Janne Holopainen ja Jorma Puranen esittelevät kymmenellä biisillä Piedmont-, ragtime- ja deltahenkistä repertuaariaan. Holopainen hoitaa lauluhommat ja kitarat. Duon työnjako on langettanut puolestaan mandoliini- ja huuliharpputehtävät Puraselle. Omaa matskua ei levyllä ole, vaan musiikki koostuu esimerkiksi Robert Johnson- ja Catfish Keith -covereista.
Ensimmäiset raidat "Ooze It to Me, Mama" ja "Black Dog Blues" ovat juuri sitä raikasta ja tekemisen iloa pursuavaa tulkintaa, joka tekee levystä viehättävää kuunneltavaa. "Stones in My Passway", jossa Holopainen testaa Robert Johnson -falsettiaan, ja "M & O Blues" taas tavoittelevat deltatunnelmaa aivan kohtuullisesti.
Holopaisen laulu on tuskin vavahduttavaa, mutta riittävän uskottavaa ja puhdasta se on. Kitaran riffit ja sävelet osuvat kohdalleen - ajoittain ehkä liiankin tarkasti. Puranen ottaa lähinnä sivuroolia, mutta hänen mandoliininsa tukee mukavasti kitaravetoista musiikkia. Huuliharppu luo ilmapiiriä hienoimmin päätöstunnelmoinnilla "It'll Be Me".
Koska albumi koostuu tyystin lainamateriaalista, ei siitä koskaan voi tulla varsinaista suurteosta. Riisutulla instrumenttiarsenaalilla on saatu aikaiseksi kohtuullisesti sävyjä. Hyvä valinta on ollut myös jättää kiekko kompaktisti kymmeneen biisiin - halua ja materiaalia olisi riittänyt enempäänkin. Nyt kun sisältö on jätetty 31 minuuttiin, on suotavaa ja suorastaan pakkokin pyöräyttää tämä tuoreesti klassikkoainesta työstävä levy alusta uudelleen.
VooDuo: VooDuo, 2007
Janne Holopainen (kitarat, laulu), Jorma Puranen (mandoliini, huuliharppu)
Linkki: Vooduon kotisivut
|
