Daniel Roherin ohjaama dokumenttielokuva ”Once Were Brothers” kertoo legendaarisen The Bandin tarinan. Bändikertomukset ovat aina subjektiivisia, ja nyt on äänessä orkesterin jäsen Robbie Robertson.

Vaikka tämä leffa ei mullista maailmaa, antaa se uutta elämää yhtyeelle, joka on aina jäänyt rockmammuttien varjoon. The Band on kulttibändi puhtaimmillaan. Faneja on paljon vähemmän kuin Led Zeppelinillä, mutta suhde ihailun kohteeseen on palavan intohimoinen. Tuskin tämäkään elokuva olisi toteutunut ilman vahvojen tuottajien (Martin Scorsese, Ron Howard) tukea.

The Band. Kuva © Elliott Landy

Kanadalais-yhdysvaltalaisen The Bandin tarina lyhykäisyydessään: yhtye syntyi Ronnie ”The Hawk” Hawkinsin ja myöhemmin Bob Dylanin taustajoukoksi. Kunnianhimo ja lahjakkuus veivät lopulta omalle polulle, joka tuotti kaikkien aikojen klassikoihin lukeutuvat albumit ”Music from Big Pink” ja ”The Band” (niin sanottu Brown Album). Alkuperäisen The Bandin ura päättyi The Last Waltz -juhlakonserttiin kiitospäivänä 1976. Robbie Robertson jätti The Bandin, mutta yhtyeen nimellä Levon Helm, Rick Danko, Garth Hudson ja Richard Manuel jatkoivat taivalta. Vielä 1990-luvullakin tuli uutta musiikkia; Manuelin tehtyä itsemurhan ytimessä vaikuttivat vielä Helm, Danko ja Hudson.

Elokuvan maailmaan ”Once Were Brothers” ei tuo mitään uutta. Tarinaa kuljetetaan kronologisesti. Puhuvat päät rupattelevat arkistofilmien ja valokuvien ristitulessa. Puhuvat päät ovat toki melkoista luokkaa: Robertsonin lisäksi Eric Clapton, Bruce Springsteen, Van Morrison ja niin edelleen. Bluesin ystävää miellyttää se, että The Bandin linkki Mississipin kaksitoistatahtiseen tulee hyvin ilmaistuksi.

Kuten nimi kertoo, elokuvassa käsitellään veljeyttä. Robertson oli perheensä ainoa lapsi, mutta The Bandissa hän sai veljiä kokonaista neljä kappaletta. Robertson ja Helm (1940-2012) olivat hyvin läheiset. On raastavaa, että heidän välinsä tulehtuivat myöhemmin korjaamattomasti. Elokuva antaa ohittamattoman vihjeen, että juuri Helmin Robertson tunsi veriveljekseen. Helm lokasi Robbien omissa elämäkertakirjoissaan, eikä Robertsonkaan viinaan ja huumeisiin narahtaneita bändikavereitaan silitellyt kirjassaan ”Testament”. Nyt Robertson osoittaa elokuvan kunnioittavin keinoin olevansa kuitenkin suuri mies.

”Brothersia” näytettiin elokuvafestivaaleilla jo viime vuonna. Yhdysvalloissa se tuli helmikuussa 2020 suurempaan teatterilevitykseen, muun muassa New Yorkissa ja Los Angelesissa. IFC Center -elokuvateatterin ensi-illassa (21.2.2020) New Yorkin Greenwich Villagessa oli paikalla myös Elliott Landy, legendaarista bändiä legendaarisesti taltioinut valokuvaaja.

– The Bandin musiikki puhuu puolestaan, mutta sain minäkin kunnian olla pieni osa ilmiötä. Tunsin kaverit heidän kulta-aikanaan. Näin veljekset, jotka aina tukivat toisiaan eivätkä koskaan riidelleet. Kuviini sain inspiraation heidän viboistaan. Hain kuviin kauneutta, mutten väkisin, Landy kertoi.

Elliott Landy: tämä mies on tutumpi kameran toiselta puolelta.

Dokumenttielokuvana ”Once Were Brothers” on varsin keskinkertainen. Pidemmän päälle se hukkuu rockumenttien valtaisaan massaan, vaikka tosifaneille se on silkkaa kultaa. Elokuvan historia ei mennyt uusiksi, mutta aihe on täyttä timanttia. Tarina ihmisistä, paikoista ja musiikista, jotka ovat monelle suunnattoman rakkaat.

PASI TUOMINEN, NEW YORK