KIRJA-ARVIO
|
12.8.2014
Robert Plantin hittielämää
Paul Reesin kirja "Elämä" kattaa Led
Zeppelinin menestyshuuman, mutta
laulajan henkilö ja tekniikka jäävät
etäisiksi. Ira Kaspi luo katsauksen Plantin
laulajantyöhön.
”Kunnianhimo ei ole pienten ihmisten pahe”
- Michel de Montaigne
Led Zeppelin on englantilainen raskaan
rockin ylpeys, eräänlainen bluesrockin ikoni.
Yhtye toimi aktiivisesti 1968–1980. Sen
jälkeen ”Led Zep” on esiintynyt lähinnä
reunion-konserteissa. Robert Plant oli ja on
edelleenkin Zepin vokalisti, ja hän loi
ainoana bändistä myös huomionarvoisen
soolouran. Kerrang- ja Q-lehden entinen
päätoimittaja Paul Rees on laatinut Plantin
elämäkerran (suomenkielisen painoksen
kustantamisesta vastasi Like) lähinnä
käymiensä aikalaishaastattelujen,
|
|
löytämänsä materiaalin ja lehtien arkistotietojen pohjalta.
Menestyskappaleluettelointi on kiitettävää, mutta päivänsankari itse jää etäiseksi.
Tältäkin pohjalta muodostuu varsin kattava kuva julkkisurasta, ihmisenä Plant
(66) saapuu vain laskelmoidun lähelle lukijaa. On vaikea sanoa, mikä osa
tarinasta on varsinaisesti tähden itsensä Reesille kertomaa, koska sitaatteja ja
toisen käden lainauksia on yltäkylläisesti. Tähden sitoutuminen kirjan tekemiseen
kuvautuu pinnallisena. Kirjassa hypätään suoraan teini-ikään ja silloisiin muoti-
ilmiöihin, kuten 60-luvun modiin – lukijalta kai odotetaan tällaisten ilmestysten
tuntemusta. Samaa on sanottava laulutekniikasta (mistä syystä olen pyytänyt
tähän arvioon ammattilaisen luonnehdinnan Plantista laulajana).
Rock & rollin historiassa Plant ilman muuta luetaan suurten laulajien ryhmään.
Ambitiota on kirjan mukaan riittänyt teinivuosista saakka. Tähän asemaan hän
pääsi imitoimalla mustia blueslaulajia. Pesulauta, blueslegenda Sonny Boy
Williamsonilta (tarinan mukaan) pöllitty huuliharppu ja kokeneempien bändien
mukaan vaan – siitä se lähti.
60-luvun brittibändit – Yardbirdsin ja Spencer Davis Groupin vanavedessä –
imivät vaikutteita bluesista. Niiden vokalistit kirittivät myös Plantia. Britit tavallaan
veivät bluesin takaisin Amerikkaan, missä se on syntynyt, tosin niin
uudentuneessa formissa, että bluesin löytämiseksi täytyi tehdä töitä. Led
Zeppelinin blueslähtöistä musisointia luonnehditaan usein varhaiseksi
metallimusiikiksi. Kitaristi Jimmy Pagen fenomenaaliset riffit saivat kaivatun
efektin aikaan, ei ehkä niinkään hänen soolojuoksutuksensa. Bändikemian (Page,
liideri, kitaristi; Plant, vokalisti; John Paul Jones, basisti; John ”Bonzo” Bonham,
rumpali) kuvaukseen Rees käyttää paljon energiaa, vaikka se on vain osa Plantin
elämää.
Suosiota Zepille alkoi tulla nopeasti, ja kirjoittaja kertoo pitkään ja laveasti
suosion hullunmyllyn, hitistä hittiin, ja bändin maine raskaan rockin taitajana
tulee ilmi. Naisjuttuja tietenkään ei voi unohtaa; osa suosikin elämää kai sekin,
mutta mikään hauska ei koskaan kestä iäti. Zepin esitysten tasokin vaihteli
laidasta laitaan. Esimerkiksi Zep-bravuuri "Whole Lotta Love" Knebworthin-
keikalla 1979 meni kovin väkinäisesti, eikä vähiten Robertin vaikeasti sujuvan
kähinälaulun takia. Ilmeisesti hän ei sittenkään oikein osannut suojata ääntään
rankoilla kiertueilla. Tosin bändikin alkoi tuolloin jo vedellä viimeisiään, ja
motivaatio oli vahvasti hiipunut.
Samoin "Heartbreaker" (1979) kärsi samoista oireista. Jos jätetään omaan
lukuunsa Plantin lapsekkaat paita auki -maneerit, hän oli ja on yhä ainutlaatuinen
laulusolisti. Bändin keikkafilmi "The Song Remains the Same" oli ikävä floppi
tiukalta live-bändiltä. Vahva ja vaikutusvaltainen lavabändikin siis voi erehtyä.
Laulu jää pystyyn
Plantilla oli jo 14-vuotiaana laulajankokemusta. Zepin laulajana hän muutti
perimmäisesti käsityksiä siitä, miltä rockmusiikki voi kuulostaa, miten sitä
esitetään estradilla ja miltä rokkaajan kuuluu näyttää.
Nuori Plant ihastui bluesiin ja rytmibluesiin. Hän alkoi jakaa lehtiä aamuisin,
ennen kouluun menoa, rahoittaakseen levyostoksiaan. Muun muassa John Lee
Hookerin "Folk Blues" ja Robert Johnsonin "King of the Delta Blues Singers" olivat
tällaisia hankintoja; varhainen live-kokemus Bo Diddleyn keikalta jätti
lähtemättömän vaikutuksen.
Nuorta laulajanalkua puhuttelivat juurimusiikki ja sen omintakeinen, usein
karkea, originaali laulusoundi. Johnsonistahan kerrotaan myyttistä tarinaa, että
valtateiden 49 ja 61 risteyksessä (Clarksdale, Mississippin Delta) hän olisi myynyt
sielunsa vanhalle vihtahousulle saadakseen muusikon kyvyt.
.
|
|
|
Monet vokalistit pystyvät tekniikkaharjoittelun avulla tänään laulamaan samat
nuotit, ja osa ehkä samoissa sävellajeissakin kuin Plant, muttei samalla tavoin. Ei
ainakaan sillä tavalla, että laulu tekisi samanlaisen vaikutuksen kuulijaan.
Ja siitähän on kysymys; tehdä vaikutus. Ei pelkästään henkilökohtainen
aikaansaannos, vaan kuulijan lumoava tai suggeroiva, jäljen jättävä seuraus. 80-
luvulla alkaneella soolourallaan Plant on osoittanut kykynsä uudistua ja ottaa
työnsä vakavasti. Albumit ovat olleet menestyksiä.
Elämäkerta on kattava kokonaiskuvaus Robert Plantin julkkis- ja
musiikkielämästä. Se kertoo ohdakkeisen alun, ja miten Plantista kehkeytyi elävä
legenda ja mikä on vienyt häntä eteenpäin. Osa kirjasta on yritystä kartoittaa
Led Zeppelin -aikojen huiput ja kuilut. Kartoituksen olisi voinut rajata tarkemmin.
Henkilökohtaisia tragedioita, kuten oman pojan ja Bonhamin kuolemaa, puidaan
viileästi, ilman vähäisintäkään arvokkuuden tunnetta.
Jools Hollandin TV-show’ssa vuonna 2010 vieraillut Plantin Band of Joy soitti
hyvin – hieman vanhan Talking Headsin tai ehkä hollantilaisen Nitsin tyyliin.
Solisti ei silti antanut keskustelijana mitenkään terävää kuvaa itsestään.
Hollandia ei mainita kirjassa, ei liioin Pagen haastattelusessiota kirjailija William
S. Burroughsin kanssa, vaikka se olisi auttanut ymmärtämään Pagen Plantin
tyylistä eriäviä näkemyksiä.
Kerronta on sujuvaa, välillä turhan seikkaperäistä. Kielenkäytössä on paljon
arkikielen ilmauksia, ja sanavalinnat vaikuttavat yleensäkin lähinnä puhekielisiltä.
Kolmiosaisen kirjan osien otsikot ovat ”Alkumatka”, ”Lennossa” ja ”Sooloura” –
tekstit eivät ehkä aivan keskustele luokittelujen tai (kuten nykyään kuuluu
sanoa) tagien kanssa. Luvut on nimikoitu, mikä helpottaa aiheeseen
paneutumista. Lukujen nimikkeet ovat lähinnä rock-lyriikoista napattuja biisien
nimiä ja alan slangia lehtijutuista. Poljento ja tunnelma muuttuvat sanasanaisina
käännöksinä, vaikka suomennos onkin pyrkinyt tarkkuuteen.
Kirja avautuu hiukan nurinkurisesti luvulla ”Encore”; konsertin viimeinen numero.
Valinta viittaa ennemmin Led Zeppelin -yhtyeeseen kuin Plantiin. Viimeinen, 22.
luku on ”Coda”, eli loppuosa. Monissa pop-kappaleissa ei tosin ole erillistä
loppusoittoa, vaan usein viimeistä säettä vain jatketaan hieman pidemmäksi. Niin
tuntuu nytkin käyneen.
Lukija on vähän hukassa lainatermien kanssa. Jos kirjan nimi on ”Elämä”, miten
sitä tukevat ”Bum! Bum! Bum!”, Norjan ”Valhalla”, tai ”Sodoma ja Gomorra”. Ihan
Sodoman kuuluisan hävityksen lailla ei ilmeisesti tapahtunut Zep-kiertueilla (ei
tosin paljon puuttunut, Zep sai tuhoa aikaan). Presidentti Barack Obama kiitti
Kennedy Center Honors -palkinnonjaossa bändiä sarkastisesti ”hyvästä
käytöksestä”, viitaten heidän maineeseensa hotellien tuhoajina ja sekasorron
kylväjinä.
Plant on kuitenkin yhä hengissä, ja Plantin oma bändikin menestyy ilmeisen
hyvin. Kaverien mondeeni elämäntapa oli aikansa legenda ja liian houkutteleva
Reesille ohitettavaksi. Hän paneutuukin koko tarmollaan aikaan, jolloin mopo
karkasi pojilta käsistä.
Reesin teksti tuo melko vähän lisäystä siihen bändihistoriaan, joka on jo
dokumentoitu musiikkilehdistössä ja internetissä. Erityisesti Plantin oma elämä
jää kaukaiseksi. Mielenkiintoisia lukuhetkiä kuitenkin tulee. Jokaisen rytmilaulajan
olisi paikallaan perehtyä Plantin laulutekniikkaan levyjen ja videoiden avulla. Rees
tosin jättää tyylin ja suoritustavan ja yleensä laulutekniikan erittelyn kovin vähiin.
Blues- ja soul-laulaja voisi ottaa Robert Plantin laulusta opikseen seuraten muun
muassa heittäytymistä ja äänen monipuolista käyttöä – omista rajoistaan
tietoisena.
ANTTI SUVANTO
Linkki: Like
|
|
|
| |
Etusivu | Uutiset | Artikkelit | Keikkakalenteri | Festarikalenteri | Artistit
Kuunteluhuone | Finnish Blues Exchange | Foorumi | Info | In English
.
|
Ota yhteyttä: admin (a) blues-finland.com
© Blues-Finland.com 2006-2014
.
|
|
