 |
| Ota yhteyttä: admin (a) blues-finland.com © 2009 Blues-Finland.com |
| Ten Years Afterin evoluutioteoria 23.1.2009 Alvin Lee on ainakin toistaiseksi historiaa. Uuden tulemisensa ja vastikään julkaistun albumin "Evolution" myötä legendaarinen Ten Years After luisuu ajoittain uhkaavasti kohti mitään sanomatonta stadionrokkia. Ten Years Afterista tulee ensimmäiseksi useimmille mieleen Woodstock ja "I´m Going Home". Tuo legendaarisen konserttielokuvan huippuhetkiin lukeutuva, yksitoistaminuuttinen rivakka kimara lunastikin bändille heti tuoreeltaan paikan rockhistoriassa. |
 |
 |
 |
 |
 |
| Alusta alkaen ahkerasti keikkailevana ryhmänä tunnetuksi tullut Ten Years After on perustettu vuonna 1967 ja siihen kuuluivat kitaristi/laulaja Alvin Lee, basisti Leo Lyons, rumpali Ric Lee ja kosketinsoittaja Chick Churchill. Heidän musiikkinsa oli helposti tunnistettava sekoitus bluesia, rockia ja jazzia. Kymmenen pitkäsoittoa ja tuhansia keikkoja myöhemmin Alvin Lee päätti lähteä soolouralle vuonna 1975 ja TYA:n tarina päätyi siltä erää. Sittemmin Ten Years After on tehnyt muutaman lyhykäisen paluun. Comebackien tuloksena on ilmestynyt ainakin "Live At the Marquee" -video kahdeksankymmentä luvun alkupuolella ja pitkäsoitto "About Time" vuonna 1989. Joka kerta homma on kuitenkin tyssännyt siihen, että Lee on palannut oman uransa pariin. Vuonna 2001 bändin koko tuotanto julkaistiin remasteroituna uudelleen. Muut alkoivat innoissaan suunnitella kiertuetta levyjen tueksi, mutta Lee kieltäytyi lähtemästä mukaan. Jälleen kerran pettymään joutunut kolmikko sisuuntui viimein ja pestasi keulakuvakseen nuoren Joe Goochin. Näin oli nykyinen Ten Years After syntynyt. Päästyään tositoimiin oli bändillä hurja into päällä ja kiivas keikkatahti polkaistiin käyntiin. Uusi TYA ei halunnut leimautua ainoastaan vanhalla maineellaan ratsastavaksi "itsensä coveroijaksi" ja vuonna 2004 ilmestyikin uusi levy "Ten Years After... Now". Seuraavana vuonna päivänvalon näki kehuttu livetaltiointi "Roadworks" ja nyt on käsittelyssä jo kolmas julkaisu – viime vuoden lopulla ilmestynyt "Evolution". Levy starttaa lupaavasti. Kahdessa ensimmäisessä piisissä ("I Think It´s Gonna Rain All Night" ja "She Keeps Walking") jämerästi riffittelevää bluesrokkausta maustetaan yllättävillä ja sopivasti popahtavilla kertosäkeistöllä. Heti kättelyssä käy myös selväksi että Gooch on todella kova kitaristi, vaikkakaan ei mikään varsinainen bluesmies. Uuden tulemisensa myötä bändi näyttää ajoittain luisuvan uhkaavasti kohti mitäänsanomatonta stadionrokkia. Ehkäpä se on sitä evoluutiota, johon levyn nimessäkin viitataan, tai ehkäpä kyseessä on uuden solistin mukanaan tuoma linjamuutos. Minun puolestani TYA saisi kuitenkin harpata evoluution asteikolla pari askelta taaksepäin. Churchillin hammondit saavat hyvin tilaa kautta levyn ja tuovat tylsempiinkin piiseihin miellyttävän maanläheisen sävyn. Rauhallinen "Why´d They Call It Falling" sisältää selkeitä Hendrix-kaikuja, "She Needed A Rock" voisi puolestaan olla Lynyrd Skynyrdin nykyversion levyltä ja "Slip Slide Away" tuo paikoittain mieleen Purplen tuoreemmat touhut. Levyn lopuksi Ten Years After palaa parin piisin ajaksi juurevampaan meininkiin. Hidas blues "Angry Words" tarjoaa kosolti mallikasta kitarointia ja pitkän pianosoolon. Levyn päättävä boogie "That´s Alright" rokkaa hienosti ja jälleen menoa sävytetään mukavan kuusikymmenlukuisella väliosalla. Vaikka tämä levy ei kaikilta osin allekirjoittaneen makuun olekaan, niin mukavaa että vanhat ukot ovat jälleen vauhdissa. Uskon että livetilanteessa uudempi materiaali luo vanhojen rallien kanssa varsin saumattoman kokonaisuuden – ainakin bändin kova suksee antaa niin olettaa. Niinpä odottelenkin mielenkiinnolla tulossa olevaa live-dvd:tä ennen kuin teen tämän pidemmällä meneviä johtopäätöksiä. Toivottavasti Alvin Leen aikakaudella tutuksi tullut pöhköjatsikaan, jossa Lyons soittaa walking bassia pikajuoksuvauhtia, ei ole evoluution myötä kadonnut tyystin setistä. MARKO AHO Ten Years After: Evolution. Omakustanne, 2008 Chick Churchill (koskettimet), Joe Gooch (kitara, laulu), Ric Lee (rummut), Leo Lyons (basso) Linkit: Ten Years After kotisivu ja MySpace, Bonnier Amigo Artikkelien etusivulle |