Blues-Finland.com - Puistoblues 2018, Järvenpää - Pääkonsertti

PUISTOBLUES 2018, JÄRVENPÄÄ - PÄÄKONSERTTIARVIO, OSA 1

Puistoblues 2018 – vanhoja tuttuja ja verestä sointia

Walter Trout ja Alan Nimmo

2.7.2018 Pääkonsertti, Osa 2 Kuvat pääkonsertista Kuvat katulavoilta

Puistobluesin pääkonsertti lauantaina 30. kesäkuuta oli jälleen rentoa
menoa ja ensiluokkaista bluesjuhlaa. Yleisöä hemmoteltiin Järvenpään
Vanhankylänniemessä erityisesti kitarabluesin helmin.

Teksti Antti Suvanto, kuvat Marko Aho

Asetelmasta johtuen ennakkoasenne oli monilla ehkä hieman skeptinen:
onnistuvatko viisi pääkonsertin esiintyjäryhmää eriyttämään tyylisuuntiaan niin,
että kuulijan mielenkiinto säilyy koko ajan?

Se tapahtui. Kansainväliset tähdet – kuten Walter Trout, Sonny Landreth ja
Alan Nimmo – olivat rajussa vedossa ja saivat tiukkaa vastusta kotimaisilta
taitureiltamme.

Vihdoin takaisin Järvenpäässä: Walter Trout

Pitkään kaivattu Walter Trout saapui Puistobluesiin 13 vuoden poissaolon
jälkeen. Hän kertoi vaikean sairautensa voittamisesta ja siitä, miten
kitaransoittokin oli toipuessa opeteltava tykkänään uudestaan. Kitarabluesin
loistelias virtuoosi on myös merkittävä lauluntekijä; musiikista ja sanoituksista
hohkui nytkin väärentämätöntä, elävää ja elämänmakuista tunnelmaa.

Trout otti luulot pois heti kättelyssä. ”I’m, back. I’m a bluesman – and I’m ready!”
Siinä se on.

Varmaotteinen ylärekisterin tiluttelu ja rytmin vierestä soitto olivat täynnä
vulkaanista energiaa, jota bändi tuki valtavalla latauksella. Skaalojen
persoonalliset tulkinnat, irtiotot laulun teemasta ja omintakeiseen tyyliin
päällekäyvä kitara – jotakin edes lähelle vastaavaa saattoi aikoinaan kuulla Roy
Buchananin livesoitossa.

Trout teki sairautensa jälkeen loistavan comebackin (”Battle Scars” -albumi
2015). Hän on osoittanut kuuluvansa yhä maailmantason blueseliittiin.
Viimeistään ”Goin’ Down” -versio vakuutti Vanhiksella jokaisen siitä, että mestari
on elämänsä soittokunnossa.

Bändi piti vauhtia yllä raivokkailla rhythm and blues -numeroilla, mutta taipui
oivaltavasti myös hitaisiin ja sytyttäviin blueseihin. Tai kuten Trout sanoi, ”low
down, nasty, slow blues.”

Trout muisteli spiikkauksessaan lapsuutensa sankaria B.B. Kingiä, joka hänet
poikasena innoitti alalle. Ennen soolouraansa muun muassa John Mayall & The
Bluesbreakers ja Canned Heat -yhtyeissä vaikuttanut Trout resonoi lämpimästi
myös Mayallin aikaa ja musisoikin nostalgisesti sen hengessä.

Päivän tiukin rytmiryhmä – Danny Avila, basso ja Mike Leasure, rummut – piti
homman kasassa vaikeissakin käänteissä. Jos joku vielä väittää bluesrumpalin
työtä yksitoikkoiseksi, hänen on hakeuduttava Leasuren oppiin. Hän teki
tasajakoisista, perinteisistä bluestahdeista rytmistä ilotulitusta.

Kaksi kovatasoista kitaristia samassa kvintetissä on aina kiinnostava, jos kohta
haasteellinen yhdistelmä, mutta ennakkotiedoista poiketen kahta kitaristia ei
bändissä ollut. Trout kuitenkin kutsui lavalle King Kingin kitaristi Alan Nimmon
soittamaan. Kun heavy rock -vokalistivoimaakin saatiin vieraaksi, oli
Vanhankylänniemen iltapäivä kliimaksissa.

Huippua! Intensiivinen kiipparin sointikuva ja koko soittotyyli oli synkassa
aggressiivisen kitarasoundin kanssa. Todella iloinen jälleennäkeminen ja -
kuuleminen.

John Hiatt ja täydellisen hyvä kitara

John Hiattin monipuolinen ura sisältää paljon bluesia ja muutakin hyvää
musisointia. Sukellus kitaran ulottuvuuksiin löytyy esimerkiksi Guilty Dogsin
”Perfectly Good Guitar” -biisiltä. Suomen-keikka oli osa artistin 30-
vuotisjuhlakiertuetta.

Landreth ja Hiatt

Hiatt ja hänen varauksettoman ehdoton kitaristinsa Sonny Landreth olivat tuttuja
vieraita Puistoblues-entusiasteille – Landreth esiintyi oman bändinsä kanssa
2016 Vanhankylänniemessä, Hiatt taas Puistobluesin 15-vuotisjuhlakonsertissa,
Little Villagen kanssa 1992.

Hiattin monipuolinen musiikki ylittää useita musiikingenrejä. Setin alkuosa
fokusoikin aluksi muuhun kuin bluesiin; folkia, kantria, balladeja. Käännekohta oli
”Riding with the King”, jossa blues heräsi eloon.

Artisti on tunnettu persoonallisesta ja kaikkien näiden vuosien jälkeen yhä
sangen hiomattomasta lauluäänestään – ehkä hänen laulunsa siksi onkin niin
sydämeenkäyvää.

Persoonallinen, nasaali laulusoundi tekee tarpeettomaksi keuhkojen pohjasta
karjumisen, jollaiseen moni blueslaulaja tänäänkin sortuu. Falsetin, eli niin
sanotun jänneäänen, avulla Hiattilla on tarvittaessa valtava ääniala ja
keuhkoissa kapasiteettia.

Maestron itse keskittyessä komppikitaraan Landreth sooloili upeasti. Hänen
häikäisevä soolokeikkansa Vanhiksella 2016 on edelleen hyvässä muistissa. Hän
ylitti tuolloin bluesskaaloja ennakkoluulottomasti, mutta tyylitietoisuuden
säilyttäen. Niin nytkin.

Landreth on ennen muuta slide-kitaran mestari. Putkitaiturointi monimutkaisine
harmonioineen selittyy osin oikean käden taitavalla työskentelyllä. Plektran
viedessä peukun ja etusormen jäljelle jäävät keskisormi ja nimetön, joilla voi
näppäillä kitaran yläkieliä.

Ja sama vasemmalla kädellä: koska putki työllistää vain yhden sormen, kolme jää
käytettäviksi apuskaalojen soittamiseen. Yhtä lailla soitto on silti täsmällistä, oli
sitten duuri tai molli työstettävänä – monet slide-soittajathan soittavat
ainoastaan duuripohjaisia skaaloja. Kaikki tapahtuu näennäisen helposti ja kuin
puolihuolimattomasti, silti soitto on tarkkaan artikuloitua eikä vääriä ääniä esiinny.

Kannattaa kuunnella vaikka Landrethin akustinen “Key to the Highway” -versio;
unplugged-taiturointi nostaa aina laulajan fokukseen tavalla, jonka sähköinen
bändivolyymi usein voi peittää lavalla. Kaiken ei tarvitse kulkea ultranopeasti.
”Sunrise (Voice of Americana)” on hyvin levollista musisointia rauhalliseen
tempoon.

Hiattin ja Troutin settien jälkeen kovinkin entusiasti saattoi vain todeta Lou
Reedin sanoin: ”just a perfect day.” Paljon muuta hyvää oli silti koettavissa.

King Kingin brittibluesia

Skottiryhmä King King kuuluu brittiläisen bluesin ja bluesrockin aateliin. Se sai
Puistobluesissakin yleisön syttymään. Kokoonpano esitti varsinaista perusbluesia
tosin vain parin numeron verran, mutta laadukkaalle bluesrockillehan on aina
tilauksensa.

Yhteistyössä

Puistoblues Saverio Maccne: Look Twice

A K-77: Mustan Kissan Luu S avonsolmu Beach & Blues Party
.

Molli-duuri-kierrot, kaikessa yksinkertaisuudessaan, olivat herkullisia. Tyylitajusta
kertoo myös se, ettei bändi luukuta tuotostaan säätimet kaakossa kaiken aikaa;
myös herkille balladeille, sisällyksekkäille hidastuksille ja volyymin laskuille löytyi
tilaa. Tanakka yhteissoundi, jykevät basso-kitara-kuviot ja vahva bluesrockin
skeema tekivät yhtyeestä yleisön todellisen lempilapsen.

Johtaja Alan Nimmo oli iloinen veikko skottiruudullisessa kiltissään. Hän muisti
myös kiittää festarin talkooväkeä uhrautuvasta työstä yhteisen hyvän eteen –
merkki ylhäissäätyisestä tyylitietoisuudesta sekin.

Juurevassa soundissa oli paljon samaa kuin viime vuonna Rauma Bluesissa päät
sekoittaneen Eric Galesin varhaistuotannossa. Massiivinen pläjäys ei kuitenkaan
pelannut pelkästään raa’an voimankäytön turvin. Herkkiäkin kohtia ja
balladituntoja löytyi. Kulkeva stemmalaulu soi aivan parhaiden southern rock -
bändien lailla (esimerkiksi tunnelmaisella kappaleella ”Rush Hour”). Levytyksille
karakteristinen soinnin puhtaus onnistui vaivatta myös livenä.

Basisti Lindsay Coulsonin jämäkkä soundi soi mainiosti bluesrocknumeroilla.
Tiheäjakoisempiin soulnumeroihin olisi ehkä mielellään suonut plektrasoittoa.
Pureva soittotapa on vaikea muodostaa näppäillen, siis ilman slap-tekniikkaa.
Hammond-urut (Jonny Dyke) sointuivat oivallisesti bändin tyylilajiin.
Teräväaksenttinen sähköpiano toimi loistavasti soulbiiseillä. Encorena kuultu ”Let
Your Love Shine in” kruunasi hienon setin, eritoten kauniin kiipparisäestyksen
ansiosta.

Alan Nimmolla kitaran soundiefektien hyödyntäminen oli eleganttia.
Hendrix-tyylin oktaavisoittoa olisi kuunnellut enemmänkin.

Järvenpään Puistoblues tunnetaan pääkonsertin lisäksi klubi- ja
katulavaohjelmastaan. Kokonaisuus nostaa festivaalin yhdeksi Suomen
suurimmista yleisötapahtumista. Tänä kesänä kokonaiskävijämäärä oli noin
85 000. Pääkonserttiin Vanhankylänniemeen löysi lähes 5 000 katsojaa.

ANTTI SUVANTO, teksti
MARKO AHO, kuvat

Pääkonsertti, Osa 2 Kuvat pääkonsertista Kuvat katulavoilta

.

Jaa juttu profiilissasi: |

UUSIMMAT