LEVYARVIO
|
28.10.2009 Kohti vuoden kärkeä Tomi Leino bändeineen soittaa maittavalla meiningillä ensimmäisellä ihkaomalla albumillaan "Dynamite Boogie". Levy on bluesin saralla yksi vuoden parhaista, arvioi Kake Kiirikki.
Kotimaisten blues-bändien ehdottomaan kärkikaartiin kuuluva T. Leino Band on tullut tunnetuksi ahkerasti keikkailevana nelikkona. Kotimaan klubeilla ja festareilla on saatu nauttia laadukkaasta Chicago Bluesista jo useamman vuoden ajan, ja onpa heitä nähty usein myös ulkomaisten vieraiden säestäjinä.
|
|
Bändi on tehnyt yhteistyötä esimerkiksi R.J. Mischon, West Westonin ja Steve Guygerin kanssa. Jälkimmäisen kanssa syntyi myös levy "Keep It Moving" vuonna 2007.
Tämä bändin ensimmäinen omalla nimellä tehty levy "Dynamite Boogie" jatkaa samalla tinkimättömän tyylipuhtaalla linjalla. Kitaristi-laulaja-harpisti Tomi Leinon vetämä poppoo on onnistunut taltioimaan levylle hyvin livemäisen tunnelman. Vanhan liiton konstailematon soundimaailma toimii mainiosti. Tuottajana toiminut Jonne Kulluvaara lienee pitänyt tästä asiasta huolen, eikä ole siloitellut soundeja liiaksi nykymaailman tyyliin.
Levyn kaikki kymmenen kappaletta ovat Tomi Leinon käsialaa. Levyn starttaa svengaava instrumentaali "Jumpin' At Main Street", missä Tomin virtuoosimainen huuliharppuilu pääsee oikeuksiinsa.
Rokkaava "Juke Joint Boogie" Tomin laulamana pistää jalkoihin liikettä. Nyansseja löytyy huuliharpusta, ja kitaristi Sammeli Palovaaran kanssa vuorotellaan mukavasti sooloissa. Tomi Leino pääsee näyttämään kyntensä kitaran varressa toisessa instrumentaalissa "Meet Me At Midnight". Erittäin tyylikästä sooloilua. Kappaleessa "I Had A Dream" kuullaan varsin omaperäistä huuliharppusoundia. Ovela ujeltava ääni lienee niin sanottu kikka kolmonen.
Rempseä nimikappale "Dynamite Boogie" kulkee myös komeasti. Mullikuoro hoilaa nimeä hauskasti taustalla kertosäkeessä. Ränttäbluesin tahtiin hierotaan tuttavuutta tuntemattoman kanssa kappaleessa "Hello Stranger", ja peiliin katsellaan samein silmin tilityksessä "Drinkin' And Hidin'". Kyllähän ryyppäämisestä aina juttua syntyy, ainakin jälkeenpäin.
"Snake Bite" on mukavan kuuloinen kitarainstrumentaali, josta löytyy tuttuja poimintoja sieltä sun täältä. Kari Karpon bassokuviot rullaavat ja Jarkko Lepistö tahdistaa sopan tyylillä. Raastavaa huuliharppua ja itsetutkiskelevaa meininkiä tarjoaa "Stranger In My House". Aika tylyä, kun huomaa itse olevansa tuo outo kummajainen.
Levyn päättää mainio ralli "Big Fat Woman", josta tulee mieleen tapaus kesän Aulanko Bluesin Blues Dinner -illalliselta. Eräs tukevahko 'naisimmeinen' seurasi innokkaana Tomin, Jonnen ja Marko Deucen esitystä ruokailun aikana, kunnes bändi pisti tulemaan kyseisen kappaleen. Rintamasuunta kääntyi rouvalla välittömästi ja nokka pystyssä tuijotettiin loppuaika ikkunasta ulos. Taisi osua arkaan paikkaan! Näin se blues fiilistä heittelee...
Levylle olisi toivonut enemmänkin tavaraa. Levyn kesto on vain reilut 35 minuuttia, joten muutama liveveto olisi sopinut täytteeksi vallan mainiosti. Mutta siitäkin huolimatta "Dynamite Boogie" on varteenotettava ehdokas vuoden blues-levyksi. Niin freesiä ja maittavaa on meininki, ettei paremmasta väliä. Huuliharpun ystäville tämä on oikea herkkupala ja Chicago Bluesin diggareille hyvä vertailukohde muiden levyjen vierelle.
KAKE KIIRIKKI
T. Leino Band: Dynamite Boogie. Hila Kustannus, 2009
Tomi Leino (laulu, huuliharppu, kitara), Sammeli Palovaara (kitara), Kari Karpo (basso), Jarkko Lepistö (rummut)
Äänitys ja miksaus: Aku Rannila, Cpon Huone, Orimattila
Tuottaja: Jonne Kulluvaara
Linkit: T Leino Band kotisivu ja MySpace .
|
|
Etusivu | Uutiset | Artikkelit | Keikkakalenteri | Festarikalenteri | Artistit Kuunteluhuone | Finnish Blues Exchange | Foorumi | Info | In English .
|
Ota yhteyttä: admin (a) blues-finland.com © Blues-Finland.com 2006-2009 .
|
|