1.7.2009 Kuvagalleria Katulava ja klubit Warren Haynes © Kake Kiirikki
Gov't Mule oli täyttymys
Epätoivon vimmalla Suomeen odotettu kvartetti lunasti kaikki odotukset
Puistobluesin pääkonsertissa. Britti James Hunter, amerikkalainen Ellis Hooks
ja kotimainen Hoedown täyttivät paikkansa.
Järvenpään Puistobluesin lauantainen pääkonsertti Vanhankylänniemessä kärsi
hieman huonosta tuurista, mutta onneksi vain sään puolesta. Koko viikon
jatkunut helle kääntyi lauantaiaamuna pilviseksi ja tihkusateiseksi, kunnes
jälleen sunnuntaina aurinko porotti pilvettömältä taivaalta! Musiikillinen tarjonta
oli kuitenkin niin laadukasta, ettei sää päässyt tunnelmaa juurikaan latistamaan.
Monen kaiholla odottama Gov't Mulen Suomen-debyyttikeikka oli konsertin
ikimuistoinen täyttymys. Reilu kaksituntinen setti oli huolella laadittu esittelemään
bändi suomalaisyleisölle. Myös Ellis Hooks, James Hunter ja konsertin aloittanut
kotimainen Hoedown lämmittivät yleisöä kiitettävästi.
Gov't Mulen keikka starttasi jyhkeällä "Bad Little Doggie" -kappaleella. Kitaristi
Warren Haynesin tehokas riffi ja kosketinsoittaja Danny Louisin muheva
Hammond-soundi saivat heti yleisön innokkaaksi. Bändin tarkalla kädellä tehty
sound-check kuului hyvin soundeissa. Kaikki oli hyvässä balanssissa. Rumpali
Matt Abtsin ja ruotsalaisyntyisen basisti Jörgen Carlssonin tanakat soundit
kruunasivat keitoksen.
Gov't Mule oli selvästi panostanut settilistaansa, sillä keikan alkupuolen
kappaleet esittelivät bändin laaja-alaisen osaamisen eri näkökulmista.
Jammailua, kovuutta, herkkyyttä ja tietenkin taidokasta soitantaa.
Aloituskappaleelle oli hyvä jatko "Brand New Angel", jossa Danny Louis esitteli
mainioita sähköpiano- ja klavinettisoundejaan. Bändin bravuureihin kuuluva
"Blind Man In The Dark" sytytti valveutuneet fanit, eikä myöskään "Streamline
Woman" pystynyt tunnelmaa laskemaan. Viimeistään debyyttilevyn
mahtipontinen blues "Mother Earth" sai yleisön vakuuttuneeksi bändin
soittotaidosta ja tunnelman luonnista. Warren Haynesin komea ja tehokas
lauluääni vakuutti.
Muddya ja Elmorea jamitellen
Hieman kevyemmän "Banks Of The Deep End" -kappaleen jälkeen alkoi bändille
ominainen jamihenkinen soittaminen. Aluksi Warren veti slide-putkella intron
kappaleesta "Come On In My Kitchen" (Robert Johnson), josta loikattiin suoraan
saman blueslegendan kappaleeseen "32-20 Blues".
Reippasti groovaava blues jyrisi varsin tehokkaasti ja sisälsi pienet soolonpätkät
kaikilta muilta paitsi basisti Jörgeniltä. Warren Haynes näytti slide-kitaroinnin
mallia monessakin kohtaa. Danny Louisin säröinen 'klavinettiläpsyttely' kuulosti
komealta. Kappaleeseen oli ympätty myös pätkä "I'm A Looseria".
Rauhallinen kappale "Beautifully Broken" edusti Warren Haynesin herkempää
sävellyspuolta ja todisti viimeistään miehen laulutaidot. Rumpali Matt Abts
esiteltiin perin pohjin, kun "Thorazine Shuffle" pääsi käyntiin. Lähes varttitunnin
versio sisälsi Warrenin pitkän soolon ja Mattin ilmiömäisen rumpusoolon
lehmänkellojen kalisteluineen päivineen. Miehellä ei ollut edes hiki biisin
päätyttyä, vaikka soitti pipo päässä!
Led Zeppelinin maailmaan päästiin coverissa "Since I've Been Loving You". Siitä
jatkettiin jälleen jammailujen pariin. Al Greenin ovela "I'm A Ram" ja varsinaisen
keikan päättänyt bändin nimikkobiisi "Mule" kestivät kymmenisen minuuttia
kumpikin.
Ensimmäisenä encorena kuultiin pelkkää bluesia, bluesfestareilla kun oltiin. Reilun
12 minuutin "Long Distance Call" (Muddy Waters) edusti rauhallisempaa osastoa,
kun taas "Look On Yonder Wall" (Elmore James) oli reipas slide-tykitys aivan
"Dust My Broomin" tyyliin.
Mutta tämäkään ei vaativalle yleisölle riittänyt. Vielä haluttiin lisää. Warren
Haynesin ehkäpä kuuluisin ja herkin sävellys oli vielä kuulematta. The Allman
Brothers Bandin riveissä syntynyt "Soulshine" oli liikuttava päätös mainiolle
keikalle. Hieman ihmetytti Warren Haynesin vähäinen jutustelu yleisölle. No,
mitäpä sitä höpöttelemään, kun musiikki puhuu puolestaan.
Soulia välipalaksi
Brittiläinen James Hunter on pitkän linjan soul- ja bluesmies. Katusoittajana
aloittanut James pääsi erään faninsa avittamana Van Morrisonin taustalaulajaksi
kiertueille ja levytyksiinkin, mutta oma ura ei tuntunut silti aukeavan millään.
Hätiin tuli hänen toinen uskollinen faninsa Steve Erdman ja tämän kumppani
Kimberly Guise. He perustivat oman levy-yhtiön, jotta James pääsisi
levyttämään. "People Gonna Talk" -albumi (2004) räjäyttikin potin. Hän sai
yht'äkkiä runsaasti keikkoja, radiohaastatteluja ja jopa Grammy-ehdokkuuksia.
James Hunterin reipas souliin ja svingiin vivahtava musiikki oli mukava välipala
perinteisemmän meiningin välissä. Kitaraa soittanut laulaja esitteli kappaleitaan
hauskan kuuloisella murteella. Bändi svengasi hienosti. Pystybassoa bändissä
soitti Jason Wilson, ja Charlie Watts -tyylisestä rummuttelusta vastasi Jonathan
Lee. Hammondien takana hääräsi nuoren oloinen Kyle Koehler ja saksofonien
svengaavista sävelistä vastasivat Damian Hand (tenori) ja Lee Badau (baritoni).
Mieleen jäivät menopalat "Riot In My Heart", "Baby Don't Do It" ja hienosti
rullannut hitti "Jacqueline".
James Brownin 'inkarnaatio' Ellis Hooks oli hyvässä vedossa hänkin. Loistava
taustabändi avitti Ellisin energistä esiintymistä. Pelkästä kuuntelusta meinasi
tulla hiki. Pitkin lavaa ravannut moottoriturpa latasi soulahtavaa bluesia tulemaan
ihan hengästymiseen asti. Loistava kitaristi Larry Mitchell sooloili itsensä
kaikkien suosikiksi. Mainion teknisen osaamisen lisäksi hän osasi käyttää eri
efektipedaaleja juuri oikein soittoa sävyttämään. Joissain kohti päästiin
kuulemaan komealta kuulostanutta, U2:n Edgen kehittämää viivesoundia.
Rumpali Derrick Martin on tuttu viime vuonna esiintyneen Big Jack Johnsonin
bändistä. Samanlainen vieteriukko ja velmuilija hän tuntui olevan edelleenkin.
Omintakeisella tyylillä soittanut basisti Muzz Skillings sai hurjat aplodit, kun
yleisölle kerrottiin hänen olevan alkuperäisjäsen hurjasta Living Colour
-bändistä. Muzz soitti bassoaan kaulan yläpuolelta Jeff Healeyn tapaan - ja
mainiosti soittikin. "It's A Massle" -kappaleen funkaava bassosoolo sai ihmisiin
liikettä lähes pakonomaisesti.
Ellis Hooksin ohjelmisto sisälsi runsaasti soulia. Parit bluesitkin sentään kuultiin.
Larry Mitchellin kitarointia ihailtiin urakalla kappaleissa "Red House" (Hendrix) ja
"I'm A Man" (Bo Diddley).
Ellis Hooks oli laitattanut itselleen lyhyet rastahiukset, ja neljääkymmentä
lähestyvä laulaja näytti ihan parikymppiseltä nuorukaiselta. Räväköitä kappaleita
olivat "Forty Days & Forty Nights", "Uncomplicated" ja maukas funk "Show Me
Your Love".
Järjestäjät tyytyväisiä
Kotimaista osaamista tarjoili konsertin avannut Suomen oma Little Feat,
Hoedown. Seitsemän kovaa soittajaa saivat vieraikseen kosketinsoittaja-laulajat
Tuomo Prättälän ja Jukka Gustavsonin.
Heidän lisäkseen komeasta ja moniäänisestä laulusta vastasivat Ninni Poijärvi
(viulu, haitari), Esa Kaartamo (kitara) ja Mika Kuokkanen (kitara). Tasokkaista
taustoista vastasivat rumpali Topi Kurki ja basisti Masa Maijanen.
Lapsteel-mestari Olli Haavisto ja Jarmo Nikku (kitarat, mandoliini) maustoivat
keitoksen loistavalla soitollaan.
Bändin rento meininki sai jopa auringon näyttäytymään kertaalleen.
Ohjelmistossa olivat muun muassa Kaartamon säveltämä ja Pepe Ahlqvistin
tunnetuksi tekemä hitti "Back To The River", Little Feat -maistiaiset "Rad Gumbo"
ja "All That You Dream". Jukka Gustavsonin bravuuri oli yleisön villiinnyttänyt
"Living For The City" (Stevie Wonder). Tuomo Prättälän vastaava oli "Just Like A
Woman" (Bob Dylan). Lisäksi Hoedown vetäisi Ninnin laulamana standardin
"Rollin' & Tumblin'" ja encorena tulleen vanhan rokin "Sea Cruise" (Freddie
Cannon)
Noin 7500 henkeä vetänyt pääkonsertti takasi Puistobluesin jatkon myös ensi
vuodelle. Pääesiintyjien haku lienee jo käynnissä, joten jääkäämme odottamaan
ensi vuoden tapahtumaa. Myös Järvenpään Blues-Jazz Diggarien puheenjohtaja,
festivaalijohtaja Jouni Hyytiäinen oli tyytyväinen mies pääkonsertin päätyttyä.
"Tämän vuoden Puistoblues oli menestys. Upea sää piti blueskadun ja iltaklubit
täynnä koko viikon ajan. Pääkonsertissa oli hyvä tunnelma pilvisyydestä
huolimatta, ja artistit olivat todella kovassa vedossa. Yleisö viihtyi ja sen takia
tätä tehdään."
KAKE KIIRIKKI
Kuvagalleria
Katulava ja klubit - raportti
Kirjoittaja lähettää kiitokset kaikille Puistobluesin järjestelyihin osallistuneille
henkilöille hienosta festivaalista ja etenkin loistavasta tunnelmasta.
.
|
