| |
|
|
| |
|
|
24.9.2018
Laulaja-kitaristi, joka ei ole peruskoulutukseltaan laulaja eikä kitaristi.
Omaa musiikkia omalla kielellä. Uniikki soittopeli, jossa yhdistyvät
Neuvostoliitto ja Twisted Sister. AK-77-yhtyeellä ovat vaihtoehtomusiikin
palaset kohdillaan.
Antti Karkiaisen ja hänen shakkinappulalaatikkokitaransa ympärille kasvanut
AK-77 nousi esiin komeasti Suomen 100-vuotisjuhlan aikaan. Itsenäisyyspäivänä
2017 ryhmä osallistui roots-bändien kilpailuun Helsingissä ja saavutti siinä
kolmannen sijan. Ensimmäinen levy ”Mustan kissan luu” ilahdutti raikkaudellaan
ja suomenkielisillä teksteillään.
Helsinkiläisen suomimusiikkibaarin pöydässä Antti Karkiainen myöntääkin
vannovansa äidinkielen nimeen.
– Jos tekee bluesia, se on tehtävä suomeksi. Suomen kielellä pystyy tykittämään
eri tavalla, Karkiainen sanoo.
– Vaikka suomessa on paljon pitkiä sanoja, jotka eivät oikein soi, omaa kieltä
käyttämällä ei ainakaan jää englanninkielisiin fraaseihin jumiin. Jos laulaa
englanniksi, joutuu samalle viivalle Robert Johnsonin, Muddy Watersin ja
kumppanien kanssa.
Karkiainen huomauttaa, että sanoitukset ovat keskeisessä asemassa, mutta
eivät kaikki kaikessa.
– Itse kuuntelen paljon muutakin kuin suomenkielistä musaa. Tärkeätä on yrittää
saada luontevaa tekstiä aikaan. Turha yrittää olla joku Mississippi man Suomesta.
Esimerkiksi Kauko Röyhkä osaa luoda jännitettä ja vaihtaa näkökulmaa. Hän
onkin suomalaisista sanoittajista tehnyt minuun ehkä suurimman vaikutuksen.
– Myös Dumari, Tuomari Nurmio, tekee tosi kovaa kamaa. Uskomatonta, miten
hän saa teksteihin niin paljon viisautta. J. Karjalaisella taas on kiteyttämisen
taitoa. Minimalistiset sanoitukset ovat kuin hetkiä, valokuvia tai kohtauksia
leffasta.
Englanninkielisestä musiikista Karkiainen etsii ennen kaikkea ilmaisuvoimaa.
Varsinkin Muddy Watersin varhainen tuotanto uppoaa.
– Eivät tekstitkään voi viedä hirveästi huomiota. Jos muiden kertomukset
identiteetti- ja parisuhdeongelmista alkavat ketuttaa, voi aina kuunnella
instrumentaalimusiikkia ja kuvittaa musan itse.
Kuten monet luovat ihmiset, Antti Karkiainen hakee vaikutteita kulttuurista
laajemminkin.
– Varsinaista runoutta luen vähän, koska en oikein ymmärrä sitä. Sen sijaan
katson paljon leffoja, ihan roskaakin, erityisesti vanhaa roskaa. Lukeminen on
tärkeää. Pöydällä voi olla samaan aikaan persialaista runoutta ja Hulkkonen-
lännensarjaa, artisti virnistää.
Bändi toi sykettä
AK-77:n tarina sikisi Karkiaisen puuhista kolmisen vuotta sitten. Hänellä oli
shakkinappulalaatikko, jonka hänen tätinsä oli tuonut tuliaisiksi Neuvostoliitosta.
– Kerran sain myöhään yöllä päähäni, että tästä pitää saada kitara. Lähetin
viestin Matti Reiville, joka rakentaa sikarilaatikkokitaroita Blues Shackissa
Pieksämäellä. ”Totta helvetissä”, vastasi Matti, kun oli aamulla herännyt ja
saanut viestini.
– Alkuun se oli sellaista mies ja kitara -meininkiä. Oikeasti olen basisti, enkä ole
aiemmin laulanut leadia bändissä. Kun bändi tuli mukaan, syntyi uudenlaista
sykettä.
|
|
|
| |
Kun AK-77 soittaa kvartettina, Karkiainen saa kavereikseen Sampo Laaksosen
(lyömäsoittimet ja taustalaulu), Juha Mäkisen (kontrabasso) ja Mika
Alakontiolan (kitara ja taustalaulu). Keikkailu alkoi käytännössä joulukuisista
roots-kisoista. Sen jälkeen kysyntää on ollut yllättävänkin paljon.
– Yksi makeimmista oli keikka salakapakassa Espoossa. Siellä on
teollisuusalueella ihan oikea salakapakka. Siellä on kommunismiperiaatteella
toimiva baari, johon voi viedä itse juomia ja koota sitten itse omat drinkkinsä.
Kunnon stagekin on. Ja yläkerrassa sauna! Siellä oli paljon nuorta porukkaa, ja
kyllä ne diggasivat.
– Porvoossa taas kun oltiin, Old Townissa, nähtiin ihmisiä niin päissään, etten
tiedä, milloin olen nähnyt vastaavaa. Keski-ikäiset naiset heiluttivat hanuria ja
kaatuilivat mikkien päälle. Minulle tuli jossain vaiheessa mikki suuhun. Ei mitään
isoja keikkoja, mutta aina ollaan menty, kun on pyydetty. Täytyy toivoa, että
keikkojen saaminen jatkuu helppona.
Luonnontila
Antti Karkiainen näkee bluesin mielellään laajana käsitteenä. Vaikka hän kokee
oman bändinsä musiikin ’slaavilaiseksi’, bluesin ei tarvitse aina tarkoittaa
alakuloa.
– Se voi olla myös iloinen asia. Parhaiten asian kiteytti Jo’ Buddy. Hän sanoo,
että blues on luonnontila. Siihen kuuluu elämän koko kirjo, niin ilot kuin surut. On
hyvä olla avoin kaikkiin suuntiin. Ei kannata liikaa pitää kiinni genrestä.
– Suomalaisesta näkökulmasta esimerkiksi Agents on mielestäni bluesia. Samoin
vaikka Jaakko Laitinen ja Väärä Raha, Mara Balls, Faarao Pirttikangas ja
Talmud Beach. Bluesiin mahtuu paljon kiinnostavaa ja erilaista.
|
Yhteistyössä
Honey B & T-Bones kiertueella Erja Lyytinen kiertueelle 3.10.
The Blind Boys of Alabama The James Hunter Six
.
|
Karkiainen löytää asioista olennaisen ja osaa kiteyttää ajatuksensa terävästi.
Eipä ihme, sillä akateeminen kaveri on työskennellyt niin viestintäasiantuntijana
Eläketurvakeskuksessa kuin toimittajana.
– Nykyisessä työssäni Eläketurvakeskuksessa teen muun muassa tutkimusten ja
tilastojen mediaviestintää. Työ on aika kaukana bluesista, mutta hyvää
vastapainoa.
– Jyväskylän yliopistosta valmistuin pääaineena sosiologia. Otin lopulta paperit
ulos, se oli fiksua ja hyvä juttu näin jälkeenpäin. Mutta kaiken kaikkiaan yliopisto
oli minulta virhe, se on kovin raskassoutuinen maailma, näkee Karkiainen.
Alepan Barbarella ja muita tarinoita
Antti Karkiainen on kotoisin Jyväskylästä, ja juuri Keski-Suomeen vievät AK-77:n
juuret. Nyt majapaikkana on kuitenkin Helsinki. Keikkakysyntään voidaan vastata
nopeasti. Treenikämppä sijaitsee Merihaassa.
– Olen soittanut monenlaisissa bändeissä, suomenkielistä rockia, punkia,
englanninkielistä indietä, stoner rockia. Olen luonteeltani fuusiohakuinen. Musa
olisi voinut tulla ulos muullakin tavalla kuin bluesina.
– Välillä viikonloppuisin vedetään treenikämpällä seitsemäntuntisiakin sessioita.
Kyllä siinä sitten tietää soitelleensa.
|
|
|
| |
AK-77-kvartetilla on ’normaali’ instrumentaatio, mutta Karkiainen heittää, että
bändissä on käytännössä kaksi basistia ja kaksi rumpalia. Tekninen
suorittaminen ei ole tosiaankaan yhtyeelle prioriteetti.
Musiikillinen omavaraisuus nousee sen sijaan korkealle tärkeysjärjestyksessä.
– Uusia biisejä on syntynyt mukavasti. Kakkoslevyä aletaan tehdä joskus talvella.
Julkaisemme jo ensi vuonna jotain, kokonainen albumi tulee parin vuoden päästä.
– Levylle tulee muun muassa sellainen biisi kuin ”Hullun satakielen kirous”. Se on
sellainen mustalaiskaman ja bluesin sekoitus. Ja sitten on ”Alepan Barbarella”,
jota innoitti Jane Fondan leffa, jossa hän näyttelee vamppia ja salaista agenttia.
Biisissä on Santana-vibaa. Uusista biiseistä löytyy paljon huumoria.
Nykypäivänä blues on väkisinkin marginaalimusiikkia. Kun blues viipaloituu
alalajeiksi ja AK-77 vielä esittää sitä suomeksi, menee markkina koko lailla
pieneksi. Kannattaako näin ahtaassa raossa edes toimia?
– En ole etsimässä mitään duunia tästä. Minulle riittää se, että on sopivasti
keikkoja, mahdollisuus tehdä levyjä ja saada niistä vähän palautetta, Antti
Karkiainen piirtelee.
– En ole änkeämässä marginaaliin. Päinvastoin toivon, että mahdollisimman moni
löytää meidän musan. On vain tehtävä sellaista musiikkia kuin tekee, muuta
vaihtoehtoa ei ole.
PASI TUOMINEN
AK-77:n YouTube-kanava – "Mustan kissan luu" Levykauppa Äxästä
|
|
|
| |
Etusivu | Uutiset | Artikkelit | Keikkakalenteri | Festarikalenteri | Artistit
Kuunteluhuone | Finnish Blues Exchange | Foorumi | Info | In English
.
|
Ota yhteyttä: admin (a) blues-finland.com
© Blues-Finland.com 2006-2018
.
|
|
