Blues-Finland.com - Pakkasukko Blues & Jazz 2015, Kemi

PAKKASUKKO BLUES & JAZZ 2015, KEMI - ENNAKKO

28.11.2014

The Paladins juhlafestivaalille Kemiin
Kymmenennessä Pakkasukko Blues & Jazzissa esiintyvät muiden muassa The
Paladins, Kat Baloun ja Tuomari Nurmio. Järjestävän yhdistyksen aktiivit
kertovat, miten rytmimusiikki Kemissä elää.

Kemiläinen tapahtuma Pakkasukko Blues & Jazz pidetään ensi tammi- ja
helmikuun vaihteessa juhlallisesti kymmenennen kerran. Festivaalin
pääesiintyjäksi on kiinnitetty amerikkalainen yhtye The Paladins. Kalifornialaiset
ovat ilahduttaneet yleisöjä bluesista ja rockabillysta ammentaen jo kolme
vuosikymmentä.

Järjestävän seuran, Kemin Rytmimusiikin Ystävät ry:n, aktiivit Antti Pasanen ja
Tuomas Laajoki ovat mielissään The Paladinsin vierailun toteutumisesta. "The
Paladins on meidän molempien pitkäaikainen rakkaus ja yhdistävä tekijä. Sitä on
jo pidemmän aikaa haluttu tuoda tänne, joten juhlafestareiden pääesiintyjäksi se
oli oikeastaan ainoa vaihtoehto", Pasanen sanoo.

"Me ollaan kumpikin omissa ja yhteisissä bändeissä soitettu paljon heidän
piisejä. The Paladins on tärkeä vaikuttaja, ja tämä keikka on melkein elämää
isompi juttu."

Kemin lisäksi The Paladins soittaa Suomen-matkansa aikana ainakin Tampere-
talossa. Pientä rundia tekee myös uusi, mielenkiintoinen brittibändi.

"Pakkasukon lauantain rosterista on pakko nostaa esiin The Living Legends. Se
on Dirty Robbersin Oliver Darlingin uusi, kiinnostava kokoonpano", Laajoki
valottaa. "Pelkästään bändin fonistien, John Martinin ja Nick Luntin, biografiat
ovat kättä pidemmät. Puhaltajat ovat soittaneet muun muassa Jools Hollandin
televisioshow'n housebandissä ja levyttäneet Ray Charlesin ja Van Morrisonin
kanssa."

Pasanen muistelee, että ”Ollie” Darling kävi ensimmäisen kerran Pakkasukossa
Mike Sanchezin bändin jäsenenä ja myöhemmin soitti vielä Dirty Robbersin
kanssa. Sittemmin he ovat käyneet useamman kerran Kemissä ja pohjoisessa –
ja Helsingin Storyvillessäkin poikenneet.

"Me mietitään aina näitä punaisia lankoja festivaalien suunnitellun tueksi",
Laajoki korostaa. "Jonain vuonna oli pianoteema, sitten toisena vuonna
'gypsymusa' ja jonain muuna vuonna naisartistiteema. Tällä kertaa teemana on
simppelisti Best Of."

Pasanen tähdentää, että Kemissä pyritään siihen, ettei festivaali toistaisi
itseään. "Kerran kymmenessä vuodessa toisto kuitenkin sallitaan. Onhan se hyvä
välillä vähän katsoa taaksepäin, etenkin näin juhlan kunniaksi."

Laajoen esiin tuomaa gypsy-osastoa on taas luvassa Pakkasukko Blues &
Jazzissa vuosimallia 2015. "Gypsypuolelta tulee Hot Club De Finlanden kanssa
soittamaan hollantilainen Paulus Schäfer sekä Olli Soikkeli, nuori mies
maailmalla. Hän työllistää itseään melko lailla Amerikassa. Äskettäin Soikkelilla oli
Bucky Pizzarellin kanssa studiosessio. 'Gypsy jazz' värittää tarjontaa mukavasti,
ja siitä on tullut kiinteä osa meidän ohjelmistoa. Se on makuelämyksen
täydentävä aines."

Bluesin väkeviä naisartisteja Kemiin saadaan, kun Kat Baloun ja Ina Forsman
valtaavat stagen. Teksasista kotoisin oleva Baloun esiintyy Tomi Leino Trion ja
Forsman Helge Tallqvist Bandin kera. Vuoronsa saa myös Suomeen asettunut
skotti Robbie Hill; kokoonpanomuutoksen takia The Blue 62's on jäänyt nimestä
pois, ja bändi soittaa nykyisin ytimekkäästi Robbie Hill –nimellä.

Jatkamme jutustelua Pakkaukkojen kanssa…

Kaikkien muiden vallalla olevien kriisien lisäksi on viime vuosina kantautunut
huhuja elävän musiikin tilaisuuksien kurjentuvasta tolasta ympäri Suomen.
Yleisön liikekannalle aktivointi on vuosi vuodelta käynyt työläämmäksi.
Välttämättä nimekäs ulkomaan eläväkään ei takaa entisaikaiseen tapaan
täytettä tupaan.

Syyllistä huonontuneeseen tilanteeseen on koetettu hakea myöhäisestä
keikkojen aloitusajasta, yleisestä laskusuhdanteesta, karaokesta ja ties mistä.
Usein kuultu lopputulema onkin, että keikkoja ei kannata järjestää – etenkin kun
ne muusikonketaleet vielä rahaakin haluaisivat.

Kemin Rytmimusiikin Ystävien nokkamiehet ovat kymmenen vuoden ajan
järjestäneet menestyksekkäästi paitsi Pakkasukko Blues & Jazzia myös lukuisia
muita tapahtumia. Heidän toimestaan ovat pohjoisessa Suomessa taannoisen
Rick Estrin & The Nightcatsin lisäksi vierailleet muun muassa Deke Dickerson,
Candye Kane & Laura Chavez, Imelda May ja Jesse Dayton.

Miten ihmeessä näinä vaikeinakin aikoina on reilun 20 000 asukkaan Kemissä
mahdollista pitää elävän musiikin tarjonta korkeatasoisena ja vireänä?

Tuomas Laajoki: Kyllähän se henkilöityy meihin kahteen. Ollaan jaksettu
vuodesta toiseen yrittää. Me ollaan nyt tunnettu toisemme yksitoista vuotta, ja
alkuvuodesta pidetään kymmenes Pakkasukko. Antti oli tuonut jo aiemmin
bändejä Kemiin. Me tavattiin ensimmäistä kertaa hänen järkkäämällä Slim Jim
Phantom -keikalla.

Mä olen Kokkolasta. Olin pyörinyt Robban Hagnäsin ja kumppaneiden kanssa
Scandinavian Blues Partyn kuvioissa ja nähnyt sen meiningin. Tätä kautta Kemiin
kehittyi malli, ja Pakkasukko sai alkunsa. Sen jälkeen on tullut lukuisia muitakin
tapahtumia: Kesäkissablues, Venetsialaisten baarifestarit, Club Zanzibar ja
yksittäisiä keikkoja.
.

Antti Pasanen: Paljonhan tässä on tehty. Pitää kuitenkin muistaa, että kaikkein
tärkein bluesväki löytyy sieltä yleisön puolelta. He koko homman maksavat.
Ihmiset onneksi tykkäävät musiikista, haluavat sitä kuulla ja ovat valmiita
tulemaan aina uudestaan. Yleisö on myös oppinut, että me pyritään tuomaan ja
tuodaankin vain hyviä artisteja. Jos tälle musiikille ei olisi diggareita, niin
saataisiinhan me yrittää, mutta ei se pitkälle kantaisi.

TL: Myös paikallinen media on ottanut meidät omakseen. Saadaan ihan
mukavasti näkyvyyttä. Vertailukohtana voisi mainita Estrinin keikan, jota
oululaiset sanomalehdet eivät noteeranneet lainkaan, vaikka kattava
mediatiedote kuvineen heille toimitettiin ja perään soitettiin.

Kemin kaupunki on tullut vuosi vuodelta enemmän meidän taakse, ja se ottaa
nykyään markkinointisuunnitelmassaan Pakkasukon huomioon. Myös valtio heltyi
pari vuotta sitten. Saatiin viiden vuoden anomisen jälkeen opetusministeriöltä
vähän tukea.

Soittajalähtöisesti

AP: Me pyritään järjestelyissä siihen, että soittajilla on hyvä olla. Me ollaan
itsekin muusikoita, joten me kyllä tiedetään, miten artisteja ei kohdella. Kun
bändit viihtyvät, sana kiirii uusiin korviin, ja yksi juttu poikii jotain muuta. Monet
artistikontaktit ovatkin syntyneet melkein itsestään vuosien saatossa.

TL: Pelkästään se, että muusikon usein varsin pieniä toiveita kuunnellaan, on
tärkeä juttu. Että saa esimerkiksi soittaa sellaisilla lainavehkeillä kuin itse haluaa.
Jason Hansen (Estrinin rumpali) kertoi, että tämän rundin avauskeikalla
pariisilaisessa viiden tähden hotellissa hänelle oli annettu symbaalilaukullinen
rikkinäisiä peltejä. Täällä puolestaan on just samanlainen setti kuin se mitä hän
itse käyttää.

AP: Juuri tuollaisilla "muka pienillä" asioilla on oikeasti merkitystä isoissa
mittakaavoissa.

Juhlafestarit

TL: Me ollaan aina pidetty Pakkasukon musiikillinen kirjo laajana.
Shufflepuudutuksen välttämiseksi ei tarjolla ole neljää Chicago Blues -bändiä,
vaan sekaan heitetään jotain ihan muuta. Esimerkiksi 'gypsy jazz' siellä välissä
piristää kummasti.

AP: Monissa tapahtumissa ärsyttää, kun jo ohjelman nähdessään huomaa, että
vuodesta toiseen siellä on samat artistit, seassa vähän laskelmointia ja sopivasti
cross overia. Silti ne kutsuvat itseään blues- tai jazztapahtumiksi.

Meillä on ideana, ettei ihan niitä klassisimpia suomibluesartisteja olisi
maksimissaan yksi. Niiden varaan ei lähdetä kokonaisuutta rakentamaan. Kaikki
kunnia heille, mutta kun samat naamat ovat jo käyneet kaikilla muillakin
festareilla.

Taiteellisen vapauden mahdollistaa osaltaan se, että me ei edes yritetä tehdä
tästä bisnestä. Riittää, että saadaan juhlien jälkeen laskut maksettua. Totta kai
myös yhteistyökumppaneilla on tärkeä osuus kuviossa. Toistaiseksi me ollaan
onnistuttu taituroimaan niin, että kattaus on pysynyt näinkin laadukkaana. Jos
tätä hommaa tehtäisiin tienaamismielessä, niin kuvio olisi aivan erilainen.
Kuudentoista bändin sijaan olisi enimmillään tarjolla vain kuusi bändiä.

TL: Me ollaankin saatu kiitosta ohjelmiston monipuolisuudesta. Joka vuosi
toivottavasti pystytään tarjoamaan myös yllätyksiä. Meillä on käyneet The
Irrationals ja 'neoflamencoa' soittava Bajo Zero. Viime vuonna oli Black Motor
Jukka Orman kanssa. Tietenkään tuollaiset erilaiset nimet eivät voi kaikkia
miellyttää, mutta useimmat niistä on tykänneet.

AP: Kaikki ei diggaa kaikesta, ja jotain saattaa joku musa ahdistaakin, mutta se
on osa sitä oppimisprosessia. Tänä vuonna cross over -artistiksi tuleva Tuomari
Nurmio varmasti tarjoaa tarttumapintaa laajemmallekin joukolle. On hyvä, että
seassa on joku tutumpikin nimi. Saattaahan tosin Nurmiokin yllättää.

Juniorityötä

TL: Oppimisprosessista päästäänkin aasinsillalla koulumaailmaan. Nyt
järjestetään neljättä kertaa Pakkasukon oheen Koululaisjazz. Kemin ylä- ja
alakouluistakin löytyy 650 - 700 uteliasta kuulijaa. Festivaalin esiintyjät käyvät
soittamassa ja pitämässä workshoppeja. He vievät rootsmusiikin ilosanomaa
otolliseen ja tuoreeseen maaperään.

AP: On tärkeätä, että ei päästetä unohtumaan sitä, miten musiikki oikeasti
syntyy. Tämän päivän nuoret tekevät musiikkia vain tietokoneillaan. Ei siinä
mitään soittimia tarvita. Lorenzo Farrelin (Estrinin basisti) kanssa tästä juttelin.
Hän kertoi, että kun he on käyneet alle 18-vuotiaille soittamassa, niin yleisö on
ollut monesti ihmeissään. Ne ei ole ennen nähneet livebändiä! Nuoriso on
tottunut siihen, että musiikki tulee DJ:n soittamana levyiltä tai sitten jostain
koneista.

TL: Rytmimusiikin Ystävät ry järjesti Kemissä myös ensimmäisen nuorten
musiikkileirin. Se oli niin suosittu, että kolmantena vuonna siellä oli jo 35
musaoppilasta.

Me ei panosteta vain yhteen viikonloppuun ja sen jälkeen mietitä, että mitäs
vuoden päästä. Pakkasukon lisänä on kaikenlaista muutakin kuviota. Meille on
muodostunut toimintasuunnitelmaa koko vuodelle, mikä on kiva juttu. Se auttaa
ajattelemaan eteenpäin.

AP: Totta kai me ollaan iloisia siitä, että festivaali on saanut pikkuhiljaa jalansijaa
koko maasta, ja ihmisiä löytää tänne kauempaakin. Puhumattakaan, että
ulkomailtakin tulee jengiä.

TL: Muun muassa yksi hollantilainen ryhmä on ollut täällä joka vuosi. Ekana
vuonna niitä oli kymmenen henkeä, ja tänä vuonna tulee jo viisikymmentä.
Varmasti se vaikuttaa, että täällä saa musiikin ohella myös pohjoista eksotiikkaa.

AP: Yleensä Lumilinnakin aukeaa sopivasti meidän festivaalien aikoihin.

TL: Lumilinnassa on nyt 20-vuotisjuhlat ja meillä kymppi. Kemissä on siis tiedossa
oikein tripla X -bileet. Niitä ei sovi jättää väliin.

MARKO AHO
PASI TUOMINEN

Pakkasukko Blues & Jazz Kemissä 29.1. – 1.2.2015. Tsekkaa tapahtuman verkkosivut ja
yhdistyksen Facebook-sivu.

.

Jaa juttu profiilissasi: |

Ota yhteyttä: admin (a) blues-finland.com
© Blues-Finland.com 2006-2014
.

UUSIMMAT

BLUESIA CDON.COM-VERKKOKAUPASTA