|
|
18.4.2016 Kuvagalleria
|
Toronzo Cannon
|
Perinteitä ja häkellystä: Stompin' 2016
Toronzo Cannon ja Doug MacLeod toivat amerikkalaista bluesia Helsingin
keskustaan. Pekko Käppi hyökkäsi takavasemmalta jouhikko kourassaan.
Helsinkiläinen Stompin' 2016 -tapahtuma levittäytyi kokonaiselle viikolle ja
useisiin paikkoihin pääkaupungissa. Klubimainen pääkonsertti sai vuoronsa
lauantaina 16. huhtikuuta Kulttuuriareena Gloriassa, Helsingin keskustassa.
Esiintyjistä eniten odotettiin chicagolaista Toronzo Cannonia, joka on bluesin
maailmassa varsinainen outolintu: bussikuskitaustainen kaveri ei kajoa alkoholiin,
ja ikääkin on alle 50 vuotta. Siitä huolimatta, tai nimenomaan siksi, hän pystyy
edistämään uraansa olennaisesti. Chicagon klassikkomerkin Alligator Recordsin
kanssa syntyi levytyssopimus. Ensimmäinen yhteinen hedelmä "The Chicago
Way" ilmestyi alkuvuodesta.
Uutuuskiekon kappaleet saivat hyvää roolia Glorian stagella. "Midlife Crisis"
keinahteli vetävästi, ja "Bad Contract" funkasi hurjasti. Vanhan klassikon "Money
(That's What I Want)" Toronzo bändeineen sovitti voimabluesiksi; artisti omisti
esityksen Phil Guylle, jolta hän oli kuullut biisin ensimmäisen kerran
(Suomessakin usein nähty Buddy Guyn pikkuveli menehtyi vuonna 2008).
Toronzo Cannon esiintyi Stompin' 2016 -pääkonsertissa varsin maltillisella
kvartettikokoonpanolla. Kuten pitkämatkalaisilla usein käy, kokoonpano muuttui
reissun varrella. Kosketinsoittaja Ronnie Hicks oli jäänyt retkueesta, ja bändi
nähtiinkin kahden kitaran, basson ja rumpujen orkestraatiolla. Kahden kitaran
akselilla oli hetkensä, mutta kiipparit olisivat varmasti tuoneet esimerkiksi
uutuuslevyllä kuultavan sävykkyyden paremmin esiin.
|
|
|
Chris Alexander. Lisää kuvia galleriassa
|
Keulahahmo lauloi ja kitaroi vakuuttavasti, mutta varsinainen epeli oli rumpali
Chris Alexander. Varsinkin voimallisen soittamisen mahdollistaneissa kappaleissa
hänestä pääsi todellinen piru irti. Hulppeat fillit, veitsenterävät symbaalien
räiskäisyt ja pysäytykset seurasivat toisiaan. Ja siinä ohessa tuli pidettyä
rytmiäkin yllä. Timangia!
Jos aitoamerikkalainen, moderni sähköblues innostaa, Toronzo Cannon on
varmasti mieleen. Silmille hyppääviä erikoisuuksia ei oikein löydy
rumputyöskentelyn lisäksi. Kokopitkän setin vetäminen onkin haastavaa;
elämänmakuiset ja ilmeisen omakohtaiset tekstitkin kun menevät
keikkatilanteessa useilta ohi. "I'm just an honest man trying to do right, feed my
family", Toronzo laulaa, ja häntä on helppo uskoa.
Uusin silmin
Kitaristi, laulaja, lauluntekijä ja tarinaniskijä. Kaikkea sitä on amerikkalainen Doug
MacLeod, joka sai kunnian avata Stompin' 2016 -pääkonsertti. "Dubb" teki
Helsingissä omaa juttuaan: istuskeli keskellä lavaa resonaattorikitaroineen, esitti
omia kappaleitaan jalkaa polkien ja kertoi juttuja. Hänelle oli varattu vain lyhyt
setti. Moni olisi varmasti viettänyt kokonaisen illankin MacLeodin kanssa.
|
|
|
Session kohokohtia oli muun muassa "(If You Going to the) Dog House", joka
kertoo tuuliviirimäisen parisuhteen haasteista hauskoin kielikuvin. "Brand New
Eyes" taas liputtaa ennakkoluulottomuuden puolesta. Kun uskaltaa avata
silmänsä, tai peräti ottaa käyttöön aivan uudet näköelimet, maailman myönteiset
puolet voi kokea täysin eri tavalla. Esimerkkinä Dubb käytti jotain takavuosien
kaveriaan, joka väänsi aina naamansa änkyrämäiseen murjotukseen – ja sitten
ihmetteli, miksei hameväki kiinnostu!
MacLeod, vanha George "Harmonica" Smithin oppipoika, harmitteli, etteivät
kaikki osaa arvostaa bluesin legendoja laulaja-lauluntekijöinä. "Sellaisia olivat
Robert Johnson, Lightnin' Hopkins ja monet muut. Ja sellainen olen itsekin. Ellei
joku lyö erikseen seteleitä pöytään, en soita 'Sweet Home Chicagoa'! Blues on
minun musiikkiani, ja siinä on fiilis kaikki kaikessa", Doug ilmoitti.
Jylhästi jouhikolla
Tiedäthän tunteen, kun sähköpora tungetaan korvaasi? Ja erityisesti tunteen,
kun se tekee hyvää? Kun Pekko Käppi aloitti Glorian lavalla sähköisesti
vahvistettuine jouhikkoineen, jääriltä rutisivat paskat housuun. Pekko Käppi &
Kuolleiden Hillittömien Hevoisten Luut oli paitsi illan nimihirviö myös suurin
järkyttäjä.
|
Blues-Finland.comin kanssa yhteistyössä
Blues Caravan Suomen-kiertueella
|
Äänimaailma räjäytti tajunnan varsinkin, kun edellisenä oli esiintynyt soundillisesti
hillitty MacLeod. Pedaalien kautta järissyt jouhikko, vahvasti kaiutettu laulu,
Tommi Laineen sikarilaatikkokitara ja Nuutti Vapaavuoren
sikarilaatikkobassokitara veivät aivan uuteen maailmaan. Lisäksi Laineen ja
Vapaavuoren polkemat perkussiot tehosivat.
Pekko Käppiä ei ole siunattu heleällä lauluäänellä, mutta tässä asetelmassa se
on vain ansio. Persoonallisuutta piisaa. Kappaleet, kuten "Laihan koiran haukku
ei kuuluu taivaaseen", "Sonja" ja noitavainojen ajassa kulkeva "Piika Kaarin"
toimivat mahtavina näyttöinä kansanmusiikin, rockin ja ties minkä muiden
ainesten sekoittumisesta omalaatuiseksi muhennokseksi.
|
|
|
Pekko Käppi. Lisää kuvia galleriassa
|
Pekko tuumaili osuvasti, että moni musiikki, muun muassa blues, syntyy
rajatapauksista. Mikä on ilmeisesti kammottavaa, saattaakin tuntua hyvältä – ja
päinvastoin. Tällaista vastakkainasettelujen herkkua Pekko Käppi & KHHL
annosteli setissä, joka oli viime vuosien bluestapahtumien ovelimpia valintoja.
Tätä kun lähdettäisiin veivaamaan vaikka Yhdysvaltain etelän juke jointeihin, jopa
riittäisi yleisöllä ihmettelemistä…
Kun White Knuckles Trio asettui keskiyöllä päättämään Stompin' 2016 -
pääkonserttia, pajatso oli jo tyhjennetty. Muutenkin harvaan kansoitetussa
salissa oli sentään vielä kourallinen innokkaita. Bändi on Suomen piristävimpiä
pitkään aikaan. Keikkaa paiskitaan hyvällä tahdilla, joten monelle White Knuckles
Trio on jo tuttu juttu.
Pian on keksittävä jotain uuttakin. Rumpali Yukka White kuivahumoristisine
välispiikkeineen, Knucklebone Oscar hellittämättömine kitarakuvioineen ja Mr
Hillside liplattavine sormioineen takaavat kuitenkin aina show'n, joka kannattaa
nähdä.
Stompin' 2016 -viikon lisäohjelma koostui klubitapahtumista, työpajoista,
paneelikeskustelusta sekä kirkko-, kirjasto- ja palvelukeskuskonserteista.
Festivaalin mestaroi Finnish Blues Society -yhdistys kumppaneinaan muun
muassa Helsingin kulttuurikeskus, Yhdysvaltain suurlähetystö, Juurimusiikki ry ja
Soundtools.
Pääkonsertti vietettiin nyt toisen kerran Gloriassa. Aiempi paikka oli Savoy-
teatteri, ja tapahtuman nimikin oli silloin Stompin' at the Savoy. Yleisö ei ole
löytänyt Gloriaan kovin hyvin, mutta paikka on sinänsä toimiva.
Erona viime vuoteen areenan permannolle oli kasattu pöytäkuntia, mikä teki
tilaisuudesta kivasti klubimaisen. Toisaalta se hillitsi tunnelmaa. Lavan edustan
vapaaseen tilaan harva uskaltautui vääntelemään kehoaan musiikin tahtiin.
Tanssijoiden määrä ei tietenkään ole menestyksen mittari. Stompin' 2016 -
pääkonsertti viihdytti yli viiden tunnin ajan, ja etenkin varsinaisen bluesin ystävät
saivat namutella – ja tietyn setin ajan sopivasti häkeltyäkin.
PASI TUOMINEN
Kuvagalleria
|
|
|
| |
Etusivu | Uutiset | Artikkelit | Keikkakalenteri | Festarikalenteri | Artistit
Kuunteluhuone | Finnish Blues Exchange | Foorumi | Info | In English
.
|
Ota yhteyttä: admin (a) blues-finland.com
© Blues-Finland.com 2006-2016
.
|
|
