SHEMEKIA COPELAND -EKSTRA
|
Shemekia Copeland uhkuu bluesia ja politiikkaa
”Uusi protestiliike on alkanut”
|
|
|
Shemekia Copeland Rauma Bluesissa 2019. Kuva: Olli Sulin
|
16.8.2019
Laulaja taistelee yhteiskunnallisen yhdenvertaisuuden puolesta. Shemekia
Copeland Blues-Finland.comin haastattelussa.
Teksti Annamari Lausala, kuvat Olli Sulin
Ei ole epäilystäkään siitä, kuka on tällä hetkellä Shemekia Copelandin elämän
tärkein henkilö. Se on hänen kaksi ja puolivuotias poikansa Johnny.
”Poikani syntymä sai minut näkemään maailman uudella tavalla” Shemekia kertoo
Blues-Finland.comille. ”Lapsi muutti kaiken. Hänen takiaan aloin miettiä, onko
tämä maailma yleensäkään sopiva paikka kasvattaa lapsia.”
Shemekia oli päättänyt tehdä asialle jotakin, ja tuloksena oli albumi ”America´s
Child”, jota hän oli äskettäin Rauma Bluesissakin esittelemässä. Hänen
promootiokiertueensa on suuntautunut tänä kesänä enimmäkseen
Yhdysvaltoihin. Euroopassa Suomi ja Rauma Blues oli ensimmäinen kiertuekohde.
Täältä Shemekia vei yhtyeensä Belgiaan. Sen jälkeen onkin pienen lepotauon
paikka kotona Chicagossa.
Shemekia toi kiertueelle mukaan oman vakituisen taustayhtyeensä, joka onkin
hänelle tuki ja turva uusissa maisemissa. Ei sillä, että hän turvaa tarvitsisi, mutta
ystävien kanssa on hauska matkustaa.
Ehtikö hän nähdä Raumaa?
”Kyllä vaan, jonkun verran, ja kaikki on ihastuttavaa!” Shemekia huudahtaa. ”Sitä
vaan olen ihmetellyt, miksi kaikki on rakennettu puusta?” Pohdimme asiaa hetken
aikaa ja tulemme siihen tulokseen, että puu on ollut helpoimmin saatavissa oleva
materiaali. ”New Orleansissa on aivan samanlainen rakennustapa”, sanoo
Shemekia ja hyväksyy haastattelijan ehdotuksen, että suomalaiset siirtolaiset
ovat opettaneet amerikkalaisille puurakennuksen taidon.
|
|
|
Arkkitehtuurista takaisin musiikkiin. ”Olen iloinen siitä, että uusin levyni on saanut
niin hyvän vastaanoton kaikkialla. Ihmiset ovat ymmärtäneet, mitä haluan sanoa.
On aika lopettaa väkivalta ja poistaa äärimmäinen köyhyys maailmasta. Olen
yrittänyt vaikuttaa yleiseen mielipiteeseen musiikkini kautta.”
Vallan vaihtumiseen omassa maassaan ja politiikan muuttumiseen seuraavan
neljän vuoden aikana Shemekia ei usko. ”Valtaapitävillä on kaikki rahat, eivätkä
he aio päästää niistä irti”, Shemekia sanoa pamauttaa silmiin katsoen. ”Siinä on
kaiken pahan alku ja juuri.”
Elämme nyt aikaa, jolloin viidenkymmenen vuoden takaiset tapahtumat –
hippiliike, Vietnamin sodan vastaiset mielenilmaukset, kansalaisoikeusliike
poliisiväkivaltaa vastaan – on nostettu esiin uudelleen. Kysymys kuuluu, ovatko
asiat Yhdysvalloissa lainkaan muuttuneet vai onko jo uuden protestiliikkeen aika?
”Uusi protestiliike on jo alkanut”, sanoo Shemekia painokkaasti. Kun ajattelee
sellaisia laulajia kuin suuri suosikkini Mavis Staples (The Staple Singers), Aretha
Franklin, Sam Cooke… He olivat kaikki tasa-arvon esitaistelijoita, ja muusikoita.
Meillä on vielä paljon tekemistä, jos aiomme jättää turvallisemman ja
puhtaamman maailman lapsillemme. Toivon, että se on mahdollista.”
|
|
|
Shemekian isä oli tunnettu blueslaulaja ja kitaristi Johnny Copeland. Hän on
elänyt koko elämänsä musiikintäyteisessä kodissa. Lahjakkuus usein periytyy,
mutta oliko New Yorkin Harlemin tytölle aina itsestään selvää, että hän valitsisi
muusikon uran? ”Ehei”, Shemekia nauraa hekottaa. ”Minulla oli kapinavuoteni niin
kuin kaikilla muillakin. Suunnittelin kaikenlaista elämäni varalle, mutta musiikki
voitti lopulta. Tajusin, että musiikki on elämänurani ja tehtäväni.
Onko hän koskaan ottanut laulutunteja?
”Minä käyn laulutunneilla jatkuvasti”, Shemekia yllättää. Laulu ei aina irtoa
luonnostaan, ja esimerkiksi vääriä hengitys tekniikoita on hankala poisoppia.
Shemekian tapauksessa tunneista on ilmeisesti ollut hyötyä. Hän nimittäin
käyttää koko kehoaan laulaessaan. Hänen voimakas äänensä tulee jostain
syvemmältä kuin kurkusta, eli sydämestä ja sielusta suorastaan. ”Laulan aina,
kotonakin.” Laulaako pikku Johnnykin? Kyllä vain, joten odotettavissa on kolmas
sukupolvi lahjakkaita Copelandeja, kun aika koittaa.
”America`s Child” -levy koostuu muiden henkilöiden sävellyksistä. Onko Shemekia
itse kokeillut laulujen kirjoittamista? ”Minä en ole mikään lauluntekijä. En voi
verrata itseäni sellaisiin muusikoihin kuin Emmylou Harris tai Joni Mitchell.
Minulla on paljon ideoita, mutta osaavammat ihmiset saavat toteuttaa ne. Tällä
levyllä esimerkiksi John Hahn ja John Prine ovat olleet apunani.”
|
|
|
Alligator-levymerkille levyttävällä Shemekialla on ilmeisesti paljon sananvaltaa
musiikkiinsa nähden. Mitä hänelle merkitsee naisenergia ja henkilökohtainen
vapaus uransa ja elämänsä suhteen?
”Olen synnynnäinen feministi! Naisen on saatava vapaasti päättää kaikista
elämänsä ratkaisuista, olivatpa ne sitten henkilökohtaisia tai uraa koskevia.
Emme voi antaa kenenkään kontrolloida meitä. Minulla on ollut onni löytää hyvä
aviomies, joka opettaa poikammekin kunnioittamaan naisia ja kohtelemaan heitä
kauniisti. En suinkaan halua miehistä eroon, rakastan heitä”, nauraa Shemekia.
”Meidän tulisi kaikkien tulla toimeen yhdessä, kun kerran samassa
yhteiskunnassa elämme. Mustana naisena ja blueslaulajana minulla on ollut
monia esteitä ylitettävänä, mutta vaikeudet vahvistavat. Haluan olla vahva
nainen ja edistää muidenkin naisten asemaa. Elämäni muusikkona on hauskaa,
ja toivottavasti se on sitä vielä kymmenen vuoden päästäkin!
Shemekian ajatukset ovat hämmästyttävän moderneja ja hyvin ”suomalaisia”, ja
niinpä hän viihtyykin hyvin rauhallisessa ja demokraattisessa pohjolassa.
Haluaisiko hän sanoa jotakin suomalaisyleisölle, joka on saapunut kuuntelemaan
häntä Rauma Bluesiin?
”Olen onnellinen siitä, että sain tulla takaisin Suomeen kymmenen vuoden
jälkeen. On fantastista huomata, miten hyvin blues otetaan vastaan ulkomailla.
Tuntuu, että ihmiset todella rakastavat ja kunnioittavat tätä musiikinlajia. Siksi
täällä on niin mukava esiintyä”, Shemekia hehkuttaa.
Bailumusaa ja bravuureita
Voimallinen ”Ain´t Got Time for Hate” on muodostunut Shemekia Copelandin
kiertueen ja ”America´s Child” -albumin tunnuslauluksi. Rockpoljentoinen hitti jää
varmasti elämään klassikkona, muistona tästä ajasta ja sen suurista
kysymyksistä.
Rauma Bluesissa 2019 se toimi oivallisesti Shemekian odotetun show’n
avauksena.
Shemekian oma taustayhtye oli kokonaisuudessaan paikalla. Vaatimattoman
oloiset herrasmiehet Arthur Neilson (soolokitara), Willie Scandlyn (rytmikitara),
Kevin Jenkins (basso) ja Robin Gould (rummut) ovat ammattilaisia työnsä
parissa.
|
|
|
Kuva: Olli Sulin
|
|
|
Vaikka Shemekian esikuvia ovat muiden muassa Koko Taylor ja Aretha Franklin,
hänen koulittu äänensä ei muistuta kumpaakaan. Se tuo mieleen lähinnä 70-
luvun Free- ja Bad Company -yhtyeiden Paul Rodgersin. Jotain samaa heidän
äänenkäytössään on, vaikka Shemekialla onkin enemmän palkeita.
Shemekia muisti kyllä olevansa bluesfestivaaleilla. Hän oli sovittanut
ohjelmistonsa sen mukaan. Hän juonsi oman esiintymisensä kertomalla pieniä
lauluihin liittyviä tarinoita, ja vilautti myös hiukan itseironisen huumorin lahjaansa.
”The Battle is Over” löytyy albumilta ”Outskirts of Love”. Sekin kulkee enemmän
tai vähemmän heavyrockin rytmissä. Neilson soitti genreen kuuluvan
slidekitarasoolon.
Alun bailumusiikin jälkeen Shemekia hiljensi salin aloittamalla laulunsa ”I never
win at love…” Kyseessä oli tietysti hänen bravuurinsa ”Married to the Blues”. Hän
paneutui tunnevoimaiseen bluesiin koko sielustaan ja käytti kaikkia äänivarojaan.
Esitys oli vastaansanomattoman upea.
Bluesilla jatkettiin: ”Devil´s Hand” varoitteli ryhtymästä vanhan kehnon peliin,
koska siinä ei voi voittaa. ”Never Going Back to Memphis” on mystinen,
aavemainen rikostarina science fictioniin taipuvalla kitarasäestyksellä.
”Would You Take My Blood” perustuu tositapahtumiin. Shemekia todella antautui
tällekin laululle, joka kertoo ihmisten ennakkoluuloista erilaisuutta kohtaan.
”America´s Child” -levyltä poimittu vahva kappale kuului konsertin huippuhetkiin.
|
|
|
Tunnelmaa vaihtaakseen Shemekia vetäisi naisnäkökulmasta kirjoitetun
rallatuksen ”The Wrong Idea”, joka neuvoo, miten ei-toivotut ihailijat
karkotetaan. Sanokaa suorat sanat, tytöt! Vaikuttava ”Great Rain” on John
Prinen käsialaa. Jokseenkin vaikeaselkonen lyriikka ei oikein
suostunut avautumaan, mutta sävelmä on synkän kaunis sekä suurelle lavalle ja
isoille vahvistimille sopiva. Bassokuvio hallitsi säestystä. Shemekian ääni sopi
tähänkin kappaleeseen kuin tehtynä: ja hänelle tehty kappale itse asiassa onkin.
Konsertin huipennuksena Shemekia esitti lyhyen puheintron perään isänsä
Johnny Copelandin kappaleen ”Ghetto Child”. Siihen hän paneutui sellaisella
intensiteetillä, jota harvoin kuullaan. Laulun loppupuolella hän henkäisi hetken
Willie Schyndlerin suruisan kitarasoolon ajan. Sitten hän siirtyi pois mikrofonin
äärestä ja lauloi vahvistamattomalla äänellä kertosäkeen myötäeläneelle
yleisölle. Pelkästään tämän laulun takia kannatti tulla Rauma Bluesiin!
Yleisö ei halunnut päästää Shemekiaa lavalta. Hän palasikin pitkän encoren
merkeissä. ”It´s Two a.m.” kaikui yhtä kirkkaana kuin ensimmäisetkin laulut. Eikä
tässä vielä kaikki: Shemekia kutsui lavalle Chicagon ”elävän legendan” John
Primerin sekä unkarilaiset sukujuuret omaavan John Nemethin. Molemmat olivat
viihtyneet festivaaleilla erinomaisen hyvin.
Yhteislauluna esitettiin ”My Baby´s Got a Black Cat Bone” Shemekian yhtyeen
edelleen säestäessä. Shemekia intoutui vielä laulamaan gospelia isoäitinsä
"Grandma Jessien" muistoksi. Jos suomalaiset eivät oikein lämmenneet
kirkkomusiikille, se johtui varmaankin vain kulttuurieroista. Suomessahan kirkko ei
ole samalla tavoin keskeinen vaikuttaja kuin Yhydsvalloissa.
”We won´t bow down to the dirty ground”, laulavat New Orleansin tummaihoiset
Mardi Gras -intiaanit. Shemekia Copeland ei todellakaan suostu taipumaan
maahan. Hän on vahvasti esillä, uransa huipulla, ja tulee jäämään historiaan, ei
ainoastaan Rauma Bluesin vaan koko globaalin bluesyhteisön. Jos joku, niin juuri
hän pystyy muuttamaan maailmaa.
ANNAMARI LAUSALA
|
|
|
| |
|
|
| |
Etusivu | Uutiset | Artikkelit | Keikkakalenteri | Festarikalenteri | Artistit
Kuunteluhuone | Finnish Blues Exchange | Foorumi | Info | In English
.
|
Ota yhteyttä: admin (a) blues-finland.com
© Blues-Finland.com 2006-2019
.
|
|
