jolta peräisin oleva
”Rattle On, Rap On” (T. Orrenmaa/P. Ahlqvist/T. Nuorva) edustaa viihteellistä
northern soulia.

Isojen orkestereiden solistina

Pepe Ahlqvistin ura eri big bandien solistina alkoi 1980-luvun lopulla.
Eräänlaisena mentorina lajiin toimi rumpali ja orkesterinjohtaja Matti Oiling.
Pepen lailla Nastolasta kotoisin oleva Heikki Keskinen toimi Oulunkylän Big
Bandin johtajana levyllä ”Hip Shakin'” (1992). Sessiosta on peräisin Pepen
vokaloima menopala ”Let's Fake Love” (Pekka Tegelman).

Kun puolen vuosisadan ikäpyykki tuli vastaan,
täyttyi muusikko Ahlqvistin elämässä kaksi
haavetta. Hän pääsi esiintymään Oiling Boiling
-bändin kanssa B.B. Kingin Helsingin-
konserteissa vuosina 2004 ja 2006. Toinen
merkittävä tapaus oli UMO Jazz Orchestran
kanssa tehty levy ”Mister Blues” (Bluelight
Records, 2006).

”Mister Blues” -sessio on tuplakokoelmalla
edustettuna kolmella kappaleella. Pepen omaa
tuotantoa oleva ”Don't Stare At Me” laittaa
meiningillään hitaimpaankin punttiin vipinää.
”A Cicada Of Chicago” (P. Ahlqvist/T. Nuorva)
ammentaa rytmiikkaansa elementtejä New
Orleansin suunnalta. Aiemmin julkaisematon
”Everyday I Have The Blues” (Peter Chatman)
kuvastaa Ahlqvistin elämänasennetta ja
suurta kunnioitusta legendaarista B.B. Kingiä
kohtaan.

Monessa mielessä isoksi bändiksi voi kutsua
SF Blues -nimellä liikkuvaa vaihtelevaa

Pepe Lahti Blues & Roots
-tapahtumassa 2007.
Kuva: Jarmo Montonen

kokoonpanoa. Alkuperäisen ryhmittymän Pepe Ahlqvist, Heikki Silvennoinen ja
Dave Lindholm kuuluvat suomalaisen kitarapohjaisen bluesin kärkinimiin. Sitä
ilmentää mainiosti ensilevyltä plokattu Milton "Little Milton" Campbellin ”The
Blues Is Alright”.

SF Bluesin seuraava levy oli suomenkielinen ”Joutomailla” (Pirkka Hämeen Apina
& Gorilla, 2005). Levyllä vierailivat Mikko Kuustonen (laulu, huuliharppu) ja Jukka
Tolonen (kitara), jotka ovat mukana Ahlqvistin ja Kuustosen yhteistyössä
tekemällä countryvivahteisella kappaleella ”Suistoon”. Pepen laulama ”Soitan sen
pois” (P. Ahlqvist/T. Nuorva) on kiihkeätunnelmainen, sanoitukseltaan
sinisävyinen taidonnäyte.

Vuonna 2007 SF Bluesiin liittyivät Eero Raittinen ja Hammond-taituri Jukka
Gustavson. ”Man Be Careful” -levyltä ovat peräisin Ahlqvist-Nuorva-parivaljakon
tekemät biisit ”Good Blues” ja ”Woman, Why?”. Kokoonpano teki jälleen
onnistuneen kiertueen.

Suomenkielistä tulkintaa

Kosketinvelho ja säveltäjä Jasse Varpaman omakustannelevyltä ”Stories” (2009)
löytyy Erja Lyytisen sanoittama "Aamun blues". Sielukkaasta, Hammond-urkujen
ja Lyytisen dobron sävyttämästä tulkinnasta vastaa lauluduo Erja Lyytinen-Pepe
Ahlqvist. Erja oli ollut mukana vuoden 2004 SF Blues -kiertueella, joten Pepe oli jo
tuttu yhteistyökumppani.

Pepen suomenkielinen soololevy ”Näillä Mailla” (Humble House Records) näki
päivänvalon vuonna 2010. Sanoituksellista apua kiekolle antoivat Teppo Nuorva
ja Timo Kiiskinen. ”One Day Less, One Day More” -koosteelle on valikoitunut
kaksi Kiiskisen tekstittämää kappaletta.

Blues Lovers -yhdistys antoi Pepelle Jemma-palkinnon 2010. Kuva: Jyrki Kallio

”Aina ei voi saada mitä haluaa” on kotimaista soulbluesia. Korkeasta sävellajista
tulkittuna se tuo mieleen Curtis Mayfieldin laulutyylin. ”Mun poikani mun” jatkaa
sielukkaalla linjalla kokeneemman miehen jakaessa elämänohjeitaan. Tänä
vuonna äänitetty, Timo Kiiskisen sanoittama ”Samaa luuta ja nahkaa” todistaa
ohjeiden menneen perille. Isä (Pepe) ja poika (Joel) Ahlqvist ovat löytäneet
yhteisen sävelen sävellystyössään. Unplugged-henkiseen kappaleeseen on
elementtejä ammennettu folkista, bluesista, jazzista ja bossa novasta.

Pitkän tien on Nastolan Haravakylästä lähtöisin oleva Pepe Ahlqvist kulkenut
yhdeksi suomalaisen bluesin kärkinimistä. Pepe on ammentanut
ennakkoluulottomasti elementtejä monelta suunnalta, unohtamatta kuitenkaan
juuriaan. Brittibluesin kautta löytyneet Chicago- ja Delta-blues ovat toimineet
musiikillisina ohjenuorina koko uran ajan. Kaiken tämän on Bluelight Recordsin
Mika Myyryläinen ansiokkaasti kasannut kahden CD-levyn kokonaisuudeksi.

TT TARKIAINEN

Pepe Ahlqvist: One Day Less, One Day More – Anniversary Collection
Bluelight Records, 2016

Linkki: Ahlqvistin verkkosivut

.

Jaa juttu profiilissasi: |

UUSIMMAT

BLUESIA CDON.COM-VERKKOKAUPASTA