 |
| Ota yhteyttä: admin (a) blues-finland.com © 2008 Blues-Finland.com |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
| Parivaljakon menestys on nojannut vahvasti kumpaisenkin omaan uniikkiin kitaransoittotyyliin sekä niiden yhdistämiseen - kuten myös vahvoihin omiin sävellyksiin, Bnoisin pehmeään laulantaan ja molempien ammattimaiseen lavatyöskentelyyn. Tiivis kiertueaikataulu on pitänyt kaksikon tien päällä lähes 20 vuotta ja viimeisimmät julkaisut ovat saavuttaneet useita listaykkössijoituksia. Kubekin ja Kingin Alligator -debyytti, Veriveljet ("Blood Brothers"), on kyllä nimensä ansainnut. Levyllä on 14 sävellystä, joista tuttuun tapaan suurin osa on parivaljakon yhteisesti kynäilemiä. Levyn käynnistävä "My Dog's Still Walkin'" todistaa otsikon mukaisesti, ettei lähes parikymmenvuotinen ura ole hyydyttänyt miesten musiikillista intoa. Hieman rokahtavalla asenteella puskeva Texas-rock -tyylinen raita esittelee heti kättelyssä kitarasoolojen voimakasta vuoropuhelua. Tulee heti kättelyssä selväksi, missä mennään. Kakkosraidan Texas-shuffle, "Don't Lose My Number", kuorruttuu tyylikkäällä slide-kitaroinnilla ja aiheeseen istuvalla pianotaustalla. Jo pelkästään aloitusraitojen perusteella Kubek ja King ovat todistaneet olevansa todellisia tekijämiehiä ja arvostuksensa ansainneita. Seuraava todellinen helmi on cover-versio John Lee Hookerin Lightnin' Hopkins -sävellyksestä "Stop Drinking". Veriveljien käsittelyssä sävellykseen on saatu aivan uutta ulottuvuutta, unohtamatta sävellyksen alkuperäistä henkeä. Jos ei muuta, niin ainakin sanoma tuntuu menevän perille. "Must Be Karma" vie kuulijan popimpaan suuntaan, mutta kuitenkin hyvässä hengessä. Ainakin kitarat ja laulu raikaavat raikkaasti. Sitten on vuorossa levyn ensimmäinen instrumentaalisävellys, "Freezer Burn", jossa lähestytään jäävuori-Collinsin (Albert) soundimaailmaa. Kyllä biisi kylmiä väreitä aiheuttaakin. Tästä on helppo siirtyä seesteisempiin tunnelmiin sävellyksen "Coleman Avenue" myötä. Kappaleen teksti nojaa Bnois Kingin nuoruuteen ja musiikilliseen historiaan. Kuunnelkoon jokainen itse ja tehköön päätelmän siitä, onko tarinassa perää. Jazzia, poppia ja kofeiinia "Midlife Crisis, Midnight Flight" -sävellyksen tekstissä on häivähdys omakohtaista kokemusta. Siinä selvitetään miten pysyä terveenä kofeiinin, nikotiinin ja alkoholin kyllästyttämässä maailmassa. Kannattaa ottaa mestareiden neuvoista vaari ja kuunnella kokemuksen syvää rintaääntä. "That Ring Don't Mean A Thing" viittaisi nimensä puolesta hieman bluesin sukulaisen jazzin puolelle, mutta eikö mitä. Sävellys on herrojen uudelleentulkinta ja 2000-luvun henkeen saatettu "I'm A Man" -poljento. Hienosti kulkee. Ja onhan siellä sitä jazziakin, kun tarkkaan kuuntelee. Seuraavaksi (Cold Folks Boogie) hypätään blues-shufflen aina niin junamaiseen meininkiin. Mikä onkaan kyytiin hypätessä, kun ohjaksissa ovat asiansa osaavat kuljettajat. Veikkaisin kyseistä sävellystä vahvasti keikkojen avaus- tai lopetusnumeroksi. Sitten levyllä vaihdetaan Freddie King -tunnelmiin sävellyksen "Out On A Limb" myötä. Tai ainakin vaikuttimet ovat olleet vahvat, kun sylttytehdas on kovin lähellä. Ennen levyn päätösraitaa siirrytään piirun verran bluesista popin puolelle kappaleessa "The Pleasure Was All Mine", joka olisi voinut löytyä jo aikoinaan 70-luvun lopun tai 80-luvun alun jonkun brittiyhtyeen setistä. Todella tyylipuhdasta hard-rock-slovariosastoa vahvalla blues-pohjalla; sehän oli esimerkiksi Whitesnaken tuon ajan tavaramerkki Bernie Marsdenin ja Micky Moodyn kitaroiden ja David Coverdalen laulannan saattelemana. Hienoa sävellys- ja sovitustyötä, joka noussee useankin keikan kohokohdaksi. Hieman samaa teemaa jatketaan levyn päättävässä "Troubled Dreams" -kappaleessa, jossa on omat vahvat hard-rock-vaikutteet. Niiden alkuperä löytyy jälleen brittiyhtyeiden suunnalta yli parin kymmenen vuoden takaa. Hyvin tuntuu olevan läksyt luettu ja vaikutteita laajalti kerätty. Kubek ja King ovat koostaneet ja saaneet aikaiseksi melkoisen debyytin Alligatorille. Tarjolla on hienoja sävellyksiä ja jo edellisiltä levyiltä tuttua, takuuvarmaa tavaraa. Osansa on mestareiden pitkällä uralla ja varsinkin moninaisilla yhteiskeikoilla. Toisaalta osansa on sillä, kuten he ovat itsekin kommentoineet, miten heidän kitarointiensa erilaisuus sulautuu yhteen niin täydellisesti, toinen toistaan tukien. Veriveljet ovat debytoineet ja Alligator on saanut taas yhden todellisen ässän talliinsa. AUVO LAAKSONEN Smokin' Joe Kubek & Bnois King: Blood Brothers. Alligator Records, 2008 Smokin' Joe Kubek (kitara), Bnois King (kitara, laulu), Paul Jenkins (bassokitara), Dave Monstantin (rummut), John Street (koskettimet) Tuottajat: Smokin' Joe Kubek, Bruce Iglauer Linkit: Smokin' Joe Kubek kotisivu ja MySpace, Alligator Records, Bonnier Amigo - - - - - Blood Brothers on saatavissa CDON.COM-nettikaupasta. |
| Veriveljet debytoivat Alligatorilla 2.5.2008 Lue artistiesittely Smokin' Joe Kubekin ja Bnois Kingin ensimmäinen veto uudelle levy-yhtiölle, "Blood Brothers", kiteyttää heidän kokemuksensa hyviksi originaalikappaleiksi ja vivahteikkaaksi soittamiseksi. Blues-kitaraduo Smokin' Joe Kubek ja Bnois King on tähän mennessä julkaissut pienillä merkeillä 11 cd-levyä sekä yhden live-dvd:n. Nyt kaksikko on vihdoin kiinnitetty arvostetun Alligator Records –yhtiön levyttävään kaartiin. |