 |
| Ota yhteyttä: admin (a) blues-finland.com © 2007 Blues-Finland.com |
| The Nighthawks jaksaa edelleen 25.11.2007 Jo 35 vuoden ikään ehtinyt juurimusiikin yhtye on voimissaan. Bändin soitto ja viimeisin julkaisu "Blue Moon in Your Eye" korostavat sen olemusta nimenomaan blues-bändinä, kirjoittaa Marko Aho. The Nighthawks on tehnyt pitkän päivätyön bluesin parissa ja edelleen tuntuu (ha)ukoille homma maistuvan. Vaikka heidän repertuaarinsa on alusta alkaen käsittänyt myös rockia, rockabillyä, soulia ja swingiäkin, niin kyllä the Nighthawks nimenomaan bluesbändi on. Eikä heitä välttämättä kannata sekoittaa saksalaiseen ska-bändikaimaansa, niin kuin eräs innokas levyntilaaja takavuosina teki. |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
| The Nighthawks perustettiin Washington D.C:ssä vuonna 1972. Pari vuotta myöhemmin homma alkoi toden teolla toimia, kun bändi saavutti sen legendaarisimman kokoonpanonsa. Tällöin laulaja/harpisti Mark Wennerin ja kitaristi/laulaja Jimmy Thackeryn seuraan liittyi rumpali/laulaja Pete Ragusa ja basisti/laulaja Jan Zukowski - bändin kaikki jäsenet todellakin toimivat myös laulajina. Tällä ryhmällä the Nighthawks soitti aina vuoteen 1987 asti, jolloin Thackery päätti lähteä soolouralle. Tosin vuonna 1983 alkuperäisen nelikon lisäksi oli bändiin tullut myös kosketinsoittaja Gregg Wetzel. Thackeryn lähdön jälkeen the Nighthawksissa on käynyt useampiakin kitaristeja, joista viimeisimpänä bändiin liittyi Paul Bell vuonna 2004. Samaan aikaan vaihtui myös basisti, kun Zukowskin korvasi Johnny Castle. The Nighthawks on tehnyt uransa aikana yhteistyötä myös monien blueslegendojen kanssa. Bändi on kiertänyt ja soittanut muun muuassa John Lee Hookerin, John Hammondin, Muddy Watersin, Pinetop Perkinsin ja Elvin Bishopin kanssa. Vuonna 1978 he pyysivät erään kimppakeikan jälkeen Muddy Watersin bändin jäseniä studioon jamittelemaan ja näistä sessioista julkaistiin kaksi mainiota levyä: "Jacks And Kings" ja "Full House". Levyillä bändin vieraana soittivat Pinetop Perkins, Guitar Jr ja Bob Margolin, sekä siihen aikaan James Cottonin pianistina vaikuttanut Dave Maxwell ja kaksikin eri torvisektiota. Bob Margolin toimi myös jonkun aikaa the Nighthawksin kitaristina Thackeryn lähdön jälkeen ja onpa niinkin eksoottinen hahmo kuin japanilainen bluesmuusikko Toru Oki käyttänyt heitä taustabändinään. Okin ja Hammondin kanssa the Nighthawks levytti myös pitkäsoitot. Vuonna 1979 ilmestyi Hammondin kanssa tehty "Hot Tracks" ja viisi vuotta myöhemmin Okin kanssa purkitettu "Bad Boy". Bändin tuorein yhteistyökumppani on Hubert Sumlin, joka vierailee vuonna 2004 ilmestyneellä dvd:llä neljän piisin verran. Se on allekirjoittaneella vasta tilauksessa, mutta pari vuotta tuoreemman livetallenteen ostin juuri, joten tarkastellaanpa sitä... Blue Moon in Your Eye The Nighthawksin viimeisin julkaisu, CD/DVD-paketti "Blue Moon In Your Eye" ilmestyi vuonna 2006. Kirjoitan siitä arvion näin jälkijunassa, koska sain sen käsiini vasta nyt. Heti kärkeen tarvitsee todeta, että tämä paketti ei todellakaan tarjoa suuria yllätyksiä bändin aiempaan tuotantoon tutustuneille, mutta eipä se myöskään odotuksia petä. Piiseistä monet löytyvät jo aiemminkin Nighthawks -levyiltä, mutta mitäs sitten? Levyn avaa tuore coverpiisi "Woke Up This Morning", joka tunnetaan myös tv-sarja Sopranosin tunnarina. Piisi on, ainakin näin sopranosfanin näkökulmasta, varsin onnistunut valinta. Se kulkee alkuperäisversion hengessä letkeällä svengillä (luonnollisestikin ilman sampleja) ja Mark Wenner tarjoaa siihen tapansa mukaisesti verevää huuliharpismia. Seuraavaksi bändi siirtyy klassikkolinjalle. Kaksi seuraavaa piisiä on nimittäin Nick Gravenitesin "Born In Chicago" ja Chuck Berryn "Thirty Days". Näistä viimeksimainitun laulaa Johnny Castle, aivan kuin myöhemmin levyllä tulevan Bo Diddley -piisinkin "You Don´t Love Me, You Don´t Care". Castle on svengaava basisti, joka muistetaan ehkä parhaiten Bill Kirchenin pitkäaikaisena soittokumppanina. Johnny Castlen omilta nettisivuilta löytyy pitkä lista hänen yhteistyökumppaneitaan vuosien varrelta ja siinä on aikamoinen ryhmä legendaarisiakin nimiä. Soittipa hän bassoa myös Mark Wennerin ensimmäisellä soololevyllä, vuonna 1983 ilmestyneellä "Fugitivella". Neljännen piisin "Jump Into My Fire" laulaakin sitten Pete Ragusa. Tämä ja keikan loppupuolella tuleva "Soul Of A Man" ovat Ragusalle tyypillistä, R&B/soulpoljentoista menoa joka sopii hänen äänelleen varsin mainiosti. Hän laulaa levyllä vielä "None Of That Stuff" -ränttätäntän, mutta muiden piisien osalta laulusolistisen vastuun hoitaa Wenner – ja hienosti hoitaakin. Vaikka bändi on toiminut jo pitkälti yli kolmekymmentä vuotta, niin silti Wennerin ääni ei ole matkan varrella kuin parantunut. Tosin eipä se alkujaankaan mikään turhan heleä ole ollut. Mies on myös varsin uskottava esiintyjä: nykyisellään tyylikkäästi harmaantunut ukkeli, jonka käsivarsiin on kertynyt vuosien varrella tatuointeja siinä määrin, että näyttää kuin hänellä olisi Black Horsen kalsaripaita päällä. Mutta ennen kaikkea hänen laulutulkintansa on juurevan karheaa ja huuliharppu soi uljaasti. Levyn piisivalikoimaa voisi äkkiseltään väittää monin paikoin mielikuvituksettomaksi. Löytyyhän siltä "Big Riverin", "Walking After Midnightin" ja "Can´t Judge A Book By Looking At the Coverin" kaltaisia, moneen kertaan kaluttuja klassikoita. Mutta kun piisit ovat hyviä, jokainen niistä vedetään täysillä läpi ja homma toimii letkeästi, niin mikäpä siinä. Hitaampaa bluestunnelmointia setissä edustavat "Black Night" ja "Same Thing". Nuorena poikana radiosta kuulemansa "Same Thing" on kuulemma juurikin se piisi joka aikoinaan sai Mark Wennerin innostumaan bluesista ja hankkimaan ensimmäisen Muddy Waters -levynsä. Kitaristi Paul Bell pääsee Wennerin ohella vetelemään pitkiä sooloja kautta koko keikan. Hän on monipuolinen soittaja ja täysi mysteeri allekirjoittaneelle. Hänen soitossaan on sävyjä niin bluesista, rock and rollista kuin kantristakin ja niistä aineksista hän saa aikaan varsin miellyttävän kuuloisen sopan. Tässä yhteydessä pitänee erikseen mainita ainakin "Put Your Cat Clothes On", joka löytyy jo Wennerin muinaiselta soololevyltä, sekä Nighthawksin "Rock This House" -liveltäkin. Tässä tuoreessa versiossa Bell pääsee näyttämään kyntensä vetäisemällä aimo annoksen Danny Gatton -henkistä sooloilua. Mallikasta slidesoittoa Bell tarjoaa myös melko runsaasti, muun muuassa "Big Riverissä" ja levyn päättävässä "You Can´t Judge A Bookissa". The Nighthawks on todella kova livebändi ja he ovat melkoisen nipun livetallenteita urallaan julkaisseetkin. Tämä tuorein CD/DVD on loistava jatke bändin diskografiaan, jolle toivotaan tietysti runsaasti jatkoa tulevaisuudessakin. Ja ehkäpä joku keksii heidät "taas" Suomeenkin buukata? MARKO AHO The Nighthawks: Blue Moon In Your Eye. Powerhouse Records, 2006 Mark Wenner (laulu, huuliharppu), Pete Ragusa (rummut, laulu), Johnny Castle (basso, laulu), Paul Bell (laulu, kitara) Linkki: The Nighthawks |