 |
| Ota yhteyttä: admin (a) blues-finland.com © 2008 Blues-Finland.com |
| Maestro tuo makuja maailmalta 17.11.2008 Taj Mahalin uusin albumi on uran 40-vuotissynttärien juhla, johon on kutsuttu vieraita Angelique Kidjosta Warren Haynesiin. Materiaali ei päätä huimaa, mutta tunnelma ja tekemisen ilo senkin edestä. "Näin 40 vuoden jälkeenkin musiikkini on tavallaan vasta alkamassa. Uusi albumi on jälleen uuden luvun alku. Olen yhä avoimempi erilaiselle musiikille ja erilaisille ideoille." Sanat kuuluvat vuonna 1968 soolouransa aloittaneelle Taj Mahalille, joka ei ole ennen "Maestroa" julkaissut uutta blues-materiaalia sisältävää pitkäsoittoa viiteen vuoteen. Perinteitä kunnioittaen levy on julkaistu myös LP:nä. Taj Mahal on pitkällä urallaan yhdistänyt bluesiinsa rikkaita vaikutteita. Sama linja jatkuu. |
 |
 |
 |
 |
 |
| Avauskappale "Scratch My Back" on kuitenkin melkoisen rehellistä bluesia. Se tuo mieleen elävät muistot Taj Mahal Trion runsaan vuoden takaisesta, miltei hurmoshenkisestä Helsingin-keikasta. Puhaltimet, erityisesti Joe Sublettin saksofonisoolo, korostavat kappaleen räävitöntä luonnetta – tarinan kertoja ei varmasti ole pelkkää selän raaputtelua vailla. Funkaava blues-rock "Dust Me Down" vastaa albumin rajusta osastosta. Säveltäjä Ben Harper tarjoilee heittäytyvän laulusuorituksen ja Taj Mahal murean harppusoolon. Luotettavaa blues-poljentoa ilman sen kummempaa loistoa pitävät sisällään myös kappaleet "Diddy Wah Diddy" (Willie Dixon-Bo Diddley), "TV Mama" (Lou Willie Turner) ja maestron oma "Strong Man Holler". Tajilla tuntuu olevan vahva Howlin' Wolf -kausi menossa: vanhan kunnon Chester Burnettin (1910 - 1976) vokaalivaikutukset kuultavat läpi monella kappaleella. Ja hyvän Wolfin Taj Mahal tekeekin; tuskin edes imitoinnin suurmestari Jukka Puotila pystyisi parempaan. Tajin tytär Deva tulee mukaan kappaleelle "Never Let You Go". Se on nätti reggae-viisu, jonka isä ja tytär ovat kaiken lisäksi kynäilleet yhdessä. Vähemmän onnistunut reggae-yritys on "Black Man, Brown Man". Mukana on itsensä Bob Marleyn ajoittain lupauksia osoittanutta uraa (esimerkiksi Conscious Party, 1988) tehnyt poika Ziggy yhtyeineen. Sinänsä uskottava kappale osoittautuu pidemmän päälle kuitenkin hermostuttavan jankuttavaksi ja paikallaan polkevaksi. Makuja maailmalta tuovat reggaen lisäksi Ivan Nevillen B3:n ja Raymond Weberin rytmisoitinten koristelema Louisiana-iloittelu "Hello Josephine" sekä aitoa Afrikkaa Angelique Kidjon ja eksoottisien soittimien voimin huokuva "Zanzibar". Useimpien Taj Mahal -albumien tapaan "Maestro" on tyylillisesti erittäin kirjava kokonaisuus. Se pursuaa tekemisen iloa ja rakkautta eri musiikinhaaroihin. Materiaalin suhteen siitä ei voi kuitenkaan puhua edes samalla vuosikymmenellä miehen parhaiden taltiointien (esimerkiksi The Natch'l Blues, The Real Thing) kanssa. Se toimii joka tapauksessa uraa jäntevöittävänä välietappina; jäämme odottamaan uutta ja kenties parempaa Taj Mahalia. PASI TUOMINEN Taj Mahal: Maestro. Heads Up International, 2008 Taj Mahal (laulu, kitara, banjo, huuliharppu), The Phantom Blues Band (Larry Fulcher basso, Tony Braunagel rummut, Johnny Lee Schell kitara, Mike Finnigan koskettimet, Joe Sublett saksofoni, Darrell Leonard trumpetti), Deva Mahal (taustalaulu), Los Lobos (David Hidalgo kitara, Cesar Rosas kitara, Louie Perez jarana, Conrad Lozano basso, Steve Berlin koskettimet, Cougar Estrada rummut, Angela Wellman pasuuna), Ben Harper (laulu), Jason Yates (koskettimet), Michael Jerome (rummut, lyömäsoittimet), Jason Mozersky (kitara), Jesse Ingalls (basso), C.C. White (taustalaulu), Pebbles Phillips (taustalaulu), Jack Johnson (laulu), Ziggy Marley (laulu), Rudy Costa (saksofoni), Carlton Davis (rummut), Michael Hyde (koskettimet), Tracy Hazzard (taustalaulu), Takeshi Akimoto (kitara), Angel Roche (lyömäsoittimet), Paul Stennett (basso), Angelique Kidjo (laulu), Toumani Diabete (kora), Bill Rich (basso), Kester Smith (rummut, lyömäsoittimet), Bassekou Kouyate (ngoni), Debra Dobkin (lyömäsoittimet), New Orleans Social Club (Ivan Neville koskettimet, George Porter basso, Leo Nocentelli kitara, Henry Butler piano, Raymond Weber rummut ja pesulauta), Mick Weaver (Hammond B3), Billy Branch (huuliharppu) Tuottajat: Taj Mahal, The Phantom Blues Band, Ben Harper, Warren Haynes Linkit: Taj Mahal kotisivu ja MySpace, Heads Up International, Fg-Naxos - - - - - ILMOITUS Maestro on saatavissa CDON.COM-verkkokaupasta. Bluesia soittoääneksi Buumi.netistä Muddy Waters: Hoochie Coochie Man B.B. King: Sweet Little Angel John Lee Hooker: Boom Boom Eric Clapton: Bell Bottom Blues - - - - - Artikkelien etusivulle |