Blues-Finland.com - Pihlajamäki Goes Blues 2017, Helsinki

PIHLAJAMÄKI GOES BLUES 2017, HELSINKI - RAPORTTI JA KUVAT

5.6.2017 Kuvagalleria

Dumari & Spuget

Viemäri Turmio ja lähiöpuiston spurgut
Pihlajamäki Goes Bluesin lauantai oli marginaalimusiikille voiton päivä.
Helsinkiläiseen naapurustoon kokoontui hienoja bändejä ja sankka joukko
rytmin ystäviä.

Ihanteellinen alkukesän sää, lauantai-iltapäivä ja musiikillinen koko perheen
tapahtuma. Kun luetteloon vielä lisätään Tuomari Nurmio, suomalaisen musiikin
kärkinimi jo lähes neljän vuosikymmenen ajalta, sai helsinkiläinen Pihlajamäki
Goes Blues maamme festivaalikesän miltei täydellisesti vauhtiin.

Jo' Buddy soitti helsinkiläislähiössä Trio Riot -kokoonpanolla ja arvioi, että
paikalla oli "ainakin 500 ihmistä". Arvio meni varmaankin koko lailla nappiin. Eeva
Äärelä esiintyi kvartettimuodossa, ja Experienced? veti Jimi Hendrix -tribuutin.

Pihlajamäki Goes Blues, joka järjestettiin ensimmäisen kerran kymmenen vuotta
sitten, pidetään edelleen Kiillepuistossa, lähellä Pihlajamäen ostoskeskusta.
Helsingin kulttuurikeskus on tapahtumassa vahvasti mukana. Lisäksi rahoitusta
koottiin useilla tukitapahtumilla parin vuoden ajan.

"Me soitetaan tätä spurgubluesia, vedetään polkkaa sitten ensi kerralla",
Tuomari Nurmio linjasi. Bluesin näkökulmasta yksi Dumarin uran mestariteoksista
on hautajaisvirren "Kurja matkamies maan" sovittaminen rujoksi bluesiksi. Sen
hän levytti jo 70-luvun lopussa. Tuolloin Suomen arvomaailma oli nykyistä hurjasti
konservatiivisempi, ja kappale asetettiinkin radiossa soittokieltoon.

Pihlajamäessä kappale otettiin kuitenkin 2010-lukulaisen avoimesti vastaan.
Samaan kategoriaan kuuluu myös "Sniidu friidu", joka muuntaa vanhan
Pelastusarmeijan veisuun ehdaksi dumarirootsiksi. Myös "Kivisen kehdon", joka
löytyy Nurmion loistavalta uutukaiselta "Dumarillumarei", artisti ilmoitti edustavan
blues-nimistä taiteenlajia.

"Hei spuge" polki väkevästi, ja "Rahamies" vinoili vauhdikkaasti. "Lasten
mehuhetki" voi sekin olla rootskappale, kun Dumari & Spuget vetää sen
surf-vaikutteisesti. Useammassakin biisissä oli Bo Diddley -tyyppistä
jungle-biittiä. Se ei ole Nurmiolle mitenkään uutta, kulkihan samoissa maisemissa
jo debyyttialbumin "Älä itke Iines".

Yhteistyössä

Rauma Blues Saariblues, Tampere

Puukkoblues, Kauhava Savonsolmu Beach & Blues Party, Pieksämäki
,

"Kivisen kehdon" lisäksi uuden levyn ohjelmistoa edustivat vinksahtaneesti soiva
"Valitettava ampumavälikohtaus" ja raju "Tämä kama kolisee". Tuomarin
nykytouhut ovat sekoitelma bluesia, rockia, kansanmusiikkia ja eksoottisiakin
aineksia – kun tämä kaikki yhdistetään virtuoosimaisiin, vuoroin huumoria,
inhorealismia ja puliukkoromantiikkaa viljeleviin teksteihin, on helppo todeta, että
Nurmio kuuluu suomalaisen musiikin kiistämättömiin kärkinimiin aina vaan.

Pihlajamäessä Spugeissa soittivat Make Hillilä (rummut), Mitja Tuurala (basso)
ja Miikka Paatelainen (kitara).

Tuoretta ja vakiintuneempaa

Kitaristi-laulaja Eeva Äärelä hiippailee tasaisen varmasti kotimaisen bluesin
vakionimiin. Keikkatahti kiihtyy, ja Pihlajamäki Goes Bluesin myötä hän pääsi
esiintymään festariyleisöllekin. Äärelän kanssa soittivat kitaristi Harri Louhensuo,
basisti Iiro Kautto ja rumpali Jarkko Lepistö.

Eeva Äärelä ja Iiro Kautto

Eeva Äärelä (hän keikkailee useimmiten duona Louhensuon kanssa) tekee omaa
materiaalia, ja ohjelmistoon kuuluu lisäksi covereita. Pihlajamäessä omista
biiseistä esiintyivät edukseen muun muassa jump-henkinen "I Don't Want to Play
House with You" ja vahvaa naisidentiteettiä kuvastava "Liberated Lady".

Kitarasooloissa Äärelä ja Louhensuo etenivät vuorovedolla. Monista bändeistä
tutut Kautto (Erja Lyytinen, Ina Forsman, Henry O Band, The Night Train) ja
Lepistö (Tomi Leino Band, Sonny Boy Magnusson) pitivät komppipuolesta
huolen varmuudella. Äärelä ei ole ehkä yhtä vakuuttava kitaristi kuin Erja
Lyytinen tai yhtä vahva laulaja kuin Maria Hänninen, mutta pirteälle, osaavalle ja
eteenpäin pyrkivälle naiselle on takuulla kysyntää bluesmarkkinoillamme.

Ainakin Espoo, Hamina, Kotka, Lahti ja Lohja ovat Eeva Äärelän keikkapaikkoja
kesällä.

Siinä missä Eeva Äärelä tekee vielä myyräntyötä tunnettuutta saavuttaakseen,
Jo' Buddy edustaa suomalaisen rootsin vakiintuneimpia nimiä. Ei sillä, että hän
laakereillaan lepäilisi. Kokoonpano- ja tyyliuudistuksia tulee jatkuvasti – milloin
vedetään yhden miehen yhtyeenä, milloin duona, milloin veivataan isolla
porukalla reggaeta.

Jo' Buddy's Trio Riot on tavallaan
menestysduo Jo' Buddy & Down Home King
III:n laajennettu painos. Pääjehun ja
rumpali Down Home King III:n kanssa soittaa
kontrabasisti Mitja Tuurala. Soundi on
ainutlaatuinen, kun Jo' Buddyn kotipolttoisiin
kitarakuvioihin ja Down Home King III:n
pistämättömiin rumpulinjoihin yhdistetään
Tuuralan ’läskibasso’. Makeimmillaan
äänimaisema oli, kun Tuurala esitteli
soittimensa perkussiivista elementtiä
slappin'-tekniikalla ja kaikukoppaa taputellen.

Albumien aarteita Jo' Buddylta löytyy rutkasti
(varsinkin vuoden 2006 "Grits & Rattles" on
huipputeos), mutta aiempia biisejä hän ei
juuri soittele. "Elevator Boogie" on kuitenkin
pysytellyt settilistassa verrattain pitkään.
Uudemmista iskee varsinkin "Let Nobody
Step On Me". Se on paitsi Trio Riotin EP:n
avausbiisi myös osuva linjanveto. Varpaille
on turha yrittää talloa, sillä Jo' Buddy kulkee
omaa reittiään vaikka mikä olisi.

Jussi "Jo' Buddy" Raulamo

Experienced?-yhtye koostuu herroista Samu Leminen (laulu ja kitara), Jukka
Jylli (basso) ja Ilmari Heikinheimo (rummut). Heidän Hendrix-settinsä oli
varmuudella monen katsojan mieleen Pihlajamäessä, onhan 'kaikille tuttujen'
kappaleiden kuuleminen livenä iso elämys varsinkin elävään musiikkiin vähemmän
perehtyneille. Bändi soitti hyvällä soundilla ja tribuuttihenkisesti, ilman suuria
muutoksia kappaleiden levyversioihin. "Manic Depression" oli yksi osuvimmista
vedoista, ja kun aika alkoi loppua, Experienced? ehti saada ilmoille
potpurimuodossa vielä aineksia monista Hendrix-klassikoista.

Tapaus Pihlajamäessä oli bluesille suuri voitto. Toki osuutensa oli säänhaltijalla ja
nimekkäällä pääesiintyjällä, mutta tällaisen väkijoukon saaminen lähiöpuistoon
marginaalimusiikilla (vieläpä bluesin luotaantyöntävällä nimikkeellä) on saavutus.

Pihlajamäki Goes Blues onnistui henkimään samanaikaisesti helsinkiläistä
lähiötunnelmaa ja aidon, välittömän musiikkijuhlan tuntua. Tuomari Nurmio
heittää uudella levyllään, että "blues ilman brenkkuu on flöittii", mutta
päihteettömät tapahtumat ovat suomalaisessa blueskentässä tervetullut
poikkeus. Organisaattorien kärsivällisyys ja terve järki ansaitsevat suuren
kiitoksen. Pihlajamäessä on uskallettu pitää välivuosia, ja festivaali on pystytetty
vain niinä kesinä, kun siihen on ollut oikeasti rahkeita.

PASI TUOMINEN

Kuvagalleria

.

Jaa juttu profiilissasi: |

UUSIMMAT