 |
| Ota yhteyttä: admin (a) blues-finland.com © 2009 Blues-Finland.com |
| Täyskäsi villejä kortteja 19.3.2009 The Wildcardsin hurja meno lähentelee monin paikoin hulluutta. Hyvä esimerkki yhtyeen touhuista on albumi "Raising Hell". The Wildcards esittelee osaamistaan ainesten yhdistelyssä - tuloksena calypsobilly! Minun piti alkujaan arvostella The Wildcardsin ”Raising Hell” syksyllä, heti Scandinavian Blues Partysta toivuttuani. Jotenkin vain homma kaiken kiireen keskellä unohtui! Onneksi hyvä musiikki on kuin murha - se ei vanhene koskaan. |
 |
 |
 |
 |
 |
| Kitaristi Martin Vowlesin kynäilemä ”Hang Me Out To Dry” polkaisee levyn käyntiin hienosti. Allekirjoittaneelle piisi kolahti heti ensikuulemalta. Svengaava rockabilly-poljento ja kahden pörisevän kitaran sopivasti kiero vuoropuhelu pistää menojalan vipattamaan. Myöhemmin piisin mausteeksi tarjoillaan vielä Vowlesin soittama murea baritonikitara, jonka jälkeen laulusolisti-kitaristi Vince Lee pistää omassa soolossaan jatsiksi. Wildcardsiin onkin osunut kaksi harvinaisen kovaa kitaristia, jotka eivät tyydy kulkemaan kaikkein kalutuimpia sävelkulkuja. Basisti Al Wallis ja rumpali Kevin Crowe ovat puolestaan peevelin svengaava komppiryhmä. Tässä bändissä palaset ovat siis kohdallaan. Keikalla äijien meno yltyy vielä piirun verran hurjemmaksi: touhu lähentelee monin paikoin hulluutta. Myös seuraavana tuleva ”Fool´s Advice” on bändin omaa tuotantoa. Tämä Vince Leen kirjoittama ralli on omistettu kaikille neropateille, jotka tuppaavat keikoilla neuvomaan esiintyjiä. Tremolokitaran kuljettamana swamp-bluesina rokkaavan piisin sanoma kiteytyy varsin hyvin värssyssä ”Cannot hear the word you say, shut your mouth and let me play”. Molemmat kitaristit pääsevät esittelemään myös tunnelmallisempaa materiaaliaan levyllä. Vowlesin ”Lucky, Rich And Happy” on letkeä, runsaan köörilaulun kuljettama piisi ikuisista aiheista - tai lähinnä niiden puutteesta. Leen kirjoittama päätöspiisi ”Hard Luck Tale” on seitsemänminuuttinen teos. Siinä kuubalaisittain rullaavaan bluesailuun yhdistyy surf-sävyjä, kauhuelokuvaurkua, perkussioita, ukulelea ja ties vaikka mitä. Se on todella tyylikäs päätös tyylikkäälle levylle. Molempia hitureita maustamassa vierailee levyn ainoa ulkopuolinen soittaja Paul ”Bomber” Harris urkuineen. Calypsobillyä Mielenkiintoisen lisän The Wildcardsiin tuo musiikkityyli, jota voisi kutsua vaikkapa 'calypsobillyksi'. Erityisesti rumpali Crowe tuntuu nauttivan sen soittamisesta. Squirrel Nut Zippersiltä lainattu ”Hell” on mitä mainioin esimerkki tästä osastosta, ja bändi lataa aavistuksen alkuperäisversiota rankemman meiningin päälle. Piisi toimii siinä määrin hienosti, että varmasti vanha vihtahousukin tämän kotiseutulaulunsa tahtiin mieluusti joraisi. Myös Louis Jordanin ”Run Joe” saa levyllä riehakkaan calypsobilly-käsittelyn osakseen. New Orleans -traditionaali ”St James Infirmary” tulkitaan vahvasti alkuperäisessä hengessä, kunnes... Hautajaismarssi muuttuu yllättäen räyhäkkääksi swingiksi, ja bändi päästää itsensä irti. Eritoten Crowe on jälleen aivan pitelemätön. Onnistunut coverointi on myös Dave Alvininkin vastíkään versioima, alkujaan Jimmy Ligginsin kirjoittama ”Drunk”. Lausumalla tuplatut laulut ja aavistuksen sekopäiset kitarafillit luovat hypnoottisen kompin päällä pyörivään piisiin hyvän, kappaleen nimen mukaisen tunnelman. Wildcards keikkaili Gary Primichin kanssa vuonna 2006. Primichin ennenaikainen kuolema sattui juuri tämän levyn viimeistelyn aikoihin, joten bändi päätti äänittää ystävänsä muistolle yhden hänen kappaleistaan. ”Hoodoo Preacher” on studiolive ja toinen otto, koska ensimmäinen kuulemma katosi tietokoneen kaaduttua mystisesti. Jälleen kitarat pörisevät Wildcardsille ominaiseen tapaan todella maukkaasti ja homma toimii. Instrumentaaleja ”Raising Helliltä” löytyy kolme. Niistä tosin pari on varsin lyhykäisiä. Kolmannessa on puolestaan taustakuoro mukana. Jo bändin ensimmäiseltä levyltä löytynyt ”Caravan” on nyt mukana Storyvillen takahuoneessa, matkapuhelimella äänitettynä "Hellsinki Caravan" -nimisenä xylofoniversiona. Vince Leen yksin soittama kitarainstrumentaali ”Future of the Blues” povaa bluesille varsin 'alt.-henkistä' tulevaisuutta. Tämä hauskan kuuloinen rykäisy on soitettu kitaralla, jonka kielet ovat hyvin löysällä. Levyn kolmas instrumentaali, nimipiisi ”Raising Hell”, on sähäkkää rockabillya, jossa edellä mainittu taustakuorokin toimii lähinnä instrumenttina. Innostuttuani tästä levystä hankin tietty myös The Widcardsin ensimmäisen lätyn "On Fire!". Sitä kuuntelemalla olen ollut jälkiviisaasti huomaavinani, että vasta tällä nyt käsittelyssä olevalla levyllä bändi on löytänyt "sen", oman soundinsa. Toivotaan niin, koska tämähän on aivan saakelin kova levy! Ja erityismaininnan ansaitsee ilman muuta Vince Leen piirtämät tyylikkäät kannet... MARKO AHO The Wildcards: Raising Hell. Omakustanne, 2008 Vince Lee (laulu, kitara, baritonikitara, ukulele, lyömäsoittimet), Martin Vowles (kitara, baritonikitara, taustalaulu, lyömäsoittimet), Al Wallis (basso, taustalaulu, lyömäsoittimet), Kevin Crowe (rummut, lyömäsoittimet, taustalaulu) Vierailija: Paul "Bomber" Harris (Hammond-urku) Linkit: The Wildcards kotisivu ja MySpace Artikkelien etusivulle |