Blues-Finland.com - Savonsolmu Beach & Blues Party 2015, Pieksämäki

SAVONSOLMU BEACH & BLUES PARTY 2015, PIEKSÄMÄKI – RAPORTTI

12.7.2015 Kuvagalleria

Rob Tognoni. Kuva: Kake Kiirikki

Savon sininen helmi loisti jälleen
Savonsolmu Beach & Blues Party oli yleisömenestys, ja musiikillinen antikin
osui lopulta nappiin. Rob Tognoni toi Tasmanian-terveiset. Kotimaiset
esiintyjät suoriutuivat lavalla ja klubeilla.

Kesän toistaiseksi ainoa helleviikonloppu sattui sopivasti Savonsolmu Beach &
Blues Partyn viikonloppuun. Pieksämäellä paikalle saapui runsaslukuinen yleisö,
osa picnic-henkisesti viltteineen ja eväskasseineen. Musiikillinen anti kattoi laaja-
alaisesti kotimaisen bluesin kärkinimet lisättynä aidolla Tasmanian
kitarapaholaisella.

Rob Tognoni paahtoi keikkansa täysillä alusta loppuun saakka kuin huippuunsa
viritetty F1-auto. Mies oli ilmiselvästi haltioissaan hänelle uudesta suomalaisesta
yleisöstä. Päivän painuessa pikku hiljaa puilleen Rob ja Stratocaster-kitara
loistivat kilvan viimeisten auringon säteiden kanssa.

Tognonin setissä oli rankkaa bluesrockia: levyiltäkin tutut ”Dirty Occupation”,
”Bad Girl” ja ”Dark Angel” soivat tanakan tuhdisti. Oman lisänsä toi maskuliininen,
paikoin jopa rock-kukkoileva lavaelehdintä. Lainakappaleissakin, kuten ”Hey Joe”
ja ”Roadhouse Blues”, oli vahva RobTog-leima.

Charmikkaasti harmaantunut Tognoni jaksoi flirttailla yleisön kanssa. Miehen
fyysinen esiintymistyyli herättikin ansaittua huomiota. Rob purki lataustaan paita
märkänä alusta loppuun saakka voimalla, joka sai nuoremmat kadehtimaan
miehen lavakuntoa.

Robin kitarasoundi aiheutti miksaajille ensi alkuun päänvaivaa. Tuskaansa
lähestulkoon pakahtuneet Timba Oy:n äänimiehet saivat kierto-ongelmat
kuitenkin aisoihin suoriutuen tehtävästään kaiken kaikkiaan kiitettävästi.

Rob Tognonin taustalla soittanut puolalainen rytmiryhmä Tomek Dominik
(rummut) ja Lukasz Gorczyca (basso) hoitivat hommansa anonyymin korrektisti.
Pääartisti sai vapaasti temmeltää asiallisen tanakan kompin tukemana
antamansa lupauksen mukaisesti – 200-prosenttisella latauksella.

Kahvikermaa kansalle

Suurelle yleisölle tutuin nimi lauantai-illan esiintyjäjoukossa oli eittämättä
Silvennoinen & Maijanen Band. Heikki Silvennoinen ja Pave Maijanen ovat
tutustuneet jo hamalla 1970-luvulla päätyen sattuman kautta yhteistyöhön viisi
vuotta sitten Saariselän Tunturibluesissa.

Bändin setti alkoi unplugged-henkisesti Pave Maijasen tulkinnalla klassikosta
”Fever”. Silvennoisen kitarasoolo myötäili kunnioittavasti alkuperäislevyllä
soittaneen Janne Ödnerin legendaarisia otteita. Seuraavana kuultiin Paven 80-
luvun hitti ”Jano” sekä Silvennoisen esittämänä Tabula Rasa -klassikko
”Rakastatko vielä kun on ilta”.

Sekä Silvennoisen että Maijasen nuoruusvuosien suuri idoli oli brittiläinen
superbändi Cream. Trion ohjelmistoa kuultiin setin aikana usean näytteen
verran. ”N.S.U”, ”White Room”, ”Badge” ja ”Crossroads” saivat osakseen
kermamaisen makeat tulkinnat.

Roots-osastoa edustivat Heikin versioima, Fleetwood Macin ensilevyltä tuttu ”I
Loved Another Woman” (Peter Green) ja Paven tulkitsema ”Wooly Bully”
(Domingo ”Sam” Samudio). ”Cafe On The Road” (Pave's Mistakes) tarjoili kahvia
kerman sekaan.

Pave Maijasen historiaan kuuluvat vahvasti suomirockin legendaariset bändit
Royals ja Rock 'n' Roll Band. ”High” ja ”I'm Gonna Roll” olivat itsestään selviä
valintoja keikkaohjelmistoon. Heikki Silvennoisen kohdalla ohittamaton nimi on
Q. Stone, jonka katalogista oli poimittu ”Salty Rain”.

Komppiryhmä Janne Rajala (kontra- ja sähköbasso) sekä Jani Auvinen (rummut)
on tullut tutuksi vuosien aikana Silvennoisen taustalta. Tässä projektissa he
olivat näkyvästi esillä bändin tasavertaisina jäseninä. Jannen ja Janin taustalaulu
ja soitto toimivat ammattimaisen tarkasti jättäen fiilistelyllekin tilaa.

Kokemusta ja nuorta voimaa

Ennen lauantain varsinaista pääkonserttia esiintyi pieksämäkeläinen Spankhill
Swamp Duo. Country-bluesin laarista ammentava soitto oli maustettu maagisella
omintakeisuudella. Hotelli Savonsolmun Parkkibaarissa esiintyneessä duossa
soittivat Teemu ”Sebu” Seppälä (laulu, kitara) ja Johnny ”Bleeding” Maddox
(dobro). Sopivan leppoisa alustus pääkonsertille.

Akustinen meininki jatkui, kun päälavalle astui soolona esiintynyt Harri Marstio.
Mieheltä kuultiin kattava kavalkadi hittejä eri aikakausilta. Kappaleet ”Pullo viiniä
käy” (”Two More Bottles Of Wine”, Delbert McClinton) ja ”Muisto vain jää” (”Only
A Fool Break His Own Heart”, Norman Bregen & Shelly Coburn) Harri lauloi puoliksi
suomeksi ja puoliksi englanniksi. Tommy Bolinin ”Savannah Woman” ja
”Sametinpehmeä yö” (”Nights In White Satin”, Justin Hayward) saivat osakseen
hienot tulkinnat mestarin käsissä.

Nuorta bluesosaamista edusti vahvassa nosteessa oleva Lazy Moose. Oskar
Nieminen (kitara, laulu), Osku Isosaari (basso) ja Jyrki Iivanainen (rummut)
soittivat bluesrockia suurella sydämellä ja syvällä antaumuksella. Harkitun
selkeällä lavasoundillaan bändi osoitti olevansa kansainvälistä luokkaa.

Lazy Moosen ohjelmisto koostui ensilevyltä ”When Trouble Was Born” tutuista
kappaleista ryyditettynä muutamalla ennen kuulemattomalla uutuudella. ”Testify”
oli Oskar Niemisen kunnianosoitus suurelle esikuvalleen Stevie Ray Vaughanille.

Klubeilla kuumaa bluestunnelmaa

Perjantain iltaklubin teemana oli suomenkielinen blues. Lahtelaisen Ukkopahan
ajoittain synkähkönkin oloiset omat sävelmät hehkuivat bluesin ja countryn
sävyjä. Mikko Laapio (laulu, huuliharppu), Mika Jokinen (kitara), Matti
Karppinen (basso) ja Timo Järvinen (rummut) esittivät Johnny Cashin
kappaleita pohjanmaalaiseen ympäristöön muokattuna.

- Äitini kautta minulla on sukujuuret Pohjanmaalla. Tunnistan luonteeni
pohjalaiseksi, vaikka asunkin Hämeessä. Laulujen teksteissä on hauska leikitellä
pohjalaisella murteella ja ajatusmaailmalla, kertoili Matti Laapio keikan jälkeen.

Sami Saari & Bluesjuna räjäytti täyspotin perjantaina. Tanssittava rhythm 'n'
blues iski yleisöön kuin häkä. Helge Tallqvist (huuliharppu), Ykä Putkinen
(kitara), Lasse Sirkko (kontrabasso) ja Raine Kokkinen (rummut) takasivat
laulavan ja kitaroivan Saaren ohella yleisölle täydellisen musiikkinautinnon.

Sami Saaren Bluesjunan ohjelmisto muodostui pääosin Little Walterin
rytmiteosten suomennoksista. Poikkeuksen linjasta muodostivat B.B. Kingin
muistolle omistettu ”Päivittäin mull' on blues” (”Everyday I Have The Blues”) ja
”Tuu tanssimaan” (”Do You Want To Dance”, Bobby Freeman). Sami Saari otti
yleisön täydellisesti haltuunsa.

Perjantai-illan päättäneellä Maisteri T & Lihan Tiellä oli haastava tehtävä
esiintyä Bluesjunan jälkeen. Näyttelijänäkin tunnettu Teijo Eloranta (laulu,
huuliharppu) osasi yleisön haltuun ottamisen omalla tyylillään. Teijon välispiikit
hersyivät mustaa, osin kaksimielistäkin huumoria.

”Neiti dynamiitti” (”She's Dynamite”, Hollywood Fats), ”Mä toivon vaan” (”I Wish
You Would”, Billy Boy Arnold) ja ”Häijy mamma” (Teijo Eloranta) toimivat kuin
häkä ala-asteen käsityöluokassa. Potin räjäyttäjä Maisteri T & Lihan Tien osalta
oli ”Taikavarpu” (”Got My Mojo Working”) sekä rytmisesti että sanoituksellisesti.

Lauantain päätösklubilla kuultiin jälleen Ukkopahaa. Varsinainen yllätys yleisölle
ja järjestäjille oli koko hoidon päättäneet Davide Florenon organisoimat jamit.
Davide kera Lazy Moosen kapusi lavalle laulusolistinaan Teppo ”Kantritohtori”
Nättilä tempaisten ilmoille Jerry Lee Lewis -klassikon ”Whole Lotta Shakin' Going
On”. Bluesin katkuisen jamituokion päätteeksi kuultiin vielä ”Wipe Out” (Surfaris).

Jälleen kerran kulki promoottori Ipi Kaipiaisen sekä audiovastaava Auvo
Laaksosen tie vaikeuksien kautta voittoon. Savonsolmu Beach & Blues Party oli
yleisömenestys. Eikä taiteellisessa annissakaan ollut moitteen sijaa.

TT TARKIAINEN

Kuvagalleria (kuvat Kake Kiirikki)

.

Jaa juttu profiilissasi: |

UUSIMMAT

BLUESIA CDON.COM-VERKKOKAUPASTA