| Ota yhteyttä: admin (a) blues-finland.com © 2008 Blues-Finland.com |
| Blues soi tunturissa 28.1.2008 Woodstock Showcase, Thorbjörn Risager ja Willie & the Wolves rytmittivät Saariselän perinteistä blues-juhlaa. Eläväinen tapahtuma lähestyy jo kahdenkymmenen vuoden ikää. Tunturibluesia kokoonnuttiin juhlimaan viikonloppuna Saariselälle jo 17:nnen kerran. Tunnettuun tapaan festivaali oli erittäin tiivistunnelmainen. Tunturihotellin tilat ovat onneksi niin suuret, ettei sankkalukuinen yleisö muodostanut liiallista tungosta. Poikkeus oli tosin lauantai-iltapäivän konsertti Kaunispään Huippu -ravintolassa, jossa seinät alkoivat tulla uhkaavasti vastaan. |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
| Tapahtuman taiteellinen johtaja Eero Raittinen oli koonnut täksi vuodeksi erikoiskokoonpano Woodstock Showcasen. Käytännössä se koostuu hänen nykyisestä yhtyeestään Noisy Kinda Menistä sekä vierailevista artisteista. Mukana olivat muun muassa Lännen-Jukan string bandista tutut Ninni Poijärvi ja Mika Kuokkanen sekä steel-virtuoosi Olli Haavisto. Kävipä rummuissa myös Levon Helmin studioiden äänittäjä Justin Guip; sekä Raittisen että Poijärven levyt Woodstockissa viime vuonna purkittanut Guip ei ollut lähtenyt matkaan ainoastaan Lappia ihailemaan, vaan tutustui härmäläiseen menoon myös rumpupatterin takaa. Woodstock Showcasen osuudet alkoivat molempina iltoina Poijärven ja Kuokkasen Americana-tyylisessä komennossa. Monet pienet kokoonpanot voivat saada aikaiseksi suurenkin soundin, mutta osaavaa kosketusta puolestaan vaatii hienovaraisen soinnin aikaansaaminen isolla kokoonpanolla. Vaikka stagella oli seitsemänkin soittajaa samanaikaisesti, bändi pystyi säilyttämään sävykkyytensä. Erityisesti Kuokkasen sävellykset olivat osuvia. Haaviston pedal steel -työskentely oli kautta linjan herkullista. Illan edetessä otteet kovenivat hiljalleen. "Rollin' and Tumblin'" jyräsi tyylikkäästi, ja olipa myös Dolly Partonin tunnetuksi tekemästä "Nine to Five" -kappaleesta sovitettu juureva versio. Kasey Chambers on Poijärven suursuosikki, ja tulkintaa australialaisen laulaja-lauluntekijän materiaalista kuultiin myös. Eero Raittisen liityttyä joukkoon päästiin miehen uuden "Woodstock"-levyn pariin. "Life So Sublime" on kehittymässä levyn profiilibiisiksi ja se saikin sekä perjantaina että lauantaina kunniapaikan setissä. Mielenkiintoinen valinta oli myös aina ajankohtainen "For What It's Worth", Buffalo Springfieldin vuonna 1966 hitiksi levyttämä Stephen Stills -sävellys. Molemmat illat avannut Nasu Raittinen käväisi myös laulamassa yhden biisin isukin kanssa. Iltojen varsinainen Noisy Kinda Men -osuus oli tutusti suoraviivaista rokin tykitystä. Ja siitähän Tunturiblues-kansa piti. |
| Suomalaiset valtasivat Woodstockin! Raittinen (vas), Poijärvi ja Kuokkanen. (Klikkaa isommaksi) |
| Tunturiblues Saariselkä 25.-26.1.2008 |
 |
| Tanskalainen täytti tanssilattian Woodstock Showcasen settien jälkeen ei paljon lepäilty, sillä pääesiintyjän Thorbjörn Risagerin taustalla soittivat pitkälti samat Noisy Kinda Men -muusikot. Ilonpitoon liittyi vielä saksofonipartio Juho Hurskainen - Masa Orpana. Risager on mukava ja hyvin tavallisen oloinen tanskalaisjuippi, mutta kyllä kaverista irtoaa. Molempien iltojen setit alkoivat kivikovalla klassikkokaksikolla: "Caldonia", "How Blue Can You Get?" Thorbjörn osoitti, että hänellä on lihaksia tarttua näin vaativaan ja rautaiset perinteet omaavaan materiaaliin. Avauksen kruunasi uuden levyn nimikkokappale "Here I Am", jonka voimabluesia kutsuttiin terävöittämään Olli Haavisto dobroineen. Tanskalaisen setti sisälsi biisejä kaikilta hänen kolmelta levyltään, mutta kokonaisuutena Risagerin osuus oli varsin bilehenkinen. Etenkin uuden albumin erinomaisia kappaleita olisi mielellään kuunnellut enemmän. Niitä on varmasti tarjolla, kun Risager tulee ensi kesäkuussa Helsinkiin oman bändinsä kera. Nyt taustalla soitti vieras bändi, joten sisältö ajautui standardeihin; hittikavalkadin kruunasivat lopun "Let the Good Times Roll" ja Chuck Berryn "You Never Can Tell". |
| Thorbjörn Risager täytti ruutunsa tyylikkäästi. (Klikkaa isommaksi) |
| B.B. King on Risagerin suosikki, ja tanskalainen soittaakin kovasti Lucille-kitaraa muistuttavalla mustalla Epiphonella. "Laulajana hän on kyllä kaikkein paras", Thorbjörn kuvaili idoliaan. "Pidän hyvin paljon myös hänen kitaransoitostaan, ja uskon sen vaikuttaneen myös omaan kitaratekniikkaani." Risagerin blues-osaaminen on kohdillaan, mutta suomitietoisuudessa tuntuisi olevan aukko: "Mitä on Koskenkorva?" Keskisuomalaisten johdolla jameihin Jyväskyläläisen Willie & the Wolvesin 'kohtaloksi' on ajoittain jäänyt festarien avaus- tai päätösaktin rooli - nyt he toimivat päättäjinä. Osa ei kuitenkaan Tunturibluesissa ollut huono, sillä festarikansa oli vielä innokkaassa vireessä aamuyhdeltä startanneiden settien aikana. Vuonna 2005 julkaistulla albumilla "Move Me Baby" on jonkin verran omaakin tuotantoa, mutta Willie & the Wolves käsittelee nasevasti myös cover-materiaalia. Esimerkiksi "Young Blood" ja Fats Dominon "I'm Ready" taittuivat mallikkaasti. Bändi soittaa tyylitietoisesti ja ammattitaidolla. Ilmaisu on hillitty, mutta on laulaja Maku Tuomisessa sopivasti show-miehen vikaakin. Wolvesin seuraava festivaaliesiintyminen on hieman etelämpänä, kun ohjelmassa on Suomenlinnan Viapori Winter Blues helmi-maaliskuun taitteessa. |
 |
| Saksofonistikaksikko Hurskainen-Orpana liittyi yhtyeeseen ennen pitkää antaen kokoonpanolle makeaa west coast -fiilistä. Lavalla ollut miehistö alkoi elää, ja molempina iltoina muodostui pikkutunneille kestäneet jamit. Yksi koko viikonlopun tehokkaimmista blues-tuokioista oli lauantaisen päiväkonsertin avaus. Raittinen ja kitaristi Jarkka Rissanen tulkitsivat duona kuolemattomia vetoja "Little Red Roosterista" lähtien. Ennen pitkää pikkuruinen esiintymisalue alkoi täyttyä Tunturibluesin eri muusikoista, joilla ei lopulta ollut sen enempää liikkumatilaa kuin yleisölläkään. |
| Kolmeen kertaan kuultuina Tunturibluesin esiintyjät tulivat tutuiksi. Festivaalin erikoisuus on kuitenkin kokoonpanojen eläminen, mikä on omiaan pitämään mielenkiintoa yllä. Rissasen lisäksi rumpali Janne Haavisto, kosketinsoittaja Pekka Gröhn ja basisti Tom Nyman olivat viikonloppuna todellisia työn sankareita: miehet olivat lavalla useita tunteja iltaa kohti. Tunturiblues on hyvine tunnelmineen ja runsaine yleisöineen tanakka todiste juurevan rytmimusiikin vetovoimasta. Bilehenkisyys oli ehkä kauttaaltaan pinnassa, mutta kaikki artistit muistivat myös syvempien blues-tulkintojen tärkeyden. Yleisössä olisi kernaasti nähnyt enemmän nuoria kasvoja: Tunturiblues-viikonloppuna esiintyjät olivat keskimäärin kuulijoita nuorempia. Järjestelyt toimivat Saariselällä moitteettomasti ja aikataulutkin pitivät. PASI TUOMINEN |
| Willie & the Wolves (klikkaa isommaksi) |
 |