Vain yksi nuotti
Bluesin, tämän kaikkein merkittävimmän musiikin, tunnettuuden edistäminen on tärkeää. Tärkeää on soittaakin sitä – tai ainakin yrittää soittaa. Lainaus Keith Richardsilta on loistava: ”Tiedän enemmän Bluesista tänään kuin eilen, mutta en niin paljon kuin tulen tietämään huomenna!”
Minulla oli kunnia tavata Freddie King backstagella Eric Claptonin keikan aikana 70-luvulla. Freddie oli – miten sen sanoisi? Kaunis!
Hieman myöhemmin Eric ja Larry Coryell jammailivat 12 tahdin bluesia. Katselin Freddietä lavan sivusta. Freddie, käsivarret kitaran ympärille kietoutuneina, hymyili läpi Freddielle ominaisia säveliä hyödyntäneen Claptonin soolon. Näin hän teki myös Coryellin soolon ajan. Coryellin soolo oli todellakin ”out there”, samaan aikaan villi ja pelkistetty. Se sisälsi säveliä, jotka olivat ennenkuulumattomia bluesissa vuonna 1975. Kun koitti Freddien vuoro, hän iski vain yhden nuotin peukalollaan ja kansa sekosi! Käännyin kaverini puoleen ja sanoin: ”Sen voi tehdä yhdellä nuotilla, jos on riittävästi kanttia!” Ja minä olen yrittänyt tehdä sitä koko elämäni.
- Steve Webb
|
