 |
| Ota yhteyttä: admin (a) blues-finland.com © 2008 Blues-Finland.com |
| Papa George Solmun ässä 6.7.2008 Kuvagalleria Piskuinen englantilainen ponnisti korkeimmalle Savonsolmu Beach & Blues Partyssa. Kahden päivän aikana nähtiin peräti yhdeksän eri esitystä Pieksäjärven rannalla sekä Hotelli Savonsolmun klubitiloissa. Viides ja ratkaiseva erä. Suomella ottelupallo tilanteessa 16-15. Olli-Pekka Ojansivu asettuu syöttämään ja lataa pallon raakana kenttään. Läpisyöttö tietää Suomelle 3-2 -voittoa Bulgariasta lentopallon maailmanliigan ottelussa. Samaan aikaan kun Ojansivun ässä lävähti lattiaan Tampereella, kajahtivat Suomen lentopallopääkaupungissa Pieksämäellä Papa George Bandin setin avaussävelet – ja yhtä vastustamattomasti kuin Ojansivun syöttö upposivat ne yleisön tajuntaan. Yhdennentoista Savonsolmu Beach & Blues Partyn ohjelmisto oli hyvä, mutta englantilainen trio pyyhki muilla esiintyjillä pöytää. |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
| Tom Compton, Papa George, Peter Stroud |
| Papa George Bandin setti Pieksäjärven rannalla oli tiukka ja virkeä annos blues-rockia. Vaikka bändin nokkamies oli jo antanut hyvän tyylinäytteen perjantai-illan soolokeikallaan, yllätti kolmikon esitys monet katsojat lauantain pääkonsertin päättäjänä. Pelkkää tykitystä trion osuus ei ollut, vaan sitä väritettiin slovarein ja kaikkien kolmen sooloin. Papa Georgen esiintymisessä ei ole mitään turhaa ilmeilyä tai elehdintää, ainoastaan karismaattista läsnäoloa. Elämänmakuisen lauluäänen ja mukavien kitarataitojen omaava englantilainen luottaa itseensä. Se välittyy katsojille vakuuttavana show'na. Savolaisyleisöä miellytti erityisesti se, että mukavaksi seuramieheksi osoittautuneen Papa Georgen sähkökitaravalinta oli suomalaisvalmisteinen Flying Finn. Kun rytmiryhmän jäsenten ansioluetteloista löytyy yhteistyötä Johnny Winterin, Peter Greenin ja Alvin Leen kanssa, on syytä kuunnella korvat höröllään. Eivätkä miehet petä: rumpali Tom Compton vastaa ensikädessä soundin tiukkuudesta, ja basisti Peter Stroud maustaa keitoksen sävelpunoksillaan. Compton pärisytteli setin loppupuolella myös poikkeuksellisen värikkään rumpusoolon. Omassa soolossaan Stroud taas irrotti kaikki erilaiset äänet, mitä bassokitarasta vain on saatavissa. Eikä ihme, sillä mies oli rakentanut nauhattoman bassonsa omin käsin. Myös biisintekijänä Papa George on mainiota tasoa. Hän on viime aikoina 'erikoistunut' tekemään tutunnimisiä kappaleita: Pieksämäellä kuultiin esimerkiksi sävelmät "Blues with a Feelin'" (samannimisen teki aikoinaan Little Walter) ja Blackjack (Ray Charles -klassikon kaima). Rajua lauantain settiä tasapainotti komeimmin hidas "Cleansin' My Soul". Papa George Band oli Solmubluesin väeltä mainio kaappaus. Klassikoiden ja alkuperäismateriaalin harmoniaa Lauantain sää oli Pieksämäellä uhkaavan epävakainen. Täsmälleen kellon käännyttyä pääkonsertin alkamisaikaan 16:00 alkoi myös vesisade. Tuuri oli kuitenkin melkoinen: kuurot osuivat varsin tarkalleen bänditauoille. Auringon jälleen tullessa esiin Doggone (Pepe Ahlqvist, Jarkka Rissanen, Seppo Rauteva) sai avata rantakonsertin mielenkiintoisissa, vesihöyryisissä olosuhteissa (kuva alla). |
 |
| Heidän osuutensa oli rehellisesti lämppärihenkinen. Omaa materiaalia ei juurikaan kuultu, vaan yleisöä nostatettiin juhlafiiliksiin lähinnä standardein. Tuttu "She Caught the Katy" saatteli käyntiin setin, jonka ehkä mielenkiintoisin veto oli Willie Dixon -medley "Spoonful – I'm Ready". Pepe lohkaisi jälkimmäisestä osasta: "Matti Siitonen laulaisi tämän varmasti I'm Fredi!" Ahlqvist viihtyi nyt harpistina enemmän kuin muilla nykykeikoillaan. Jarkka Rissasen rauhallisen hallittu kitarointi dobrolla ja sähkökitaralla ei tullut yllätyksenä. Rautevalla oli ajoittain lieviä rytmihäiriöitä, mutta pahuksen nokkelalla liikanimellä "Rumpu" tunnettu patteristi hoiti hommansa aivan kunnialla. Big Joe Louis oli tapahtuman toinen kansainvälinen artistivieras. Hän soitti trion Tommy Barkman (huuliharppu), Jaska Prepula (basso) ja Juppo Paavola (rummut) säestämänä. Jamaikalla syntynyt britti esitti muun muassa viime vuonna Suomessa Soul Investigators -yhtyeen kanssa levyttämänsä kappaleen "Go-Go Train". Versio ei saavuttanut alkuperäisteoksen hikistä soul-tunnelmaa, eikä setti muutenkaan lähtenyt erityisen korkeaan lentoon. Käytännössä kokonaisuus oli tasapaksua perusbluesia ja Chess-hengessä tulkittua musiikkia. "Drink on Little Girl" -kappaleen lyriikoihin Louis oli sentään saanut Koskenkorvan ympättyä! Yllätyksettömästä keikasta huolimatta laulajana ja esiintyjänä BJL:stä ei ole negatiivista sanottavaa. Kitaristina hän sijoittuu Solmubluesissa kuulluista nippa nappa kymmenen parhaan joukkoon. Bändistä Prepulalle ja Paavolalle voi antaa puhtaat paperit. Barkman ei juurikaan päässyt loistamaan. "Keikan ajankohta oli liian varhainen, olen myöhäisillan miehiä", Louis myönsikin suoraselkäisesti. Mukavan runsas pääkonserttiyleisö innostui huomattavasti enemmän Honey B & The T-Bonesin osuudesta. Uuden "Superman"-kappaleen käynnistämä setti houkutteli katsojia jo aivan lavan ääreenkin. Basson rätinä häiritsi ajoittain äänimaailmaa, mutta HBTB hoiti jälleen kerran homman kotiin tyylillä ja taidolla. Settilistan vakuuttavia runkobiisejä ovat muun muassa "Funky Women" sekä "Hot Dog Man", ja loppuun kuuluvat pakolliset yhteislaulatukset "Shake Your Moneymakerin" tahdissa. Aija Puurtisen ja Esa Kuloniemen patteristina tuurasi J Salonen, kun vakiomies Jaska Lukkarinen oli tällä kertaa kiireinen jazz-projekteissaan. Lisää rumpaliarsenaalia on luvassa, sillä parilla kappaleella mallia miehekkäästä kannuttamisesta kävi antamassa Mooses Kuloniemi, 6. "Tämän kokoonpanon esikuva on Kalevalan miehitys, jossa oli kaksi rumpalia, Remu Aaltonen ja Affe Forsman", Esa murjaisi. Klubit: down homesta kiukkuisesti kantaa ottavaan Perjantaina ja lauantaina nautiskeltiin klubikeikoista Savonsolmun sisätiloissa. Papa George avasi perjantaina koko festivaalin sooloesityksellään, joka sisälsi dobro- ja sähkökitaravetoisesti sekä omaa materiaalia että blues-standardeja. Perjantain toinen akti oli Black River Bluesman & The Croaking Lizard. Alt.bluesin suomalainen kärkiryhmä oli jälleen vireessä. Siitä käy todisteeksi perinteinen salin tyhjentyminen homman käytyä hurjaksi. Vaihtoehtoblues ei ole - eikä siitä tule - suurten yleisöjen musiikkia. Toiminta sen ympärillä on kuitenkin vireää. Bändin nokkamies Jukka Juhola kertoi, että toisen vuotuisen vaihtoehtobluesin tapahtuman Floating Cockroach Festivalin järjestelyt ovat hyvällä mallilla. Bändit kaivelevat jo lähtökuoppiaan, mutta konserttipaikka on vielä lyömättä lukkoon. Seuratkaa ilmoittelua… Terassille lauantain alkuiltapäivään suunniteltu pienimuotoinen Henry's Swing Band -konsertti siirrettiin uhkaavasti harmaantuvan taivaan takia Savonsolmun aulaan. Tommy Barkman (laulu, kitara, huuliharppu) ja Jaska Prepula (kontrabasso, kitara) viihdyttivät hienovaraisesti aitoon down home -tyyliin. Hienovaraisuus oli tiessään, kun JP Sivosen trio avasi hanat lauantai-iltana pääkonsertin jälkeen. Vihainen nuorehko mies ei ollut selvästikään lähtenyt matkaan ystävystyäkseen kenenkään kanssa. Äijä tulkitsi kiukkuisia, kantaa ottavia blues-rock -originaalejaan, joista iskivät ehkä voimakassanaisin "Oh Sweet Finland" sekä "Nobody Loves Me" ja "Like a King". Rajut lyriikat jäivät tosin asiaan perehtymättömiltä ymmärtämättä. Sivosen rytmisektio on voimaperäinen. Klaus Nyqvist loihti mielenkiintoisia linjoja bassokitarastaan. Kyseessä on hyvin Suomen markkinoille mahtuva blues-rock -kokoonpano, jolle kitaristi-laulajan omaperäinen asenne antaa erityisleiman. Vuorenvarmaan osastoon lukeutui myös Jo' Buddy & Down Home King III, yksi suomalaisen juurimusiikin parhaista ohjelmanumeroista. Show upposi jälleen yleisöön, vaikka alkamishetkelläkin oltiin jo raikkaasti sunnuntain puolella. Pariin otteeseen Jo' Buddy, joka on ainakin toistaiseksi vaihtanut itäsaksalaisen Klira-kitaransa toiseen työvälineeseen, lähti tanssiyleisön joukkoon kepittämään. Jo' Buddyn ihailijaksi tunnustautuva Big Joe Louis tuli myös lavalle osuuden loppupuolella parin kappaleen ajaksi. Yhdestoista Savonsolmu Beach & Blues Party oli yleisömenestys. Jo tavallisesti hiljaisempana perjantai-iltanakin Solmun 70-lukulaisiin tiloihin lappasi väkeä mukavasti. "Ihan siinä alkoi hiki nousta pintaan, että mahtuvatko kaikki sisälle", tapahtuman puuhamies Ipi Kaipiainen vitsaili. Lauantain ulkoilmakonsertti keräsi välttävästä säästä huolimatta huomattavasti viimevuotista enemmän blues-kansaa. Suurimman osan 11:sta Solmubluesista nähneet arvioivat pääkonsertin yleisömäärän koko historiaan sankimpiin. PASI TUOMINEN, teksti KAKE KIIRIKKI, kuvat Linkit: Savonsolmublues.com Papa George Big Joe Louis Honey B & The T-Bones Pepe Ahlqvist Black River Bluesman Henry's Swing Club JP Sivonen Jo' Buddy |