Blues-Finland.com - Carlos Santana, Erja Lyytinen - Helsinki, Kaisaniemi 18.6.2018

KONSERTTIARVIO

Seestynyt Santana ja Lightnin’ Lyytinen

Kuva: Michelle McGowne

23.6.2018

Kestosuosikki Carlos Santana levitti sanomaansa Helsingin Kaisaniemessä.
Suomen tunnetuin bluesartisti Erja Lyytinen otti tilanteesta kaiken irti
lämppärinä ja jamikaverina.

Valoisana kesäiltana Helsingin Kaisaniemen puistoon saapuneet tuhannet fanit
kokivat positiivisen yllätyksen, kun maailmankuulu kitaristi-laulaja Carlos Santana
toi yhdeksänhenkisen yhtyeensä Suomeen. Divination Tour -maailmankiertue
aloitettiin komeasti keskiyön auringon alla.

Carlos Santana, Woodstock-legenda ja miljoonia albumeja myynyt herrasmies, ei
ole viime vuosina suinkaan levännyt laakereillaan. Hän seuraa edelleen aikaansa.
Kiertueen järjestäjä Milagro Foundation on Santanan perheen perustama
hyväntekeväisyysjärjestö, joka pyrkii (yhteistyössä UNICEFin kanssa)
parantamaan lasten ja nuorten asemaa kehitysmaissa, muun muassa Afrikassa
ja Etelä-Amerikassa, erityisesti koulutuksen ja taidekasvatuksen osalta.

Seitsemänkymppisessä Santanassa ikä ei näy, paitsi tietynlaisena seestymisenä
ja rauhoittumisena, jotka ovat kypsän iän tuomia parhaimpia ominaisuuksia. Hän
vaikuttaa mieheltä, joka on löytänyt tasapainon ja rauhan itsensä kanssa.

Kaisaniemessä yhtyeen kokoonpano on juuri niin monimuotoinen kuin Santanalta
saattaa odottaakin. Tuhdin soinnin tarjosivat kahdet rummut, congat,
kosketinsoittimet, kaksi soolokitaraa, basso ja Santanan lisäksi kaksi varsinaista
vokalistia, joista toinen välillä tarttui vetopasuunaan ja toinen lyömäsoittimiin.

Konsertin musiikkivalinnat oli harkittu tarkkaan. Vanhaa tuttua ja myös uutta
musiikkia kuultiin sopivassa suhteessa esiintymispaikkaan ja yleisörakenteeseen.
Show vietiin läpi ammattimaisen sujuvasti. Kiertueohjelmistosta kävi ilmi
Santanan uudelleen herännyt kiinnostus afrikkalaiseen musiikkiin. Hän onkin
tekemässä uutta, vielä tänä vuonna ilmestyvää levyään yhteistyössä tunnettujen
afrikkalaismuusikoiden kanssa.

Yhteistyössä

P uistoblues, J ärvenpää

A K-77: Mustan Kissan Luu S avonsolmu Beach & Blues Party
.

Taustaskriineillä pyöri videoesitys, joka oli taitavasti kytketty musiikkiin.
Nostalgisten välähdysten, kuten Woodstockin riemukkaiden mutakylpyjen,
lomaan oli sijoitettu vanhoja mustavalkoisia filminpätkiä afrikkalaisista tanssi- ja
rituaaliesityksistä. Niitä seurasi videopätkiä Santanan villeiltä nuoruusvuosilta.
Samalla kuultiin livenä conga-rumpujen hurja, transsiin kiihdyttävä tykitys, johon
toiset rummut liittyivät. Alussa oli rytmi.

Videoesityksestä leikattiin suoraan lähetykseen, eli bändiin lavalla. Kuvaaja
keskittyi taitavasti aina kuhunkin sooloa soittavaan tai laulavaan yhtyeen
jäseneen. Laulujen mukaan vaihtelivat myös videokuvat, jotka olivat milloin
pysähdyttäviä ja vakavia, milloin elämäniloisia ja romanttisia.

Alkuun yhtye veti pitkän, tauottoman hittiputken. ”Evil Ways”, ”Black Magic
Woman” ja ”Oye Como Va” hurmasivat. Eniten ihmetytti Santana itse. Hänen
teränsä ei ollut yhtään tylsynyt, ja kultaisen kitaran soinnut kaikuivat ilmoille yhtä
kirkkaina kuin ennen. Kansa malttoi olla välillä hiiren hiljaa kuunnellen Maestron
soittoa.

Santana jätti tällä kertaa laulamisen nuorempien tehtäväksi. Se kävikin helposti
kahden erinomaisen laulusolistin vuorotellessa. Varsinkin soulkultakurkku Ray
Greene tarjosi yleisölle unohtumattomia hetkiä illan hämärtyessä.
Espanjankieliset laulut esitti pääasiassa Andy Vargas. Erikoismaininnan
ansaitsevat myös conga-rumpuja soittava Paoli Mejas ja toista isoa rumpusettiä
hoidellut Cindy Blackman-Santana, Carlosin aviosiippa. David Matthews
koskettimissa oli myös vakuuttava.

Santana osoitti kunnioitusta niin jazzin suurille nimille (John Coltranen ”A Love
Supreme”) kuin Jimi Hendrixillekin (”Third Stone from the Sun”). Monet lauluista
olivat vain katkelmia ja toimivat osina musiikillista tajunnanvirtaa, joka ei
hetkeksikään loppunut tyystin. Kahden tunnin keikka oli voimannäyttö
muusikoilta. Suurin osa yleisöstäkin jaksoi pysyä mukana ja eläytyä täysillä
esitykseen.

Latinoromansseistakaan ei päästy yli eikä ympäri. ”Mona Lisa” ja ”Maria Maria”
upposivat yleisöön aivan yhtä hyvin kuin improvisoidut afro-latino-tanssirytmitkin.
”Corazon Espinado” oli myös pakollista kuultavaa. Potpuria täydensivät vielä
Temptations-hitti ”Get Ready” ja jopa Rollareiden ”Satisfaction”.

Monen mielestä konsertin kohokohta koitti loppuvaiheessa, kun Santana kutsui
Erja Lyytisen lavalle jammailemaan kanssaan. Santana loihe lausumaan: ”My
new friend represents the future – and I like the future! Erja… I call her lightning!
Lightnin’ Hopkins, you know”, hän jatkoi, sivuuttaen suomalaisen sukunimen
lausumisvaikeudet. Samalla hän tuli keksineeksi Erjalle uuden, sopivan
lempinimen, joka toivottavasti säilyy. Menneisyys ja tulevaisuus kohtasivat ja
löivät kättä parhaalla mahdollisella tavalla muusikoiden haastaessa leikillisesti
toisiaan kilpasoitantaan.

Bailauksen ohessa Santana selvitti yleisölle elämänfilosofiaansa: miten tärkeää
on välillä ”go crazy”. Siten elää kauemmin ja saa toisetkin ihmiset nauramaan.
Vaikuttavien lopputekstien ja -kuvien pyöriessä videolla Santana halusi vielä
muistuttaa yleisöä siitä, että erilaisuuksistamme huolimatta olemme kaikki yhtä.
Carlos Santanasta ei ole koskaan puuttunut hengellisyyttä. Siksi tuntuukin aivan
luonnolliselta, että hän on päätynyt levittämään maailmalle universaalin rauhan ja
rakkauden sanomaa, omalla ainutlaatuisella tavallaan.

Voimanainen Erja Lyytinen

Erja Lyytinen yhtyeineen oli onnistunut valinta Santanan lämmittelijäksi. Aina
tyylikäs, muun muassa Puistobluesiin valmistautuva Erja oli ilo korvalle ja silmälle.
”Ihanaa!” Hyvä fiilis!” Erja hehkutti vielä vähän jähmeälle yleisölle. Moni tuli
paikalle vasta Santanaa katsomaan – omaksi vahingokseen, sillä Erja oli todella
hyvässä vedossa saadessaan soittaa idolinsa lämppärinä.

Erjan energinen bluesrock sai välillä suorastaan progressiivisia sävyjä.
Unelmoivia kitarasooloja ja pitkiä improvisaatioita kuultiin tällä kertaa enemmän
kuin monesti aikaisemmin.

Erjan taustayhtyeenä yhtyeenä soittivat Iiro Laitinen rummuissa, Tatu Back
bassossa ja Harri Taittonen uruissa. Bändi ei aikaillut, vaan kävi suoraan asiaan
rankalla slidepuristuksella ”Lover’s Novels”. Erjan uusimman albumin ”Stolen
Hearts” kappaleista valikoitui synkähkö ”Black Ocean” hypnoottisine
heavyriffeineen. ”Everything´s Fine” rokkasi sähköistävästi. ”Slowly Burning” vei
taas syvälle ja sisälle bluesiin. Kappale pursui Gary Moore -tyyppistä kaihoa,
surua rikkoutuneesta kodista, jossa mikään ei ole enää kuin ennen. Uudempaa
musiikkia edusti hienosti naisenergiaa uhkuva ”Without You”.

Erityisen hyvin Erjalle sopi Koko Taylorin ”I’m a Woman”. Huumorilla höystetty
kitarataiturointi ja ilmeikäs laulu olivat laittamaton yhdistelmä. Erja uskalsi käydä
muitta mutkitta käsiksi myös Jimi Hendrixiin. ”Crosstown Traffic” kutitteli
selkärankaa ja aiheutti hyviä kylmiä väreitä. ”Rocking Chair” kuultiin voimallisena
loppukappaleena. Erja on tehnyt kovasti töitä ja enemmän kuin lunastanut
paikkansa maailman huippukitaristien joukossa. Tämäkin keikka todisti, että
suunta voi jatkua ylöspäin.

ANNAMARI LAUSALA

.

Jaa juttu profiilissasi: |

UUSIMMAT