 |
| (c) 2007 Blues-Finland.com |
| Se on todistettu 1.7.2007 Puistobluesin pääkonsertti vahvisti puheet Johnny Winterin paluusta kovaan vireeseen. Billy Boy Arnold ja Jody Williams toivat Chicagon-terveiset Bob Strogerin vahvistamana. Keb' Mo' bändeineen viihdytti. Suomalainen ei usko mitään ennen kuin näkee omilla silmillään. Järvenpään Puistobluesin pääkonsertin jälkeen on paatuneimmankin härmäläisen kuitenkin tunnustettava, että aikoinaan omaa ruumisarkkuaan raotellut kitarasankari Johnny Winter on palannut huippukuntoon. Pääosin triona heitetty päätapahtuman viimeinen setti teki tehtävänsä. Puhetta Johnny Winterin uudesta noususta on ollut paljon varsinkin sen jälkeen, kun hänen tulostaan Järvenpäähän tiedotettiin. Silti yleisön joukossa oli aistittavissa runsaasti epätietoisuutta, jopa pelkoa siitä, että kahdeksan vuoden takainen Porin pannukakku toistuisi. Tuolloinhan Winterin kuvailu puolikuolleeksi olisi ollut mairitteleva arvio. |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
| Johnny Winter väänsi Järvenpäässä. |
| Ei Johnnyn liikkuminen pantterimaista ole edelleenkään, mutta penkille istahtaessaan ja kitaran syliinsä napatessaan hänellä on rautainen kosketus. Bändi aloitti kitaristi-laulaja Paul Nelsonin johdolla. Rytmiryhmässä vaikuttivat basisti Scott Spray, joka on soittanut myös Edgar Winterin ja James Cottonin kanssa, sekä uuttera freelance-rumpali Tony Beard. Arvokasta taustatyötä Johnny Winterille tekevä Nelson osoitti pyyteettömyyttään astumalla syrjään päätähden ottaessa lavan. Winterin konserttitaltiointi "Live in NYC '97" oli tribuutti artistin faneille; hän valitsi kiekolle ihailijoidensa suosikkibiisejä kiittääkseen kaikkia konserttikävijöitä. Tuo hieno idea hallitsee Johnnyn keikkasettiä edelleen. Kappaleiden "Hideaway", "She Likes to Boogie Real Low" ja "Johnny Guitar" soiminen Järvenpäässä palkitsi tuhansien Vanhankylänniemeen saapuneiden suomalaisfanien odotukset. Ray Charlesin hitaassa bluesissa "Black Jack" oli niin paljon virtaa, että sillä sähköistäisi pienen tai keskisuuren kylän. Vokaalityöskentely on Johnnylla ollut aina, kauniisti sanottuna, persoonallista. Kokemus, karttunut ikä, rankat elämäntavat ja ennen kaikkea kohentunut yleinen vire ovat nyt tuoneet lauluääneenkin uutta syvyyttä. Puistobluesissa klassikkolevyltä "Second Winter" (1969) kuultiin vain letkeä "Miss Ann". Ohjelmistossa ei myöskään unohdettu tärkeän paluulevyn "I'm a Bluesman" biisejä. Suuren päivänvarjon suojissa soittaneen albiinon encore oli varmaa tavaraa: "Mojo Boogie" ja "Highway 61 Revisited". Englantilaisrumpali Tony Beard on ilmeisen mielissään roolistaan Johnny Winterin bändin patteristina. "Bluesista innostunut 15-vuotias Johnny vannoi vielä joskus soittavansa idolinsa Muddy Watersin kanssa", Beard tietää. Näin kävikin: Winter paitsi soitti esikuvansa kanssa myös tuotti tälle useita albumeja. "Muddy kohteli Johnnya kuin omaa poikaansa. Suhteen syntyminen Watersin ja Winterin välille on yksi blues-historiankirjoitusta määrittelevistä luvuista", Beard paalutti Järvenpäässä. Arnold ja Williams toivat Bob Strogerin Harvaa Puistoblues-kävijää yllätti se, että Billy Boy Arnold ja Jody Williams toivat autenttiset Chicago Blues -terveiset tuulisesta kaupungista. Positiivinen yllätys oli kuitenkin bassolegenda Bob Strogerin soittaminen kaksikon yhtyeessä. Kokoonpanon kitaristi Billy Flynn, joka soittaa bluesissa harvemmin nähtyä Les Paulia, innostui luonnehtimaan Strogeria peräti uudeksi Willie Dixoniksi. Flynnilla on taipumusta hienoiseen paisutteluun, mutta väitteelle on vinha perä. Kuusi kertaa Blues Music Awardiin (entinen W.C. Handy Award) ehdolla ollut Stroger aloitti Otis Rushin basistina ja jatkoi uraansa muiden muassa Snooky Pryorin ja Sunnyland Slimin joukoissa. Mies toki tuntee arvonsa. Lauluosuuteensa hän johdatteli kuulijat mojovasti: "I am Bob Stroger, and I am the blues." |
 |
| Williams-Arnold -kaksikon urakka alkoi jo perjantain klubikeikalla Järvenpään keskustan HeVenissä, missä esiintyivät myös erinomainen ranskalaisduo Bo Weavil ja tanskalaisorkersteri Mike Andersen Band. Konsertti oli merkitty Jodyn nimiin, mutta - yllätys yllätys - ystävä yli 50 vuoden ajalta liittyi hauskanpitoon ennen pitkää. Lauantaina marssijärjestys oli käänteinen, kun lyhyen bändiosuuden jälkeen ensimmäisenä Vanhankylänniemen päälavalle astui Billy Boy Arnold. Hänet tunnetaan parhaiten huuliharpustaan, mutta mies on myös hyvä laulaja. Eikä Stratocasterkaan ole vieras työkalu. Pitkäaikaisen yhteistyökumppanin Bo Diddleyn tyyliä hyödyntävä signature-kappale "I Wish You Would" meni yleisöön. "Stormy Mondayn" jump-versio oli pirteä välipala. "I Ain't Got You" -biisin moni muistaa Jimmy Reedin heittämänä. Järvenpäässä se saatiin kuulla alkuperäisen tekijänsä (Arnold) ja alkuperäisen kitaristinsa, lavan reunustalta keskilattialle köpötelleen Jody Williamsin esittämänä. Kävelykepin kanssa kulkeva Jody Williams, 72, on kaksikosta ehkä se vähemmän pirteä veikko, mutta esimerkiksi teemakappale "Lucky Lou" taittuu edelleen tyylillä. |
| "Olin Suomessa ensimmäistä kertaa muutama vuosi sitten, ja minua on aina kohdeltu täällä todella ystävällisesti", Williams kiitteli. Arnoldia ja Williamsia säestänyttä yhtyettä on myös tervehdittävä ilolla. Voimahahmojen, Strogerin ja Flynnin, lisäksi berliiniläinen pianisti Christian Rannenberg oli oivallinen näyttävine sävelpunoksineen ja Kenny "Beedy Eyes" Smith rummuissa väkevä painavine virvelikäsineen. Billy Boy Arnold on vahvojen mielipiteiden mies. Hän suitsuttaa kernaasti soittokaveriaan. "Jody Williams on lahjakkain ja luovin kitaristi, joka on koskaan astunut jalallaan levytysstudioon. Chicagon sessiokitaristien ykkösenä hän sai monet 50- ja 60-luvun hitit kuulostamaan sellaisilta kuin olemme ne tottuneet tuntemaan", hän jutteli Järvenpäässä. Arnold halusi myös kertoa jotakin suurimmasta idolistaan Sonny Boy Williamsonista - ja nimenomaan ensimmäisestä ja hänen mielestään ainoasta eli John Lee Williamsonista. "Virallisen tarinan mukaan hänet tappoivat mukiloijat ja ryöstäjät. Tahdon kuitenkin korostaa, että asialla olivat kateelliset muusikot. Sonny Boy oli blues-taivaan kirkkain tähti ja myös menestynyt uhkapeluri. Se oli liikaa joillekin hänen kollegoistaan." John Lee Curtis Williamson pahoinpideltiin kuoliaaksi vuonna 1948 vain 34-vuotiaana. |
| Billy Boy Arnold |
 |
| Keb' Mo'n salongissa Tyyliltään kepeimmästä ohjelmasta Puistobluesin pääkonsertissa vastasi länsirannikon mies Keb' Mo'. Hänen salonkibluesinsa on erittäin viihdyttävää. Se ei ole kuitenkaan soveltuvin vaihtoehto massakonserttiin - hänen musiikkinsa teho moninkertaistuu pienemmällä areenalla. Kevinillä on myös eräs vakava ongelma: hänen lauluäänensä on erittäin kaunis. Keb' Mo' -setti rakentui pitkälti miehen viimeisimmän albumin "Suitcase" varaan. Hienovaraista tunnelmaa kuljettava nimibiisi ja sykkivä "Your Love" miellyttivät. "Tämä on rakkauslaulu", Keb johdatteli viimeksi mainittuun viitaten, "kuten moni muukin. Kaikki biisini kertovat rakkaudesta tavalla tai toisella." Mies ilmeisesti laskee myös henkilökohtaisen hygienian lemmen kategoriaan, sillä hän oli valinnut levyltään "Keep It Simple" (2004) mukaan viisun "Shave Yo' Legs". Setin mahtipontisin veto "Whole 'Nutha Thang" toimi hyvin ilman albumiversiolla kuultavia puhaltimiakin. Resonaattorikitaraa, Stratocasteria ja hybridikitaraa (kuvassa) osuutensa aikana vaihdellut Keb' Mo' on urallaan ehtinyt kokeilla monenlaista. Se kuuluu. Varsinkaan "Suitcase" -materiaalista eivät reggae ja calypsokaan ole ikuisuuksien päässä. Kevinin lisäksi välillä villiksi heittäytynyt kosketinsoittaja-mandolinisti Jeff Paris otti roolia. Parisin ja basisti Reggie McBriden taustalaulu oli myös nautittavaa. |
| Pääkonsertin avasi jo ensimmäisessä Puistobluesissa soittanut järvenpääläisyhtye Super Blues Band, jonka setti sisälsi klassikkotavaraa Otis Rushin ja B.B. Kingin hengessä. Vanhankylänniemeen oli raahauduttu poikkeuksellisen hyvissä ajoin: siitä piti huolen toisena esiintynyt supersuosittu Lännen-Jukka, jonka string band oli nyt vahvistettu mandoliinilla. Sävellyskilvan voitto Kanadaan Katuohjelmassa ainakin Puistobluesin ydinporukalle merkittävin tapaus oli keskiviikon monituntinen 30 Puistobluesia -juhlakonsertti. Housebändiä tähdittämässä kävivät esimerkiksi Pepe Ahlqvist, Ykä Putkinen, Nono Söderberg, Ville Leppänen, Aija Puurtinen, Esa Kuloniemi ja Johanna Försti. Muita ilmaiskeikkojen onnistujia olivat Baby Boy Varhama & The Jinx, kosolti nuorta lupausta omaava Sweetspot sekä luonnollisesti Ranskan lyömätön kaksikko Bo Weavil. Juhlavuoden kunniaksi järjestetyn blues-sävellyskilpailun voiton vei nimiinsä 29-vuotias kanadalainen Layla Zoe kappaleellaan "Someday". Hän kuittasi voitostaan 3000 US-dollaria. Kolmaskymmenes Puistoblues-festivaali oli aivan onnistunut tapaus, vaikka asiasta tietämätön olisi tätä tuskin juhlavuodeksi tunnistanutkaan. Tapahtuman esiintyjäkaarti on ollut jo vuosien ajan niin kovatasoinen, että harva aiempi tapahtuma kalpenee kesällä 2007 järjestetyn rinnalla. Puistobluesin pääkonsertti, Järvenpään Vanhankylänniemi 30.6.2007 Johnny Winter (kitara, laulu), Paul Nelson (kitara, laulu), Scott Spray (basso), Tony Beard (rummut, laulu) Keb' Mo' (kitara, laulu), Jeff Paris (koskettimet, mandoliini, taustalaulu), Reggie McBride (basso, taustalaulu), Kevin Moore II (rummut) Billy Boy Arnold (laulu, huuliharppu, kitara), Jody Williams (kitara, laulu), Bob Stroger (basso, laulu), Billy Flynn (kitara, laulu), Christian Rannenberg (piano), Kenny Smith (rummut) Lännen-Jukka J. Karjalainen (laulu, banjo), Ninni Poijärvi (viulu, taustalaulu), Mika Kuokkanen (kitara) Super Blues Band: Pekka Kokkonen (kitara, laulu), Kari Ikonen (rummut), Rauno Selamaa (kitara, laulu), Ilkka Hopia (basso) |
 |
| Keb' Mo' |