 |
| Ota yhteyttä: admin (a) blues-finland.com © 2009 Blues-Finland.com |
| The Allman Brothers Band aloitti juhlat 12.3.2009 Rockin ja bluesin suuryhtye täyttää maaliskuussa 40 vuotta. Blues-Finland.com oli paikalla, kun juhlava konserttisarja käynnistyi New Yorkissa. Avauskeikan vierailijoina olivat Taj Mahal ja Levon Helm. |
 |
 |
 |
 |
 |
| Taj otettiin vastaan avosylin. Loistava "Leavin' Trunk" sai yleisöön vauhtia, ja Howlin' Wolf -imitaatioin kuorrutettu "44 Blues" jatkoi hurmosta. Voittaja oli kuitenkin "Statesboro Blues", josta sekä Allmanit että Taj Mahal ovat tehneet hitin. Pääkunnia kuitenkin kuuluu kappaleen isälle Blind Willie McTellille. Perinteitä kunnioitettiinkin jälleen, ja biisin aikana taustalle heijastettiin kuva- ja videokollaasi vanhoista huipuista kuten Robert Johnson, Muddy Waters ja Sonny Boy Williamson II. Väliajan jälkeen yleisö räjähti. Lavalle ilmestyi neljän vierailijan joukko, jonka kärkinimenä rumpujen taakse kömpi Levon Helm. Mukana olivat myös kitaristi Larry Campbell, laulaja Teresa Williams ja pianisti Brian Mitchell. Levon käynnisti homman The Bandin kenties New Orleans -henkisimmällä vedolla "Ophelia". Laulatus jatkui Bob Dylanin kynäilemällä veisuulla "I Shall Be Released". Pommi oli jätetty viimeiseksi: "The Weight" yllytti Beacon-kansan yhteislauluun, jonka veroista kuulee harvoin. Vuorijammailu jäi alle puolen tunnin Huikean vierailijaosuuden jälkeen paluu The Allman Brothers Bandin peruskokoonpanoon maistui kaksin verroin makeammalta. "Black Hearted Woman" soi vimmalla, ja sitä seurasi T-Bone Walkerin "Stormy Monday". Rytmilajivaihdokseen pohjaava instrumentaalibreikki - jonka aikana Gregg, Butch ja Oteil soittivat loisteliaasti yhteen - kuului koko illan maagisimpiin hetkiin. Varsinaisen konsertin päätti klassinen "Mountain Jam", joka tällä kertaa kesti 'vain' 24 minuuttia. Valokeila vanhassa Duane-tähtihetkessä kuului nyt Derek Trucksille. Dickie Bettsin makea country-ulottuvuus saattaa puuttua yhtyeen nykyilmaisusta, mutta kolmen lyömäsoittajan pärinäparaati tuo The Allman Brothers Bandille uuden erityisleiman. Kolmikko toimii hillittömään tapaan: Butch soittaa symbioosissa basisti Burbridgen kanssa Jaimoen ja Quinonesin tilkitessä kaikki mahdolliset tyhjät tilat. Vastaavaa rytmisektiota saa etsiä, ja tuskin aivan heti löytää. Rajut elämäntavat eivät ole syöneet kohtuuttomasti Gregg Allmanin, 61, lumovoimaa. Soolonakin kiertävän artistin lauluääni on edelleen ensiluokkainen ja urkutyöskentely mielenkiintoista. Warren Haynes ja Derek Trucks ovat The Allman Brothers Bandin maineen arvoisia kitaristeja, ja Haynes on lisäksi erinomainen laulaja. Nelikymppinen The Allman Brothers ei ole välttämättä enää menossa eteenpäin. Niin voimakas rock- ja blues-orkesteri se silti on, että sitä kannattaa matkustaa ihmettelemään pidemmänkin matkan takaa. Yhtyeen varsinainen syntymäpäiväkonsertti on 26. maaliskuuta. Jos silloin vierailevana artistina ei ole Dickey Betts, syön hattuni. PASI TUOMINEN New York Gregg Allmanin kuva David Rheingold Muut kuvat Hanna Korteniemi ja Pasi Tuominen The Allman Brothers Band. New York, Beacon Theatre, 9.3.2009 Gregg Allman (laulu, kosketinsoittimet), Butch Trucks (rummut), Jaimoe (rummut), Warren Haynes (kitara, laulu), Derek Trukcs (kitara), Oteil Burbridge (basso), Marc Quinones (lyömäsoittimet) Vierailijat: Taj Mahal (laulu, huuliharppu), Levon Helm (laulu, rummut), Larry Campbell (kitara, laulu), Teresa Williams (laulu), Brian Mitchell (piano), James van de Bogert (rummut) Settilista: Warren Haynes & Derek Trucks: Little Martha The Allman Brothers Band: Don't Want You No More - It's Not My Cross To Bear - I Walk On Gilded Splinters - The Same Thing - instrumentaalijami - Midnight Rider - Leave My Blues At Home The Allman Brothers Band feat. Taj Mahal: Leavin' Trunk - 44 Blues - Statesboro Blues Tauko The Allman Brothers Band feat. Levon Helm, Larry Campbell, Teresa Williams, Brian Mitchell: Ophelia - I Shall Be Released The Allman Brothers Band feat. Levon Helm, Taj Mahal, Larry Campbell, Teresa Williams, Brian Mitchell: The Weight The Allman Brothers Band: Black Hearted Woman - Stormy Monday - Mountain Jam; Encore: Southbound (rummuissa James van de Bogert) Linkit: The Allman Brothers Band, Beacon Theatre, Moogis.com (yhtyeen konsertteja netissä) Artikkelien etusivulle |
| Vain muutama arka käsivarsi nousee ilmaan Beacon Theatren alkuillassa. Konsertin kuuluttaja on juuri tiedustellut, moniko katsojista on saapunut ensimmäistä kertaa The Allman Brothers Bandin konserttiin. Allmanit ovat siis Pohjois-Amerikassa tuttu akti. Suomalaisille ja monille muillekin eurooppalaisille herkku on kuitenkin harvinaista, kiitos Gregg Allmanin lentopelon. Georgian osavaltion Maconista kotoisin oleva The Allman Brothers Band on esiintynyt New Yorkin Beacon Theatressa lähes joka kevät sitten vuoden 1989. Tässä maaliskuussa juhlitaan paitsi Beacon-rupeamien 20-vuotista historiaa myös yhtyeen 40 vuotta kestänyttä taivalta rockin ja bluesin huipulla. Tämänvuotinen Beacon-sarja käynnistyi 9. maaliskuuta. Kaksi perustajajäsentä, kitaristi Duane Allman ja basisti Berry Oakley, olivat mukana niin vähän aikaa, että he ovat yhtyeen pitkän uran mittakaavassa lähes alaviitteitä. Näin ei kuitenkaan ole mitä kaksikon merkittävyyteen tulee. Varsinkin Duane on legendaarisessa maineessa. Beaconin avauskeikkakin käynnistyi hänen kitaraballadillaan "Little Martha", jonka Warren Haynes ja Derek Trucks tulkitsivat duona sähköisesti Duane-kuvakollaasin pyöriessä taustalla. |
 |
| The Allman Brothers Bandissa ei silti ole kyse sivuprojektista saati vanhojen muistojen lämmittämisestä. Yhtye osoitti tuoreen voimansa viimeisimmällä uutta originaalimateriaalia sisältävällä studiolevyllään "Hittin' the Note" (2003), joka lukeutuu pitkän taipaleen parhaimpiin. Myös viidentoista konsertin sarjan avaus New Yorkissa oli muistutus Allmanien iskukyvystä. Uskollisesti ja mielikuvituksella Perinteiden kunnioittaminen kuuluu olennaisesti The Allman Brothers Band -perheeseen. Niinpä yhtye on pitänyt kiinni tavasta avata ensialbumilta tutulla biisiparilla "Don't Want You No More - It's Not My Cross to Bear". Siinä bändi tulee esitellyksi tavallaan kahteen kertaan: ensin instrumentaalitaitureina, sitten Greggin jäljittelemättömän lauluäänen vetämänä blues-orkesterina. Avauskappaleet, kuten useat muutkin, olivat Beaconissa perusteiltaan hyvin uskollisia levytetyille versioille. Soolo-osuudet puolestaan antoivat tilaa inspiroinnille ja vapaammalle kuvioinnille. Jokainen soittaja basisti Burbridgeä ja lyömäsoittaja Quinonesia myöten saivat omat, ansaitut soolotilansa. Hurjimpaan lentoon The Allman Brothers Band nousi tutuissa kappaleissa "Midnight Rider", "Leave My Blues at Home" ja "Black Hearted Woman" - viimeisimpään Haynes upotti herkulliset katkelmat Jimin "Purple Hazea". Encorena kuultu "Southbound" on vuosien varrella muuttunut ehkä eniten. Eikä vähiten siksi, että Haynes keksi ujuttaa joukkoon aimo annoksen "Killing Flooria"! Hieman yllättävämpiä valintoja settilistaan olivat Dr Johnin "I Walk on Gilded Splinters" ja Willie Dixonin "The Same Thing". Ikätoverit vierailijoina Erikoisvierailijoina illassa nähtiin paikallisia kykyjä. Newyorkilainen Taj Mahal ja lähistöllä Woodstockissa majaansa pitävä Levon Helm ottivat lavan vuorollaan, ajoittain samanaikaisestikin. Molemmilta löytyy mielenkiintoinen ajallinen kosketuspinta vuonna 1969 aloittaneeseen The Allman Brothers Bandiin. Taj teki läpimurtonsa vuoden 1968 levyillään "Taj Mahal" ja "Natch'l Blues", Levon Helmin The Band puolestaan kuolemattomilla älppäreillä "Music from Big Pink" (1968) ja "The Band" (1969). The Band on jo painunut unholaan, mutta Taj Mahal juhlisti 40-vuotista uraansa viime vuoden albumilla "Maestro". |
 |
| Gregg Allman © DAVID RHEINGOLD |
| Duane "Skydog" Allman kuoli moottoripyöräonnettomuudessa vuonna 1971. Oakley menehtyi aavemaisen samankaltaisessa onnettomuudessa vain runsas vuosi myöhemmin. Duanen ja Berryn jälkeen merkittävin henkilöstönvaihdos tapahtui uuden vuosituhannen alussa. Kuolemattomien Allman-sävelmien kuten "Ramblin' Man", "In Memory of Elizabeth Reed", "Jessica" ja "Blue Sky" tekijä sekä omaleimainen kitaristi-laulaja Dickie Betts lähti silloin omille teilleen. Betts levyttää ja keikkailee edelleen oman bändinsä kanssa. Asiaa tuntematon ei välttämättä osaa kaivata Dickien country-kosketusta, mutta yhtyeen tuotantoa paremmin tuntevat ymmärtävät miehen merkityksen - ja hänen puuttumisensa aiheuttaman tyhjiön The Allman Brothers Bandin ilmaisussa. Perustajajäsenistä yhtyeessä jatkavat laulaja-kosketinsoittaja Gregg Allman, rumpali Butch Trucks ja aina lyhyellä taiteilijanimellä esiintynyt lyömäsoittaja Jaimoe. Nykyisin Jaimoe profiloituu yhä enemmän rumpaliksi, sillä perkussioiden ykkösmies on Marc Quinones. Nykykokoonpanossa legendaarisen kitarakaksikon vaativaa tointa hoitavat Warren Haynes ja Butch Trucksin veljenpoika Derek. Basisti on viisikieliseen erikoistunut Oteil Burbridge. Haynes tunnetaan myös Järvenpään Puistobluesiin tulevasta Gov't Mule -bändistä. Derek Trucksilla puolestaan on oma yhtyeensä, joka julkaisi hiljattain hienon albumin "Already Free". Jaimoella taas on projekti nimeltä Jaimoe's Jassz Band. |
 |