KONSERTTIARVIO
|
|
|
27.10.2014
|
Kulluvaara ja Hanck. Kuva: Leif Laaksonen
|
Pala länsirannikkoa Siltasaaressa
Terry Hanck puhalsi West Coastin tuulia Helsingin iltaan Juttutuvassa. Ghetto
Blues -sarjan konsertissa bändinä soittivat Jonne Kulluvaara, Jaska Prepula
ja Mikko Peltola.
Amerikkalainen Terry Hanck on kiertänyt tenorisaksofoneineen maailmaa
vuosikymmenien ajan, mutta kiertue Suomessa on hänelle vasta toinen. Vajaat
kaksi vuotta sitten Terry rundasi maassamme Tomi Leino Trion kanssa. Nyt
bändinä soittaa The Frostbites: kokoonpanossa on vain yhden miehen ero, kun
kitaristi on vaihtunut Leinosta Jonne Kulluvaaraan. Basistin tonttia hallitsee
Jaska Prepula ja rumpupallia Mikko Peltola.
Lauantaina 25. lokakuuta Terry Hanck & The Frostbites esiintyi Ghetto Blues –
klubin aktina Helsingin Juttutuvassa. Keikat "Juttiksessa" alkavat jo kello 21,
joten tyylikkäät blues-lähettiläät saivat soittaa täyden klassikkokuppilan
innokkaalle ja runsaslukuiselle väelle. Vaikka Juttutupa on muutenkin suosittu
mesta, runsas asiakasmäärä oli esiintyjänkin ansiota: monet olivat saapuneet
varta vasten Hanckia ja bändiä kuuntelemaan.
Juttiksen väki sai nauttia kaksi settiä kattaneen konsertin, joka oli erinomaisesti
rakennettu. Suurin osa illasta mellastettiin vauhdilla, pieniä hengähdyksiä
unohtamatta. Jos pienen aikaa oli tunnelmoitu slovaritempossa, yleisö sai olla
varma, että kohta mennään taas ja vinhasti.
Terry Hanckin ohjelmistoon kuuluu vahvaa originaalimateriaalia. Lisäksi mukana
on klassikkoja ja tuoreempia lainoja. Tekstillisesti imbesilli mutta menoltaan
totaalisen riehaannuttava "Cupid Must Be Stupid" sai Juttutuvassa sekä bändin
että yleisön fiiliksiin; Hanck on tehnyt kappaleen norjalaisen kitaristin Kid
Andersenin kanssa (Andersen kuuluu nykyisin Rick Estrin & The Nightcatsiin,
joka on marraskuussa tulossa Suomeen).
Andersenia pari kitaristisukupolvea varttuneempi kaveri, Elvin Bishop, on niin
ikään Hanckin soittokavereita. Elvinin kynäilemä "Right Now Is the Hour"
houkutteli Helsingissä ihmiset joraamaan. Verevästä hitaasta bluesista vastasi
makeimmin Terry Hanckin originaali "Peace of Mind". Kappale on peräisin artistin
uusimmalta, keväällä ilmestyneeltä albumilta "Gotta Bring It on Home to You".
.
|
|
|
Klassikko-osastossa kuultiin muun muassa
Louis Jordania, Little Miltonia, Fats Domino
– Dave Bartholomew'ta ja The 5 Royalesia.
"My Girl Josephine" jäi vähän ponnettomaksi,
mutta (esimerkiksi The Bluesbreakersin
rokkiversiota perinteisempään tapaan
vedetty) "Grits Ain't Groceries" ja varsinkin
"Catch That Teardrop" korjasivat potin.
Viimeksi mainitulla, melodisen 50-lukulaisella
balladilla, Jaska Prepula komppasi Hanckia
myös taustalaululla. Jordanin "Ain't That Just
Like a Woman" oli illan menevimpiä.
Hanck on niin tyylitietoinen ja kokenut kaveri,
että hän älyää olla tuuttaamatta yleisöä
tainnoksiin. Kvartetin soundi olisi helppo
soittaa saksofonilla umpeen, mutta Hanck &
The Frostbitesin soinnissa on ilmaa. Terry
pystyy hyödyntämään tenorisaksofonin
äänialaa verrattomasti. Juttutuvassakin
leijailtiin kaikkialla todella korkeista,
vislausmaisista äänistä aivan kellariin. Aivan
joka fonisti ei pysty vastaavaan tekniikkaan
– saati sijoittamaan sävelet käsillä oleviin
|
|
|
|
Hanck ja Peltola
Kuva: Leif Laaksonen
|
kappaleisiin yhtä pistämättömästi. Konsertin loppuriehunnassa Hanck taisi
soveltaa saksofonille jopa chicken scratch –tekniikkaa…
Laulajana Terry Hanck ei ole yhtä persoonallinen; hyvä-ääninen ja eläytyvä
kuitenkin. Yhteispeli kitaristi Jonne Kulluvaaran (joka operoi niin tyylipuhtaasti,
että kateellinen amatöörisoittaja alkaa toivoa häneltä virhettä) kanssa toimi
hersyvästi. Välillä toinen komppasi ja toinen sooloili. Välillä seikkailtiin samassa
teemassa, välillä keskusteltiin kysymyksin ja vastauksin. Prepula ja Mikko "Blues
Boy" Peltola sommittelevat kompin, jonka pohjalle onkin yhteistyö hyvä rakentaa.
Jaskan basso kuulosti erityisen hyvältä kontrasellaisen tyyliin soitettuna. Mikko
taas shufflaa kapuloitaan ovelasti kuin vegasilainen jakaja pokerikortteja.
Yleisö piti näkemästään Juttutuvassa. Onnistuneimpia numeroita juhlistettiin
melkein hurmoksellisesti. Kansa reagoi nopeiden ja hitaiden, syvempien ja
kevyempien numeroiden vuorottelun nostattamien aaltojen mukaisesti.
|
|
|
Terry Hanck & The Frostbites. Kuva: Leif Laaksonen
|
Taannoisessa West Coast Blues -sarjassamme tulimme johtopäätökseen, että
länsirannikon bluesin ominaispiirteisiin kuuluvat ainesten iloinen sekoittuminen,
viihdyttävyys ja tietty tuontitavaraluonne. Terry Hanck ilmentää West Coast
Bluesia miltei täydellisesti. Hänen musiikkinsa on mausteinen gumbo bluesia,
jazzia, rock and rollia, New Orleansia ja balladismia. Reipas meno
rytminvaihteluineen ja yleisön saaminen mukaan ovat kaikki kaikessa. Ja
muuttoliikekriteerikin täyttyy: Terry vaihtoi 60-luvulla Chicagon Kaliforniaan.
Kaikki kunnia kitaristeille, pianisteille ja laulajille, mutta saksofonistin valtiovierailu
tuo hienoa värikkyyttä kansainvälisten solistien maisemaamme. Eikä kyse ole
mistä tahansa soittajasta, vaan instrumentilleen omistautuneesta taiteilijasta.
Ajattelepa B.B. Kingiä ilman kitaraa tai Charlie Musselwhitea ilman viiksien
katveessa vipattavaa turpahöylää – Terry Hanck ja tenorisaksofoni ovat ajan
mittaan kasvaneet toisiinsa kiinni. Ilman ränniä ei tämä mies ole kokonainen.
PASI TUOMINEN
Kuvat Leif Laaksonen
Terry Hanck & The Frostbites. Helsinki, Juttutupa, Ghetto Blues -klubi
25.10.2014
Terry Hanck (laulu, saksofoni), Jonne Kulluvaara (kitara), Jaska Prepula (basso,
taustalaulu), Mikko Peltola (rummut)
Linkit: Terry Hanck, Juttutupa
|
|
|
| |
Etusivu | Uutiset | Artikkelit | Keikkakalenteri | Festarikalenteri | Artistit
Kuunteluhuone | Finnish Blues Exchange | Foorumi | Info | In English
.
|
Ota yhteyttä: admin (a) blues-finland.com
© Blues-Finland.com 2006-2014
.
|
|
