 |
| Ota yhteyttä: admin (a) blues-finland.com © 2009 Blues-Finland.com |
| Naisenergisen trion jäähyväiset 27.5.2009 Lue yhtyeen historiikki Ann Rabson, Gaye Adegbalola ja Andra Faye ovat niputtaneet yhtyeensä Saffiren historian albumilla "Havin' the Last Word". Aiheet vakavista humoristisiin taittuvat näiltä naisilta vakuuttavaan tapaan. Saffire - The Uppity Blues Women on kolmen naisen blues-yhtye Washington DC:n alueelta. Sen perustivat vuonna 1987 Ann Rabson, Gaye Adegbalola ja Earline Lewis. Lewis erosi yhtyeestä 1992. Hänen tilalleen otettiin Andra Faye. Rabson soittaa pianoa, kitaraa ja laulaa, Adegbalola soittaa kitaraa ja laulaa ja Faye soitaa bassoa, mandoliinia, viulua, kitaraa ja laulaa. |
 |
 |
 |
 |
 |
| Saffiren ohjelmisto koostuu vakavien blues-sävellysten ja komediallisten uutuuslaulujen sekoituksesta. He soittavat alkuperäisten sävellysten lisäksi itseään inspiroineiden naisbluesartistien kappaleita: Big Mama Thornton, Ida Cox ja Koko Taylor. Heidän musiikkinsa, sekä komediallinen että vakava, käsittelee feminiinejä teemoja. Se on tehnyt heistä erittäin suosittuja perinteisen bluespiirinkin ulkopuolella. Saffire oli ensimmäinen Alligator Records -merkille diilin saanut akustinen bändi. Heidän kappaleensa, Adegbalolan sävellys "Middle Aged Blues Boogie" palkittiin vuonna 1990 Blues Music Award -palkinnolla (aikaisemmin W.C. Handy Award) parhaana alkuperäissävellyksenä. Saffire on ollut samalla lavalla sellaisten blues-ikonien kanssa kuten B.B. King, Ray Charles, Willie Dixon ja Koko Taylor. Jäähyväisten aika Usein hyvästit ja jäähyväiset saavat aikaan surua ja murhetta. Tällä kertaa kyse ei ole siitä Saffiren tapauksessa. Yhtye viettää lähes 25-vuotisjuhliaan hellien muistojen ja saavutusten kanssa. Tämä virstanpylväs pitää sisällään heidän jäähyväiskiertueensa. Ann miettii: "Minulla on ollut mahdollisuus tehdä musiikkia ja kiertää maailmaa Saffiren kanssa onnelliset 25 vuotta. Matkamme ovat antaneet meille laajan kannatuksen ja suurenmoisen yleisön. Halusin tämän jäähyväislevytyksen olevan erikoisen ja henkilökohtaisen. Olen todella onnellinen lopputuloksesta." Ann aikoo tulevaisuudessa keskittyä soolouraansa, joka alkoi vuonna 1962. Sooloesiintymisten lisäksi Ann kiertää useiden lahjakkaiden muusikoiden kanssa nimellä Ann And The Annimators. "Tulevaisuudessa haluan olla musiikillisesti sitoutumaton sen sijaan, että olisin uskollinen samoille soittokavereille." "Melkein kahdeksan vuoden jälkeen oli jännittävää mennä takaisin äänitysstudioon siskojeni kanssa", Gaye sanoo ylpeänä. "Jokainen sävellys on tärkeä ja jokainen laulu tarjoaa jotakin erikoista kuuntelijoille." Hän kuvailee mennyttä projektia kaikkinensa "todelliseksi rakkaudeksi työhön". "Meillä kaikilla kolmella oli omat tarpeemme ja erilaiset visiomme. Useiden vuosien ajan visiomme soveltuivat yhteen, mutta me olemme ikääntyneet ja kasvaneet, omat yksilölliset agendamme ovat muuttuneet. Rakkautemme musiikkiin ja toisiimme ei ole muuttunut, ja kun me kuljemme eri teitä, katsomme saavamme tukea ja rohkaisua toisiltamme. Saffire on antanut minulle mahdollisuuden ja kunnian tehdä elääkseen sitä mitä rakastan, rakkaimmat ystävät ja äänitorven, jonka kautta sanomani on kiirinyt maan kaukaisiin nurkkiin asti." Gaye suunnittelee puhuvansa tilaisuuksissa ja workshopeissa sen lisäksi, että jatkaa soolo- duo- ja yhtye-esiintymisiä. Andra Faye pitää Saffiren kanssa viettämäänsä 17 vuotta unelmien toteutumisena. "Mikä suurenmoinen levytyskokemus! Me kaikki laitoimme sydämemme ja sielumme tähän projektiin, kuten me olemme tehneet aikaisemminkin. Tällä kertaa kuitenkin aivan erityisesti. Me kaikki työskentelimme niin helposti ja hyvin yhdessä useista harjoituksista itse äänitykseen - kaikki valmistui erityisessä Saffire-hengessä. "Mahdollisuuteni soittaa musiikkia elääkseni, suuresti rakastamieni ihmisten kanssa on ollut taianomainen matka. Olemme jakaneet erikoisen kemian, joka on paljon enemmän kuin meidän kolmiosainen henkilökohtainen lahjakkuutemme. Tunnen olevani siunattu saadessani olla osa tätä suurenmoista matkaa Saffiren historiassa." Lisääntyneiden live-esiintymisten lisäksi The Mighty Good Menin ja muiden kanssa Andra jakaa auliisti lahjakkuuttaan toisille jatkamalla laulu- ja kielisoitinopetusta. Viimeiset puheet ja musiikillinen juhla alkakoon Saffiren jäähyväislevytys on yhtyeen 25-vuotishistorian yhdestoista. Sille on annettu nimeksi "Havin' The Last Word". Teeman mukaisesti levyn kannessa kolmikko istuu iloisesti toisilleen nauraen ja jutellen kahvilapöydän ääressä. Aivan kuin muisteltaisiin menneiden vuosien yhteisiä hauskoja sattumuksia. Sisäsivulla seistään asemalaiturilla hymyn virne kasvoilla soitinkoteloihin nojaten ja toisista tukea ottaen. Ilmassa on tiettyä haikeutta ja pitkän ystävyyden synnyttämän kypsän hedelmän sadonkorjuuaikaa. On viimeisten puheiden aika, ennen kuin irtaannutaan omille teille. Kaikki tehdään vielä kerran iloisesti yhdessä, mennyttä muistellen ja tulevaisuuteen pikkuhiljaa tähyillen. On tullut aika jättää yhden aikakauden rikas ja lopullinen perintö rytmimusiikin historiaan. Levy käynnistyy iloisella kappaleella "Going Down To The River". Siinä murheet huuhdotaan joen veden mukana, ja kaikki on jälleen kunnossa. Kappale on lainatavaraa, kuten myös seuraava, "Nothin' In Your House". Siinä kerrotaan pianoboogien saattelemana tarinaa, kuinka jo äiti aikoinaan neuvoi tytärtään elämään omaa riehakasta elämäänsä muiden kommenteista piittaamatta. Muiden tekemien sävellysten sarjaa jatkaa tarina "Kitchen Man", jossa nojataan vahvasti perinteiseen country blues -pohjaan. "Somebody's Headed Blues" saa Saffire-kolmikon laulamaan yhteislaulua ja varsinkin Ann Rabsonin piano kuljettaa sävellystä hilpeästi rullaten. Myös levyn muut kaksi lainaa (Too Much Butt ja I'm Groving Older) jatkavat tyyliltään levyn hyväksi havaittua linjaa ja saavat kolmikon käsittelyssä arvoisensa tulkinnan. Levyn ensimmäinen Gaye Adegbalola -sävellys "Bald Headed Blues" on vahva bluesia ja vanhaa rockia boogie woogie -pianoineen sekoittava, Chuck Berryn tuotokset mieleen tuova teos, kuten myös myöhempi "Bald Eagle". Niin näissä kuin levyn kahdessa muussa Gayen sävellyksessä - "I Can Do Bad All By Myself" ja balladi "Locked Up" - tekijä tarttuu slidekitaran varteen. Andra Fayen kynästä levylle päätyneistä kahdesta sävellyksestä ensimmäinen on "Blue Lullaby". Se on kuin suoraan äidin lapselleen laulama herkkä tunnelmapala. Toinen, "Walkin' Home To You", on menevämpi kotiinpaluun halusta ja parisuhteesta kertova tarina. On tilanteita, jolloin käveleminen on ainoa mahdollisuus päästä kotiin. Ann Rabsonin sävellyksiä levyllä on myös neljä. "Since You've Been Gone" vie Ray Charlesin jalanjäljissä "Hallelujah I Love Her So" -henkeen. "Travelin' At The Speed Of Love" todistaa jälleen Rabsonin pianistin taidot ja onhan siellä myös Andra Faye viuluineen. "Haste Makes Waste" rullaa boogie-piano -hengessä ja Faye vilahtaa tällä kertaa mandoliinin varressa. Levyn päättävä "The Bad Times" on täydellinen valinta levyn päätökseksi. Blues-balladi johdattelee tarinaan siitä, kuinka kaikkien vaikeuksien läpi kuljettua ihminen tulee vahvemmaksi ja hyvätkin asiat tuntuvat entistä paremmilta. AUVO LAAKSONEN Saffire - The Uppity Blues Women: Havin' The Last Word. Alligator Records, 2009 Ann Rabson (laulu, piano ja kitara), Gaye Adegbalola (laulu, kitara, slide-kitara, huuliharppu ja taustalaulu), Andra Faye (laulu, mandoliini, viulu, pystybasso, kitara ja taustalaulu) Lue myös yhtyeen historiikki Linkit: Saffire, Alligator, Bonnier Amigo (jakelu) Artikkelien etusivulle |