 |
| Ota yhteyttä: admin (a) blues-finland.com © 2009 Blues-Finland.com |
| Tasokkaasti Suomenlinnassa 7.3.2009 Kuvagalleria Kotimainen kärkitaso ja kouluikäiset rytmilupaukset kohtasivat neljännessä Viapori Winter Blues -tapahtumassa. Nähtiin ja kuultiin kaikkea vanhoista perinneviisuista lasten vinkuleluihin. |
 |
 |
 |
 |
 |
| Neljäs Viapori Winter Blues tarjosi yleisölle muikean kattauksen rytmimusiikkia kotimaisten huippubändien kera. Harvoin on samalla festivaalilla ollut näin kattava ja korkeatasoinen tarjonta. Runsaslukuinen yleisö nautti täysin rinnoin Viapori Forum Ry:n hyvin järjestämästä tapahtumasta. Suomenlinnassa sijaitseva Tenalji Von Fersen -sali on mitä mainioin paikka juurimusiikin esittämiseen. Suomenlinnan ala-asteen nuoret taiteilijatkin pääsivät esiintymään omassa tapahtumassaan lauantaina iltapäivällä. Perjantain musisoinnit aloitti J. Karjalaisen ja Veli-Matti Järvenpään muodostama Paratiisin Pojat. J. Karjalainen on käynyt jenkkilässä tutkimassa amerikansuomalaisten lauluarkistoja ja poiminut sieltä esiin mainioita värssyjä monien vuosikymmenten ajalta. Pelkistetty banjo-haitari-laulu -kokoonpano sai kappaleet kuulostamaan varsin autenttisilta. J. Karjalaisen hauskalla tavalla kertomat tarinat kappaleiden alkuperästä ja niiden esittäjistä olivat mielenkiintoista kuunneltavaa. Esimerkkinä voisi mainita Wisconsinin yliopiston arkistoista löytynyt Eemil Mäki -nimisen herran versio kappaleesta "Glory, Glory Halleluja". Joku yliopiston tutkija oli kolunnut Wisconsinin metsätyömaita vuonna 1938 ja tallentanut tukevassa laitamyötäisessä olleen Eemilin laulun. J. Karjalainen oli kuulemma hoksannut biisin vasta kolmannessa säkeistössä, mutta sanat oli kuitenkin saatu talteen. Versio olikin verraten hauska. Kappale oli nimeltään "Sun kloori kloori Halleluuja!". Muuta hengellistä ei laulussa ollutkaan kuin nimi. Muita tarttuvia ralleja olivat "Hieno Mies Albertti" ja Lännen-Jukan ajoilta tuttu "Juomaripoika". Yleisö innostui välillä tömistelemään lattiaa siihen malliin, että vanhan viljavaraston tiilivuoraus oli kestävyytensä rajamailla. Encoretta ei Viapori Winter Bluesin vakiovieras lavalta päässyt poistumaan. Lajirikkaasti ja ammattitaidolla Varsinaisen blues-iloittelun aloitti T. Leino Band. Monitaituri Tomi Leinon johtama nelikko esitteli bluesin eri tyylilajeja raudanlujalla ammattitaidolla. Tomin verevää huuliharppuilua kuultiin muun muassa kappaleissa "Juke Joint Boogie" ja "Have A Good Time". Vanhaa 50-luvun Chicago Bluesia edusti "You're Sweet" (Jimmy Rogers). Herkää tulkintaa, myös kitaristi Sammeli Palovaaralta, saatiin nauttia hienossa "What Have I Done" -mietelmässä. Reipas, Fabulous Thunderbirds -tyylinen rokki "Black Diamond" veti lavan edustan täyteen tanssikansaa. Rumpali Jarkko Lepistö pääsi sooloilemaan jump-blues numerossa "Smoke Crew", mikäli nimen oikein muistan. Tomi Leinon tyylitietoista kitarointia päästiin kuulemaan Freddie Kingin "Heads Up" -instrumentaalissa. Mainion kokonaisuuden kruunasivat keikan lopun "We Got To Move" (T-Bone Walker) ja "Blues Delivery". Perjantain musisoinnit päätti mainio Honky Tonk Men. Hämeen "meininkimestarit" eivät päästäneet tunnelmaa laskemaan, vaan hoitivat homman täysillä loppuun saakka. Puolenyön aikaan lähtevä lautta Suomenlinnasta Kauppatorille imaisi mukaansa suurimman osan yleisöstä, mutta kuten Ismo Haavisto tokaisikin: "väki vähenee ja pidot paranee". Muutama kymmenen henkilöä jäi seuraamaan keikkaa loppuun asti ja kyllä kannattikin jäädä. Setin alussa kuultiin Little Miltonin "No Big Deal". Bändi oli verraten hyvässä vireessä, kuten aina. Ismo Haavisto hoiti laulut, kitaroinnit ja keikan puolessa välissä myös huuliharppuilut. Masa Orpana töräytteli saksofoneillaan niin fillejä kuin mehukkaita soolojakin. Kun Masa otti esille kookkaan baritonifoninsa kappaleeseen "True Love", nimesi Ismo sen oitis "ränniksi". Masa kertoi sen olevan enemmänkin kookkaampi "hajulukko". Honky Tonk Men esitti runsaasti omaa ja hyväksi todettua materiaalia. "Just My Style" oli mukava jump-blues Ismon kynästä, "My Love Get's Stronger" oli soulahtavaa bluesmeininkiä parhaimmillaan. Kesähitti "Sackbeer Twist" - pussikaljalle omistettu instrumentaali - toimi myös hyvin. Tylytystä hameväelle osoitettiin kappaleessa "I Show You The Door". Ismon tartuttua huuliharppuun hoiti Masa sillä välin kitaroinnit. Tällä yhdistelmällä kuultiin muun muassa perinteinen, hidas valitus "Mean Old World" (Little Walter). Rytmiryhmä, Ville Vallila (basso) ja reippaalla otteella koko keikan rumpuja paukuttanut Juppo Paavola, ansaitsevat kiitokset groovaavasta meiningistä. Pohjanmaan kotipolttoista Lauantai-illan soitannat aloitti kitaristi-laulaja Pan Salmenhaara. Varsin yksitotisella tyylillä esiintyvä herrasmies soitteli akustista kitaraa ja lauleli vanhaa delta-bluesia sekä ragtimea. Volyymitaso oli aika pieni, joten osa esityksestä hukkui yleisön aiheuttaman hälinän alle. Kitarointi ja laulu olivat hyvää tasoa, mutta herran totinen olemus söi yleisvaikutelmaa. Vasta aivan lopussa tullut reippaampi ralli sai yleisön antamaan äänekkäämmin palautetta. Joensuuhun kotiutunut britti, kitaristi-laulaja L.R. Phoenix ja hänen rumpalinsa Mr. Mo' Hell saivat aikaan huomattavasti enemmän. Yksinkertaisen tehokas slide-kitarointi ja voimakas rumpubiitti valloittivat yleisön ilman sen kummempia kosiskeluja. Keikkasetissä pitkään olleet kappaleet "Red Haired Girl","Missing You" ja "All Night Long" kuultiin rouheampina kuin aikoihin. Uutena kappaleena allekirjoittaneelle oli "Coat & Hat". Kaksikko sai varmasti uusia ystäviä keikan ansiosta, sillä monet tuntuivat olevan aidosti yllättyneitä kuulemastaan. Wentus Blues Band teki vastikään turneen itsensä Eddie Kirklandin kanssa Pohjoismaissa ja Euroopassa. Bändistä ei huomannut turnausväsymystä, vaan he olivat jälleen oivalla soittopäällä. Osaamista esiteltiin monipuolisella setillä. Kosketinsoittaja Pekka Gröhnin mukaan tulo on piristänyt bändiä huomattavasti ja biisivalikoimaa on voitu laajentaa. Laulaja Juho Kinaret on hyvä showmies keulilla, mutta akrobaattisia suorituksia ei nyt kuitenkaan nähty. "Down The Line" oli starttibiisi ja bileet käynnistyivät samantien. Lisää vettä myllyyn saatiin "Pohjanmaan kotipolttoisen" voimalla, eli "Moonshine". Soulahtavampaa osastoa olivat "Beautiful Woman" ja "You Can Make Me Cry". Kitaristit Niko Riippa ja Kim Vikman olivat hyvässä vedossa koko keikan ajan. Varsinkin Nikon suht' puhtaalla soundilla vedetyt soolot olivat juurevia, kuten asiaan kuuluu. Tenalji Von Fersen -salista tehtiin kirkko keikan päätteeksi, kun yleisö komennettiin seisaalleen ja kädet ylhäälle heilumaan "Praise The Lord"-tyyliin. Alkuseremonian jälkeen WBB vetäisi kunniakkaasti biisin "Don't Let Nobody Drag Your Spirit Down". Viapori Winter Bluesin pistivät nippuun menomusiikin mestarit, Eero Raittinen And The Noisy Kinda Men. Eeron kansioista oli jälleen kaivettu esiin iso nippu parasta rytybluesia vuosien varrelta, ja niillä yleisö soitettiin läkähdyksiin saakka. Vanhat hitit "C'est La Vie" (Bob Seger) ja "Down The Line" (Roy Orbison) pitivät kansan liikkeessä alkumetreillä. Väliin vedettiin henkeä rauhallisemmilla kappaleilla, kuten "For What It's Worth" (Buffalo Springfield) ja "It Makes No Difference" (The Band). Charlie Richin "Reboundia" seurasi sitten loppua kohden monet maukkaat rokit. "Move It" (Cliff Richard) ja "Can't Tear It Up Enough" (Fabulous Thunderbirds) etunenässä. Jatsahtava versio kappaleesta "Route 66" ei tällä kertaa sisältänyt vauhdikasta rokkilopetusta. Fabulous Thinderbirdsin biisiin "One's Too Many (And A Hundred Ain't Enough)" loppui Viapori Winter Blues mallia 2009. Rummuttava lelusammakko ja muita instrumentteja Lauantaina iltapäivällä oli Suomenlinnan ala-asteen ohjattujen työpajojen vuoro esiintyä. Runsaslukuinen yleisö sai nähtäväksi ja kuultavaksi muun muassa tanssia, tarinan keksimistä ja kerrontaa sekä tietysti bändisoittoa. Varsinaista blues-musiikkia ei kuitenkaan kuultu, mitä hieman ihmettelin. Opettaja Samuli Kosminen esitteli varsin mielenkiintoisen MeluLelu-orkesterin. Nämä ala-asteen 1. - 4. -luokkalaiset olivat tuoneet kouluun mukanaan yhden lelun, ja "terkkarin" huoneeseen rakennetussa studiossa oli sitten äänitetty leluista lähteviä ääniä, joista osaa kuultiin nyt tietokoneen välityksellä PA:n kautta. Lavalle asteli 14 oppilasta kullakin mukanaan yksi tai useampi lelu. Yhdeksällä mikrofonilla saatiin äänet kuuluville. Tämä kymmenminuuttinen teos alkoi vinkulelujen yksittäisillä ja kaiutetuilla äänillä, jotka muistuttivat lokkien kirkunaa. Sitten eri ääniä alkoi tulla lisää, kunnes rahiseva helistin antoi taustalle koko ajan voimistuvaa rytmiä. Lavalla oli myös pöydän päälle ylösalaisin laitettu peltiämpäri, ja sen tarkoitus selvisi hauskalla tavalla; sen päälle nimittäin asetettiin mekaaninen sammakkolelu, joka kulkiessaan rummutti ämpäriä varsin äänekkäästi. Toinen hyvä efekti oli pyörivä rupeli lähellä mikrofonia. Mielenkiintoisesti kasvanut rytmi- ja äänimaailma hiljeni hiljakseen ja päättyi aivan ansaittuihin suosionosoituksiin. Aika mielenkiintoinen ja hauska bändi kieltämättä. Pekka Helinin bändipajassa olivat osallisina Suomenlinnan ala-asteen vanhemmat oppilaat. Pienessä alkupuheessaan Pekka totesi jakavansa näille pienille soittajille soiton riemua ja iloa. "Soittamisen on oltava hauskaa ja mukavaa. Ja kaiken lisäksi, se ei ole hirveän vaikeaa." Olen täysin samaa mieltä hänen kanssaan: näin sen pitääkin mennä! Lavalle asteli ensin kaksi rumpalia, jotka alkoivat takoa "We Will Rock You" -kappaleen (Queen) rytmiä. Kun yleisön käsiä alkoi tulla rytmiin mukaan, saapuivat lavalle muut soittajat ja iso kuorollinen laulajia. Tämän biisin jälkeen kuultiin Veltto Virtasen suomentama versio The Whon "My Generation" -kappaleesta eli "Mun Sukupolvi". Soiton ja esiintymisen riemu ja hauskuus kyllä välittyi hyvin yleisöön. Rumpaleita vaihdettiin välillä. Jatkettiin klassisilla Deep Purple -hiteillä "Smoke On The Water" ja "Black Night". Bändin nuoret jäsenet meinasivat jyrätä kuorollisen hentoäänisiä laulajattaria soittonsa alle, mutta kunnialla mentiin loppuun saakka. Encorena bändi vetäisi astetta paremman version aiemmin kuullusta "Mun Sukupolvi" -biisistä. Bändisoittoa olisi voinut olla enemmänkin, mutta hyvä näinkin. KAKE KIIRIKKI Kuvagalleria Viapori Winter Blues 27. - 28.2.2009. Helsinki, Suomenlinna, Tenalji von Fersen Paratiisin Pojat J. Karjalainen (banjo, laulu), Veli-Matti Järvenpää (haitari) T. Leino Band Tomi Leino (laulu, huuliharppu, kitara), Sammeli Palovaara (kitara), Jarkko Lepistö (rummut), Kari Karpo (basso) Honky Tonk Men Ismo Haavisto (kitara, laulu, huuliharppu), Masa Orpana (saksofonit, kitara, taustalaulu), Ville Vallila (basso, taustalaulu), Juppo Paavola (rummut) Pan Salmenhaara (akustinen kitara, laulu) L.R. Phoenix & Mr. Mo'Hell Leighton Phoenix (kitara, laulu, huuliharppu), Mika Vauhkonen (rummut) Wentus Blues Band Niko Riippa (kitara), Juho Kinaret (laulu, helistimet), Robban Hagnäs (basso, taustalaulu), Kim Vikman (kitara), Mikael Axelqvist (rummut), Pekka Gröhn (koskettimet, taustalaulu) Noisy Kinda Men Eero Raittinen (laulu), Jarkka Rissanen (kitara), Janne Haavisto (rummut), Tom Nyman (basso), Pekka Gröhn (koskettimet) Artikkelien etusivulle |