 |
| (c) 2007 Blues-Finland.com |
| Pieksämäellä pyöreitä 8.7.2007 Savonsolmu Beach & Blues Party järjestettiin viikonloppuna kymmenennen kerran. Pääkonsertissa vauhtia pitivät brittiläinen Nine Below Zero ja paluun tehnyt härmärock-tykki Havana Black. Pieksämäen Savonsolmu Beach & Blues Party siirtyi toiselle vuosikymmenelleen viikonloppuna. Kymmenes tapahtuma järjestettiin seitsemän eri kokoonpanon voimin. Lauantaista neljän bändin kansainvälistä päätapahtumaa tukivat viihdyttävät klubinumerot. Pääkonsertin huipentajaksi oli saatu brittiläinen bluesrock-kvartetti Nine Below Zero. Varsinaisen yhtyeen isän, lontoolaisen Dennis Greavesin (kitara, laulu) ja toisen alkuperäisjäsenen Mark Felthamin (huuliharppu, laulu) matkassa oli belfastilainen rytmiryhmä, basisti Gerry McAvoy ja rumpali Brendan O'Neill. Liikkeelle lähdettiin tutulla "Don't Point Your Fingerillä". Suurin osa bändin tunnetuimmista kappaleista saivat pieksämäkeläiskäsittelyn, mutta paljon britit luottivat myös vanhojen mestarien kuten Jimmy Rogersin (Walking by Myself) ja Freddie Kingin (Goin' Down) tunnetuksi tekemään materiaaliin. |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
| Gerry McAvoyn soittamisessa on edelleen vääntöä. |
| Ajoittain Nine Below Zero luisui kosiskelemaan yleisöä kovinkin kepeällä materiaalilla, ja lähentely-yritykset huipensi vastenmielinen pop-hölmöily "Down by the River". Kaiken lisäksi Greaves omisti vaivaannuttavan yhteislaulukyhäelmän itselleen Jeesukselle. Sillä tavalla. Kvartetin muusikonkyvyissä ei ole moitteen sijaa, mutta bluesille ominainen vaarallisuus ja hallittu kukkoilu eivät ole enää tänä päivänä heidän alaansa. Uransa alkuvaiheessa 70-luvun lopulla punk-aallon nostattamaa hyökkäävää asennetta hyödyntäneessä brittiryhmässä on nyt mukavia äijiä, liian mukavia blues-stagelle. Paljon hyvääkin Nine Below Zeron keikassa oli. Erityisesti lauluharmoniat toimivat oivasti. Soolo-osuudet hoitavien Greavesin ja Felthamin lisäksi Rory Gallagherin huippuvuosien basistina parhaiten muistettava McAvoy ja rumpali O'Neill toivat taustalaulullaan mukavaa kirjoa kvartetin sointiin. Vaikka blues on leimallisesti amerikkalaista musiikkia, on brittiläisyys Nine Below Zeron ilmaisussa erityisen läsnä. Tätä korostettiin ujuttamalla kappaleiden sekaan riffejä Deep Purplelta, Led Zeppeliniltä - jopa hänen Majesteettinsa tunnetuimmalta palvelijalta James Bondilta. Feltham näytti show-miehen elkeitään esittelemällä bändin laulaen "Goin' Downin" aikana. |
 |
| Inkkareita Pieksäjärven rannalla Monet olivat tehneet tiensä Savonsolmuun Havana Blackin, paluun tehneen rokkibändin takia. Laulaja Hannu Leidén, jolle kuuluu myös ansio Daddy Giljoteenin tammikuisen ensialbumin tuottamisesta, on jälleen raisussa iskussa. Pieksämäellä bändi luotti ohjelmistonsa vahvuuteen uskaltaen heittää kovimman hittinsä "Indian Warrior" jo keikan alkupuolella. Havana Blackissa on tonneittain voimaa ja volyymia. Mutta mitä iloa on (yli)aggressiivisesta tykityksestä, jos se ei saa yleisössä muutamaa ilmaa halkovaa nyrkkiä enempää aikaan? Encorena Havana Black tulkitsi Steppenwolfin jumalaisen rockin "Magic Carpet Ride". Kun pitkän version sekaan heitettiin hieman "Sabre Dancea" ja "Birdlandiakin", saatiin setille aikaan ihan mainio lopetus. |
| Hannu Leidén |
| Tarttolainen trio Bullfrog Brown alkaa olla jo suhteellisen tuttu yhtye Suomessa. Pieksämäellä bändi selvisi moitteitta, vaikka joutuikin nopeasti rukkaamaan settilistaansa pääkonsertin hienoisten aikatauluongelmien takia. Biisit kuten "Build Me a Statue", "Phantom Menace" ja "Snake Girl Blues" ovat vahvoja osoituksia laulu-kitara-huuliharppu -kokoonpanoon luottavan miehistön potentiaalista. Laulaja Alar Kriisan rähisevä soundi on toki hauska, mutta miehistyessään hän löytää varmasti luontaisemmankin tavan tulkita. Masi Sallinen Quartet avasi pääkonsertin kohtuullisella setillä. Bändi on siirtymässä perhepoliittisille lomille, mutta kitara- ja lauluhommia hoitavan Masin mukaan takataskussa on materiaalia uutta albumia varten. Debyyttilevy "Yeah, Yeah, Yeah" julkaistiin vuonna 2004. |
 |
| Klubitunnelmaa Osaava festarikävijä kalasti blues-helmensä perjantai- ja lauantai-illan klubeilta. Vastuun iltaohjelmasta kantoivat Mommah Brothers ja Ismo Haavisto Band, jotka esiintyivät molempina iltoina. Viimeksi mainitun jäsenet Haavisto ja Pekka Haukijärvi heittivät vielä akustisen duo-keikan Bottlenecksin nimellä lauantai-iltapäivän avajaisiksi. Vastikään brittiläisen Green Bullet Recordsin kanssa sopimuksen allekirjoittanut pietarsaarelainen Mommah Brothers jyrää koruttomalla soundilla, jolle erityistä leimaa tuovat Frippe Weneliuksen karheat lauluosuudet ja Kjell-Ove Nyåkerin akustinen basso. Yhtyeellä on erinomaisia omia kappaleita, joista varsinkin "Cheap Coffee" toimii livenä kuin tauti. Nelikko versioi myös esimerkiksi Stevie Ray Vaughania (Cold Shot) ja John Fogertya (110 in the Shade) kyeten tekemään lainamateriaalista itsensä kuuloista. |
| Lymyilyä klubilla: Mommah Brothers |
| Lahtelaista Ismo Haavisto Bandia ei alituiseen nähdä keikoilla, mutta harvoin kuultuna kvartetin soitto kuulostaa sitäkin makeammalta. Ismo Haaviston omat kappaleet olivat settien parhaiten toimivia, etenkin akustisina ne olivat verrattomia. Haavisto on lisäksi oivallinen harpisti ja hyvä kitaristi. Vokalistina hän laulaa monta ulkomaanyrittäjääkin vaivatta suohon. Bändin materiaali on monipuolista: mukaan mahtuu sulassa sovussa niin Chicago Bluesia, soul-vaikutteisia kappaleita kuin 50-luvun menoakin. Jos perjantain klubikeikalla oli jokseenkin väljää, oli lauantai-iltana populaatiota senkin edestä. Sateeton mutta koleahko ilma vähensi ehkä jonkin verran ilmaisen pääkonsertin yleisömäärää, mutta virvoitusjuomahanat kohisivat varmasti kohtuullisia tuloja järjestäjille. Viehättävästi 70-lukua henkivä Savonsolmu ja sen ympäristö puolustaa paikkaansa yhtenä keskisuurena pisteenä maamme blues-tapahtumien kartalla. Linkit: Savonsolmublues.com, Nine Below Zero, Bullfrog Brown, Masi Sallinen Quartet, Mommah Brothers, Ismo Haavisto |
 |