| |
|
|
| |
|
|
2.12.2016
|
|
Kurttuisia kiiltokuvia
eli kuinka Rollarit palasi bluesjuurilleen
The Rolling Stonesin uutuus "Blue & Lonesome" on aito blueslevy, eikä sinne
päin. Kun maailmantähdet paneutuvat asiaansa antaumuksella, pääosaan
nousee musiikki.
Legendabändi The Rolling Stones toteutti uhkauksensa ja teki blueslevyn.
Joulukuun toisena päivänä ilmestynyt albumi sai teemaan sopivan nimen "Blue &
Lonesome". Studiolevy on Rollareiden ensimmäinen yli vuosikymmeneen.
Bändissä soittavat tutut herrat Mick Jagger, Keith Richards, Charlie Watts ja
Ronnie Wood. Luottomiehet Darryl Jones (basso), Chuck Leavell
(kosketinsoittimet) ja Matt Clifford (kosketinsoittimet) ovat jälleen mukana.
Vierailijana piipahtaa Eric Clapton, joka sattui olemaan samalla länsilontoolaisella
British Grove -studiolla tekemässä omaa levyään. Tuottajana toimi Don Was.
|
- "Blue & Lonesome" -levyllä The Rolling
Stones nostaa hattua varhaiselle vaiheelleen
bluesbändinä. Siihen aikaan he soittivat
Jimmy Reedin, Willie Dixonin, Eddie
Taylorin, Little Walterin ja Howlin’ Wolfin
musiikkia. Näiden artistien kappaleita on
tälläkin levyllä, Rollareiden joukoista
tiedotettiin lokakuussa.
Kaikki levyn 12 kappaletta ovat uusia versioita
bändin vanhoista bluessuosikeista.
Bluesfanit Marsista
The Rolling Stones tunnetaan joka talossa ja
torpassa. Suuri osa musiikin ystävistä (jopa
bändin faneista) on kuitenkin autuaan
|
|
tietämätön siitä, että englantilaisnulikat aloittivat uransa Chicagon bluesia
jäljittelemällä – bändin nimikin syntyi puolivahingossa Muddy Watersin biisin
"Rollin' Stone" mukaan.
Nuoret rollarit tekivät jopa pyhiinvaellusmatkan Chicagon South Michigan
Avenuelle, missä sijaitsivat legendaarisen Chess Recordsin tilat. "Rakastuin
bluesiin joskus 12-vuotiaana, joten olihan Chicagoon päästävä. Chicagon
legendat eivät varmaan koskaan olleet nähneet englantilaisia aikaisemmin.
Heistä tuntui, että olemme Marsista tai jostain", Mick Jagger muisteli vuoden
1964 reissua.
Ajan oloon Stonesin musiikki alkoi muokkautua omanlaisekseen. Bluesiin
perustuva, kekseliäs rock & roll nosti The Rolling Stonesin maailman suurimmaksi
rokkibändiksi.
Vaikka miehistölle on kertynyt maileja rutosti, näyttöjä elinvoimaisuudesta
ilmaantuu jatkuvasti. Vuonna 2008 ensi-iltansa sai Martin Scorsesen
konserttielokuva "Shine a Light" ja markkinoille tuli myös Jason Draperin
teksteillä vahvistettu kuvakirja "The Rolling Stones Revealed" (The Rolling Stones
– koko ura).
"Shine a Light" -elokuvassa Stones esiintyy muun muassa Buddy Guyn kanssa.
Keith Richards lahjoittaa sähkökitaransa Buddylle "Champagne & Reefer" -biisin
päättyessä. "Buddy Motherfucking Guy", julistaa Jagger loppukaneetiksi.
Varhainen The Rolling Stones kuvaillaan Draperin kirjan alkusivuilla "omapäiseksi
ja ilkeäksi bluesbändiksi" (suomennos Esa Kuloniemi). Kirjan alku huomioi
yhtyeen bluesjuuret kohtuullisesti Muddy- ja Chuck Berry -viittauksineen, mutta
asian ydin unohtuu nopeasti matkan varrella.
Scorsesen ja Draperin teoksista on kuitenkin löydettävissä yhteinen sanoma –
varsinkin jos sen tahtoo löytää: nämä kaverit halusivat vain soittaa bluesia,
mutta heidän ainutlaatuiseksi osoittautunut tulkintansa siitä upposi massoihin
kuin puuvillansiemen Mississippin turpeeseen.
Veteraanit vuosikertasoundeilla
Vuoden 2016 albumi "Blue & Lonesome" tekee jälleen kerran selväksi bändin
viehtyneisyyden bluesiin. Omia luentoja legendojen biiseistä veivataan
antaumuksella. Vaatii pieniä ihmeitä, että globaalisuosittu stadionien orkesteri
pystyy kuulostamaan näin intiimiltä!
Intensiivisyyttä lisää se, että levy on LP-mittainen: 12 kappaletta ja noin 42
minuuttia. Paria raitaa lukuun ottamatta ("I Can't Quit You Baby" venyy yli viiden
minuutin) esitykset ovat sopivasti radiomittaisia.
|
Blues-Finland.comin kanssa yhteistyössä
Tunturiblues, Saariselkä 20. - 21.1.2017
|
Mick Jagger nousee levyllä pintaan, vaikka bändisoittaminen ja maltilliset
sovitukset ovatkin homman juju. Huuliharppu raikaa oikein kunnolla; ja harvoin
Jaggerin on kuultu laulavan yhden levyn sisällä näin eläytyvästi ja sävykkäästi.
Perussoittamisen lisäksi kitaristit Keith Richards ja Ronnie Wood sekä rumpali
Charlie Watts heittävät soppaan pikkuherkkuja, jotka bändin fanit varmasti
tunnistavat.
Moni tunnistaa varmuudella myös slide-kitaran, joka naukaisee "Everybody
Knows About My Good Thing" -biisin vauhtiin. Asialla on tietenkin Eric Clapton.
"Slowhand" tekee vielä uuden tulemisen päätösslovarilla "I Can't Quit You Baby".
Claptonin piipahdukset – samoin kuin Jim Keltnerin perkussiot biisillä "Hoo Doo
Blues" – eivät ole mitään solistien egotrippailua, vaan pikantteja pikkulisiä
kokonaismakuun.
Charlie Wattsin mahtavalla, sataprosenttisen rollarimaisella päräytyksellä
käynnistyvä Howlin' Wolf -tulkinta "Commit a Crime" kuuluu levyn
vakuuttavimpiin. Stones uppoutuu vastustamattoman kitarariffin ja yhden
soinnun maagiseen maailmaan. Nimibiisi "Blue & Lonesome" johdattelee
säveltäjänsä Little Walterin persoonallisuuden nurjalle kantille. Little Walterin
mielen kepeämpää puolta taas esittelee poljento "Just Your Fool", joka myös
avaa levyn.
Etenkin Magic Sam -palalla "All of Your Love" Mick heittäytyy laulusuoritukseensa,
ja Chuck Leavellin loistavat pianokuviot lisäävät vetoavuutta. Jaggerin harppu
ujeltaa viiltävän teeman "Little Rain" -hiturille. Keskitempoista ja hidasta
materiaalia tasapainottavat reippailut "I Gotta Go" (jälleen Little Walter) ja "Just
Like I Treat You" (Willie Dixon).
Blues ei ole ollut varsinaista listamusiikkia vuosikymmeniin, mutta pian asiaan
tulee väliaikainen muutos, kun Rollarit saapuu esimerkiksi Billboardin chartille.
Näin rakastamamme musiikinlaji saa pienen piipahduksen valtavirtaan. Moni
pitkäaikainenkin fani löytää "Blue & Lonesome" -levyn myötä jotain aivan uutta
suosikkibändistään. Toisaalta bluespuritaaneille teos on varmasti kauhistus.
Eihän valkoihoisten brittien toki sovi Mississippin 12-tahtista soittaa.
Rollareiden pistämätön yhteissoittaminen kuulostaa mahtavalta levyn
onnistuneissa vintage-soundeissa. Blueshenki on pinnassa, tämä ei ole mitään
kiiltokuvameininkiä. Veteraanien tekemiset on taltioitu kaikkine rosoisuuksineen,
epäpuhtauksineen, jopa virheineen. Maailmantähdet ovat erehtyväisiä ihmisiä,
sittenkin. Ja juuri omien arpien näyttämisestä syntyy suurin blues.
PASI TUOMINEN
The Rolling Stones: Blue & Lonesome. Polydor, Interscope, 2016
Mick Jagger (laulu, huuliharppu), Keith Richards (kitara), Ronnie Wood (kitara),
Charlie Watts (rummut)
Darryl Jones (basso), Chuck Leavell (kosketinsoittimet), Matt Clifford
(kosketinsoittimet)
Eric Clapton (kitara), Jim Keltner (lyömäsoittimet)
Tuottajat: Don Was, The Glimmer Twins
Linkki: Bändin verkkosivut
|
|
|
| |
Etusivu | Uutiset | Artikkelit | Keikkakalenteri | Festarikalenteri | Artistit
Kuunteluhuone | Finnish Blues Exchange | Foorumi | Info | In English
.
|
Ota yhteyttä: admin (a) blues-finland.com
© Blues-Finland.com 2006-2016
.
|
|
