Blues-Finland.com - John Fogerty, Puistoblues 2012

BLUESIA CDON.COM-VERKKOKAUPASTA

1.7.2012 Raportti pääkonsertista

Fogerty Hollywoodissa toukokuussa 2012

John Fogerty laulatti Puistobluesissa
Valtava hittiputki, innokas ja sankka yleisö, meno melkein kuin
Tammerkosken sillalla. Fogertyn ja CCR-klassikoiden fanit saivat
Järvenpäässä haluamansa varmasti.

Pitkän linjan supertähtimuusikko, joka on luonut nahkansa ja puhaltanut vanhoin
hitteihinsä uudet tuulet? Tuskin. Eläkeikäisen ukkelin yli 14 tuhannelle
orkestroimat yhteislauluiltamat? Ei nyt sentään. Harva Järvenpään Puistobluesin
pääkonserttiin lauantaina 30. kesäkuuta suunnannut esitti itselleen turhia
kysymyksiä. Nyt lähdettiin kuuntelemaan John Fogertyn kuolemattomia.

Kärsimättömimmät alkoivat jo vislata Vanhankylänniemen stagella hääränneelle
roudariarmeijalle, kun Fogertyn setin ilmoitetusta alkamisajasta oli kulunut vajaat
puoli tuntia. Mutta sieltä hän lopulta saapui: mies laukkasi – ei niin korkealla
askeleella kuin ennen, mutta kuitenkin – lavan sivusta keskilattialle ja tervehti
yleisöä iloisena. Ja samalla alkoi hittiputki ”Hey Tonightin” voimin.

Koska Fogertyn keikan aikana oli täydellinen valokuvauskielto, on oltava nyt
tavallistakin graafisempi. Madaltuneen askeleen lisäksi Johnin, 67, ryhti on tänä
päivänä hieman kumara, ja kauniisti sanottuna ”väriä luonnollisesti vaihtanut”
hiuskuontalo on värjätty tummaksi. Mies kuitenkin ravaa lavalla edestakaisin
minkä aiempaa verkkaisemmat jalat kestävät. Kitara vaihtuu melkein joka biisiin.
Järvenpäässä erityisen hyvin hyppysissä viihtyivät Gibson Les Paul ”Gold Top” ja
kirkkaan punainen Fender Telecaster.

Kärkeen kuultiin viisi superhittiä. ”Hey Tonight” sai seurakseen kipaleet ”Green
River”, ensimmäiset kunnon yhteislaulut kirvoittanut ”Lodi”, ”Lookin' Out My Back
Door” ja ”Who'll Stop the Rain”. Kuolemattomiksi ne iski aikoinaan, totta kai,
Fogertyn legendaarinen bändi Creedence Clearwater Revival.

CCR:n (1967 - 72) tiukka soittaminen tunnetaan, mutta Johnin nykyinen
keikkakokoonpano on paljon mahtipontisempi. Hänen lisäkseen ryhmään kuuluu
kaksi kitaristia, basisti, kosketinsoittaja ja rumpali. Kokonaissoundi on aitoa
stadionlaatua – selkeäpiirteistä soittamista ja rutosti volyymia. Lavan lähellä
kuunnellessa tärykalvot saivat julmaa kyytiä.
.

Varsinkin Kenny Aronoffilla oli hurjat elkeet. Rumpali pieksi kannujaan ja
peltejään vimmatulla voimalla. Pelkkä puunhakkaaja hän ei silti ole. Riittää
miehellä tyyliäkin vaikka muille jakaa. Myös Bob Malonella näytti olevan kivaa.
Joraamisen ja pomppimisen ohessa hän komensi kosketinsoittimia ja haitaria
verrattomasti.

Sadetta pakoon

Lähes kaksituntiseen settiin mahtuivat käytännössä kaikki CCR:n tunnetuimmat
kappaleet. ”Proud Mary”, ”Long as I Can See the Light”, ”Up Around the Bend”, ”
Down on the Corner” ja niin edelleen. Tuhdimman soinnin lisäksi niissä on kovin
vähän uutta. Ratkaisu on varmasti monen kovan linjan CCR/Fogerty-fanin
mieleen; mielikuvituksekkaampaa musiikkia arvostavat lienevät toista mieltä.

Pirteimmät poikkeukset olivat ”Keep on Chooglin'” sekä numeroiden ”Ramble
Tamble” ja ”Hot Rod Heart” yhdistelmä, joka kehittyi pitkäksi ja erittäin
äänekkääksi jammailuksi. Johnin soolouran biiseistä ”The Old Man Down the
Road” upposi odotetusti parhaiten yleisöön.

Sateita pelättiin Järvenpäässä koko viikon ajan. Pieni ripottelukaan ei onnistunut
onneksi lauantaista pääkonserttia pilaamaan. Kun Fogertyn konsertti oli edennyt
noin tunnin, alkoi hieman rankempi sade. Samalla sai päämiehen lavalta käsin
esittämä tiedustelu ”Have You Ever Seen the Rain?” myöntävän vastauksen.
Ihmisvirta festarialueelta poispäin alkoi.

Hätäiset jäivät paljosta paitsi. Kappaleita oli vielä kymmenkunta jäljellä. Ja kaiken
lisäksi joukkoon mahtui yksi koko pääkonsertin väkevimmistä aidoista blues-
vedoista, Fogertyn ja kumppanien versioima ”Night Time Is the Right Time”.

Fogertyn ääni on tallella. Käytännössä se kuulostaa hämmästyttävän
samanlaiselta kuin sitä on totuttu jo 60-luvulta asti kuuntelemaan. Ainoastaan
erittäin korkeat äänet (esimerkiksi ”se” ääni klassikossa ”I Heard It Through the
Grapevine”) asettavat rajoituksia. Mutta kyllä ammattimies keinot keksii. Ainahan
nuotin voi laulaa oktaavin, tai pari, alempaa.

John Fogerty ei vierasta rooliaan elävänä jukeboksina. Järvenpäässäkin hän
muisti aina kiittää, kun yleisö innostui laulamaan mukana: ”God bless you all for
singing along!”. Toden totta: jos on saanut aikaiseksi niin poikkeuksellisen
määrän ikivihreitä sävelmiä, hulluahan sellaisen elämäntyön häpeileminen olisi. Ja
kun yleisöä piisaa, kysyntä ja tarjonta kohtaavat kuin ihanteellisilla markkinoilla
ikään. Taiteellinen arvo ei tosin ole järin suuri, kun samoja biisejä veivataan lähes
samalla tavalla vuosikymmenestä toiseen. Eikä ole tarkoituskaan. Sen kiteytti
parhaiten Puistobluesin lavalle noussut mies itse.

”Tultiin vaan tänne pitämään hauskaa ja soittamaan vähän rock and rollia.”

PASI TUOMINEN

John Fogerty & yhtye. Järvenpää, Puistoblues 30.6.2012

Settilista: Hey Tonight – Green River – Lodi – Lookin' Out My Back Door – Who'll
Stop the Rain – Hot Rod Heart – Ramble Tamble – Born on the Bayou – Blue Moon
Nights – Midnight Special – Somebody Help Me – Garden Party – Long as I Can
See the Light – I Heard It Through the Grapevine – Gunslinger – Keep on
Chooglin' – Have You Ever Seen the Rain? – Pretty Woman – Night Time Is the
Right Time – Down on the Corner – Up Around the Bend – The Old Man Down the
Road – Bad Moon Rising – Fortunate Son – Rockin' All Over the World – Proud
Mary.

John Fogertyn setin aikana oli täydellinen valokuvauskielto. Sosiaaliset mediat ovat varmasti
pullollaan luvattomia kuvia Puistoblues-keikalta, mutta Blues-Finland.com kunnioittaa artistin
tahtoa eikä julkaise tai levitä hänestä Järvenpäässä otettuja kuvia.

Puistobluesin pääkonsertissa esiintyvät myös amerikkalaiset Los Lonely Boys ja Eli ”
Paperboy” Reed sekä Suomen Honey B & The T-Bones. L ue raportti!

.

Jaa juttu profiilissasi: |