LEVYARVIO - YHTEISTYÖSSÄ JAZZRYTMIT
|
30.5.2013
Kunnianosoitus Ella
Fitzgeraldille
Aili Ikonen on tehnyt yhtyeineen
tribuuttilevyn yhdelle afroamerikkalaisen
musiikkiperinteen suurista. Nuoren Ikosen
solistinlahjat hämmästyttävät jälleen.
Aili Ikosen faneille ehkä pienenä yllätyksenä
"Tribute to Ella" on nimensä mukaan
kunnianosoitus legendaariselle vokalistille ja
musiikkivaikuttajalle, damé Ella Fitzgeraldille.
Monipuolinen suomalaissolisti (Herd,
Proprius...) osoittaa tällä levyllä ketteryytensä
|
|
ja valmiutensa perinteisen jazzmateriaalin parissa.
Jazzlaulun Grand Old Lady Ella seisoo niin korkealla statuksella, että laulajalla on
oltava sekä taitoa että itseluottamusta lähtiessään seuraamaan häntä, ja vielä
tulkitsemaan modernilla tavalla. Aili Ikosella on.
Tavallaan solistin pitää tällaisessa projektissa asennoitua uudella ja herkällä
tavalla musiikkiin – perinteinen sävelaineisto on jo paljon soitettua, ja Ailin oma
työsarka muun muassa Kvaldan kanssa sisältää paljon kunnianhimoista ja varsin
kompleksiakin juttua. Solistin kompetenssi kuitenkin kattaa niin big band -
kirjallisuuden lauluosuudet kuin herkemmät, pienimuotoisetkin laulutulkinnat.
Ailin äänenkuljetus on tarkkaa ylärekisterissäkin, ja jänneäänen käyttö
inspiroitunutta ja täsmällistä, oikeastaan sen käyttö on paikoin ehkä jopa
täsmällisempää kuin matalampien nuottien esitys. Falsetti muistuttaa
glissandoineen ajoin erehdyttävästi saksofonia. Myös laulajille usein hankalat
yläsävelistä laskeutumiset alempiin sujuvat nekin varsin varmoin askelin.
Monipuoliset ja vaikeat scat-jaksot näyttävät kuitenkin olevan Ailin laulajan
attribuutti, muista erottava tuntomerkki. Niitä hän tekee yksin tai unisonossa
puhaltimien kanssa.
Heti avausraita, kiihkeätempoinen "How High the Moon" vakuuttaa solistin
poikkeuksellisista kyvyistä luovaan äänenkäyttöön ja korrektiin laulutekniikkaan.
Huikeaa! Mieleeni ei nyt tule toista suomalaista naislaulajaa, joka jammailisi noin
sytyttävästi äänellään – toisaalta rennosti ja ajoin lähes estottomasti, mutta
samalla tarkasti artikuloiden ja nyanssitkin huomioiden. Ei sen puoleen tule
mieslaulajaakaan mieleen.
.
|
|
|
Mutta ennen muuta Aili on valiolaatuinen laulaja, synnynnäinen jazzlaulukyky. Hän
liikkuu harjaantuneesti Ella-aineiston parissa. Repertoaari kattaa
vauhtinumeroiden ohella tunnelmallisia jaksoja, kuten "In a Sentimental Mood".
Laulu on silloinkin eksaktia ja fraseeraus adekvaattia, kulloisenkin tyylisuunnan
vaatimukset huomioon ottaen.
"What Is This Thing Called Love?" ehkä muistuttaa, että Ailin on vielä kehittyminen
voimankäytössä; keuhkojen pohjasta lähtevä huuto ei vielä kohoa täysin
uskottavasti sointimaiseman yli. Ailin laulu ja äänijammailu ovat virheettömiä,
mutta lähestulkoon sanattoman "Little Jazz" -raidan äänimaisema tuntuu
kertovan, että perinteisten jazzskaalojen parissa tarvittaisiin vielä
harmoniavarmuutta lisää.
Mutta Aili hallitsee tavattoman äänispektrin; hän liikkuu keveästi äänimaisemissa,
laulaa soolona tai instrumentin kanssa, siirtyy tyylistä toiseen. Gershwinin "The
Man I Love" päättää onnistuneen kokonaisuuden elegantisti balladitunnelmiin.
|
|
|
"Love for Sale" tarjoaa tilaisuuden kuulla Ailin kekseliästä scat-sooloilua.
|
Tribute to Ella -bändi on pienimuotoinen mutta vakuuttava ja otteissaan hyvin
todentuntuinen luodessaan lähes ison orkesterin soundia. Janne Toivonen
(trumpetti) ja William Suvanne (saksofonit, huilu) innostuvat jänteviin
soolosuorituksiin ja täydentävät laulua osuvin fillein.
Basisti Mikko Pellinen on kyvykäs sovittaja, ja hän on laatinut vanhoista lauluista
bändimuunnelmat, jotka kunnioittavat perinteitä, mutta silti elävät ja hengittävät
tässä ajassa. Bändin resurssit Pellinen osaa hyödyntää taitavasti.
Perustehtävästään – nuoren laulajan säestämisestä – yhtye suoriutuu
erinomaisesti.
"Tribute to Ella" on erinomainen levy, jota ilman jazzinystävä ei voi olla, eikä
kannata yrittääkään. Aili Ikonen, varhaiskypsä vokalisti, on hämmästyttänyt
valmiudellaan muun muassa UMO:n solistina, kuten esimerkiksi vaativa "Metsän
hiljaisuuteen" todistaa, ja tietysti maineikkaan Kvalda-yhtyeen vaativan
materiaalin parissa.
ANTTI SUVANTO
Arvio julkaistu alun perin Jazzrytmeissä.
Aili Ikonen & Tribute to Ella. Fredriksson Music, 2013
Aili Ikonen (laulu), Mikko Pellinen (basso, sovitukset), Janne Toivonen (trumpetti),
William Suvanne (saksofonit, huilu), Tuomas J. Turunen (piano), Mikko Arlin
(rummut)
Linkit: Aili Ikonen, Tribute to Ella, Helsinki Jazz Underground
.
|
|
|
|
|
Etusivu | Uutiset | Artikkelit | Keikkakalenteri | Festarikalenteri | Artistit
Kuunteluhuone | Finnish Blues Exchange | Foorumi | Info | In English
.
|
Ota yhteyttä: admin (a) blues-finland.com
© Blues-Finland.com 2006-2013
.
|
|
