(c) 2007 Blues-Finland.com
Walter Trout komentaa ja
kumartaa


20.3.2007

Vaikuttava ystäväkaarti tukee voimakitaristia "Full Circle" albumilla - niin tehokkaasti, että huomattavan julkaisun BluesWaxin lukijat äänestivät sen vuoden 2006 parhaaksi albumiksi. Valinta ei ole hullumpi.

"Mitäpä jos ottaisit hieman rauhallisemmin ja tutustuisit muutamaan nuottiin? Voisit vaikka pitää niistä", tuumi kokeneempi artisti
James Harman aikoinaan nuorelle kitaristille Walter Troutille. Trout myöntää viimeisimmän levynsä "Full Circlen" kansiteksteissä, ettei hän ole koskaan ollut erityisen hyvä ottamaan neuvoja vastaan. Niinpä hänen tyylinsä sekä kitarassa että laulussa on säilynyt läpi uran äärimmäisen voimallisena. Yksittäisiä nuotteja ei välttämättä kunnioiteta, mutta musiikin energia on vastustamaton.
Etusivu   Uutiset   Artikkelit   Tapahtumakalenteri
Kotimaiset artistit   Ulkomaiset artistit   Foorumi   Info
CDON.COM -
BLUESTARJONTAA
Z-Trading
Grand Blues
Audiodivari
Rytmi
"Full Circle" on tyylillisesti taattua Troutia, mutta kokoonpano on kaukana jokapäiväisestä. New Jerseystä kotoisin oleva Walter on saanut kutsutuksi studioon miltei läkähdyttävän kaartin ystäviään ja esikuviaan. Panoksensa lopputulokseen antavat John Mayall, Jeff Healey, Eric Sardinas, Coco Montoya, Junior Watson, Guitar Shorty, James Harman, Bernard Allison, Finis Tasby, Deacon Jones ja Joe Bonamassa.

"Tämä projekti oli minulle rakkauden työ. Vielä kun laajalti luetun julkaisun äänestäjät valitsivat levyn vuoden parhaaksi, on tämä minulle yksi uran virstanpylväistä", Trout tunnelmoi BluesWaxille tulosten ratkettua viime kuussa. Kilvassa jäivät taakse esimerkiksi kovassa nosteessa olevat
Watermelon Slim ja Janiva Magness.

Soolouransa lisäksi Trout on päässyt todella monen kovatasoisen artistin kelkkaan. Ehkä opettavaisin koulu on ollut Mayallin
The Bluesbreakers -yhtye, jossa hän muodosti usean vuoden ajan rajun kitaratandemin Coco Montoyan kanssa. Kaksikon duetto "Who's Listenin' in" onkin albumin merkityksellisimpiä raitoja. Walter on vaimonsa Marien kanssa säveltänyt kappaleen varta vasten tätä albumia varten, ajatellen erityisesti laulu- ja kitaraharmonioita. Ne toimivat vankkapoljentoisella biisillä sutjakkaasti. Unisonossa soitetut riffit tuovat mieleen jopa 70-luvun glam rock -ajat.

Yhteen ääneen soittaminen on taas mahdollisimman kaukana Junior Watsonin "Slap Happy" -kappaleella. Instrumentaalilla on komeaa kuunnella Watsonin oikeaan kanavaan miksattua soolokitaraa, mutta erityisen biisistä tekevät hänen Troutin soolo-osuuksia säestävät aivan ihmeelliset harmoniansa. Niissä on mallia kenelle tahansa aloittelevalle - ja monelle edistyneellekin - kitaristille.

Levyä hallitsevasta blues-rockista eroaa edukseen myös Harmanin kanssa vetäisty täysverinen Chicago-blues "A Busy Man". "Full Circle" on kitaralevy, mutta Harman-biisillä myös pianisti
Rob Rio pääsee hieman loistamaan. Kosketinosaaminen on parhaimmillaan kappaleella "After Hours", jossa villisti puolelta toiselle panoroitua Hammond B3:a komentaa Freddie Kingin ja John Lee Hookerin kanssa uraa tehnyt Deacon Jones. Biisi on instrumenttien juhlaa; jopa muuten pimentoon jäävät basisti Rick Knapp ja rumpali Richie Hayward uskaltautuvat nousemaan esiin.

Hauska hetki on myös pitkäaikaisten ystävien, Troutin ja Sardinasin, kohtaaminen akustisten resonaattorikitaroiden kera. Paikan päällä kirjoitettu "Firehouse Mama" kunnioittaa kaksikon pitkää kaveruutta ja monia yhteisiä skebasessioita Walterin kodin olohuoneessa.

John Mayall vierailee kahdella biisillä. Hän tarjoaa materiaaliin omat perusvarmat laulu-, kitara-, huuliharppu- ja piano-osuutensa, mutta kappaleina nämä eivät nouse levyn parhaimmistoon. Jeff Healeyn ja Joe Bonamassan kanssa Trout yltyy aika odotetustikin kitaroiden väliseen kiivaaseen laukaustenvaihtoon. Guitar Shortyn, Bernard Allisonin ja Finis Tasbyn kanssa toteutetut biisit jäävät albumin keskinkertaisimmiksi.

Henkilökohtaisuus ja aitous ovat "Full Circlen" valttikortteja. Useat vedot ovat ensimmäisiä ottoja, eikä autenttisuuden säilyttämiseksi pieniä virheitä ole tohtoroitu pois.

Yhtä paljon kuin albumi on Walter Troutin taidonnäyte, on se myös syvä kunnianosoitus kaikille niille esikuville ja ystäville, jotka ovat tehneet hänestä kovan tason blues-artistin. Walterin ilmaisu on vahva ja omaperäinen; tietyllä tavalla levyn tarkoitus on kuitenkin osoittaa, että kaikki mitä hän tekee, on palautettavissa levyllä esiintyviltä ystäviltä saatuihin vaikutteisiin.




Walter Trout and Friends: Full Circle, Ruf Records, 2006

Walter Trout (kitara, laulu, huuliharppu)

The Radicals: Joe Pafumi (rummut), Sammy Avila (Hammond B3), Rick Knapp (basso)

Vierailijat: John Mayall (laulu, kitara, piano, huuliharppu), Jeff Healey (kitara, laulu), Eric Sardinas (kitara, laulu), Coco Montoya (kitara, laulu), Junior Watson (kitara), Guitar Shorty (kitara, laulu), James Harman (laulu, huuliharppu), Bernard Allison (kitara, laulu), Finis Tasby (laulu), Deacon Jones (Hammond B3), Joe Bonamassa (kitara, laulu), Richie Hayward (rummut), Alec Fraser (basso), Al Webster (rummut), Jonny Ray Bartel (basso), Bill Bateman (rummut), Steven Hodges (rummut), Buddy Clark (basso), Rob Rio (piano), Danny Timms (piano)


Linkit:
Walter Trout, Ruf Records, Bonnier Amigo (jakelija Suomessa)

Full Circlen voi ostaa
CDON.COM-nettikaupasta.