|
|
Kunniaa näkymättömälle Rollarille
|
|
|
Kuten Pianopuhetta-artikkelista käy ilmi, "Boogie 4 Stu", kunnianosoituslevy
The Rolling Stonesin kuudentena jäsenenä tunnetulle Ian Stewartille, alkoi
elää omaa elämäänsä. Projekti starttasi Ben Watersin ideana
pienimuotoisesta soololevystä. Sitten Charlie Watts tarjoutui mukaan. Häntä
seurasivat yksi kerrallaan muutkin "Palterit" – jopa Bill Wyman.
Watersin varaama studio osoittautui jo alkumetreillä aivan liian pieneksi, joten
hän alkoi etsiä isompaa äänityspaikkaa torvisektiollakin laajentuneelle
bändilleen. Jools Holland ei suostunut studiotaan vuokraamaan, vaan antoi
sen mielihyvin ilmaiseksi käyttöön ja pyysi päästä mukaan bändiin.
Alkuperäisestä suunnitelmasta muistuttavat lopputuotteella kaksi
pianosooloa ”Boogie Woogie Stomp” ja ”Suitcase Blues” - molemmat
alkujaan Albert Ammonsin tuotantoa. Hollandin mukaantulon myötä
muutamassa laulussa kuullaan oivallista 'tuplapianismia'. Erityisesti
nopeampaa boogieta tarjoilevat ”Roll 'Em Pete” ja herrojen yhdessä
kirjoittama, svengaava nimiraita ovat messevää kilkutusta. Yleisilmeeltään
rauhallisempia tunnelmapaloja ovat ”Midnight Blues” ja ”Make Me A Pallet On
Your Floor”.
Etukäteen suurimman mielenkiinnon herätti luonnollisesti ”Watching The
River Flow”. Siinä kun Bill Wyman soittaa ensi kertaa kahteen
vuosikymmeneen vanhojen bändikuomiensa kanssa. Eivät herrat kuitenkaan
samassa studiossa ole olleet, vaan raitoja on taltioitu ympäri maailmaa.
Se, että Jagger, Richards ja Wyman tulivat suunnitelmiin mukaan
loppuvaiheessa, kun materiaali oli jo menossa miksaukseen, kuuluu
lopputuloksestakin. Huuliharppu, kitarat, urut ja puhaltimet joutuvat hieman
kisailemaan tilasta keskenään. Tilaa ei lopulta jää oikein kenellekään.
Richardsin ja Woodin kahdestaan tulkitsema ”Worried Life Blues” toimii sen
sijaan hienosti. Pienimuotoisemmassa ympäristössä kumpikin solisti
pääsee rauhassa rohisemaan omat säkeistönsä. Wood soittelee
viimeistelemättömään tyyliinsä slidea sekaan.
P.J. Harveyn ja Watersin yhdessä koostama ”Lonely Avenue” on melko tavalla
muusta materiaalista erottuva välipala ja ihan virkistävä sellaisena. Levyn
päätöksenä kuullaan Ian Stewartin ja Rocket 88:n 80-luvun Montreaux'n
keikalta taltioitu, rullaava tulkinta Sam Cooken hitistä ”Bring It On Home To
Me”. Se niputtaa hienosti paketin kasaan.
Vaikka isojen poikien mukaantulo polki jalkoihinsa Watersin alkuperäisen
suunnitelman, tuloksena syntyi monipuolinen ja hieno hatunnosto tuolle
'näkymättömälle' Stonesille. Tokkopa se Britannian sydänsäätiölle tämän
levyn myynnistä kertyvää pottiakaan pienentää.
Ben Waters: Boogie 4 Stu – A Tribute To Ian Stewart. Eagle Records, 2011
Ben Waters (piano, hammond, laulu, taustalaulu), Keith Richards (kitara,
laulu), Bill Wyman (basso), Richard Hymas (kitara), Ady Milward (rummut),
Derek Nash (saksofoni), Clive Ashley (saksofoni), Ronnie Wood (kitara, laulu),
Charlie Watts (rummut), Dave Green (kontrabasso), Jools Holland
(hammond, piano, laulu), Willy Garnet (saksofoni), Don Wellor (saksofoni),
Alex Garnet (baritoni saksofoni), PJ Harvey (laulu, taustalaulu, saksofoni), Mick
Jagger (laulu, huuliharppu), Tom Waters (alttosaksofoni), Dave Swift
(pasuuna), Hamish Maxwell (laulu), Terry Taylor (kitara), Ian Stewart (piano),
Roger Sutton (laulu, basso), Jimmy Roche (kitara), Clive Thacker (rummut),
Olaf Vas (saksofoni), Mike Hogh (pasuuna), John Picard (pasuuna)
|
|
