Blues-Finland.com - Big Mama Thornton, Sam Cooke, Aretha Franklin

BLUESIA CDON.COM-VERKKOKAUPASTA

11.4.2013

Musiikkia suoraan ihmissielusta
Ranskalaisen Le Chant Du Monde -yhtiön levysarja esittelee bluesin ja soulin
lähihistoriaa. Annamari Lausala tekee selkoa Big Mama Thorntonin, Sam
Cooken ja Aretha Franklinin merkityksestä.

Yhdysvaltalaisen perinnemusiikin ystävien iloksi on ilmestynyt uunituore
levysarja. Kuunneltavakseni osuivat kolmen blues- ja soullegendan varhaiset
levytykset. Alkuvuodesta julkaistut CD-boksit on nimetty yksinkertaisesti: Big
Mama Thornton, The Complete 1950-61; Sam Cooke, The Complete Singles
1956-62 sekä Aretha Franklin, The Complete 1956-1962. Kyseessä ei
tosiaankaan ole mikään tusinatavara, vaan kunnianosoitus mustan musiikin
tiennäyttäjille. Levykokoelmat toimivat hyvin myös afroamerikkalaisen
musiikinhistorian oppituntina harvemmin kuultujen levytysten muodossa.

Julkaisijana toimii ranskalainen Le Chant Du Monde, vanha ja kunnianarvoisa,
alun perin klassisen musiikin julkaisemiseen erikoistunut musiikkikustantamo.
Nimensä mukaisesti maailmanmusiikkiin keskittynyt yhtiö on nyttemmin
laajentanut valikoimaansa myös jazzin ja nuorisomusiikin suuntaan. Le Chant Du
Monde -levymerkin ”Jazz”-nimikkeen alla on julkaistu toistakymmentä
afroamerikkalaisten artistien kokoelmaa, joukossa muun muassa Ray Charles ja
Nina Simone (Sam Cooken kokelma löytyy nimikkeen ”International Pop”
kohdalta).

Boksit ovat lähemmin tarkasteltaessa huolella koottuja ja ranskalaisen
tyylikkäitä. Vakiovarusteena kaikissa on informatiivinen vihkonen, joka sisältää
artistin tiivistetyn elämäkerran lisäksi tarkat tiedot kokoelman levytyksistä.
Tekstit ovat ranskan- ja englanninkielisiä. Kauniisti sijoitellut valokuvat
artisteista, levyjen kansista ja levyetiketeistä ilahduttavat musiikinharrastajan
esteettistä silmää. Levyjen sisältö on myös täyttä tavaraa. Kokoelmien nimissä
esiintyvä ”Complete” pitää todennäköisesti paikkansa: levyillä on artistien koko
tuotanto tietyiltä vuosilta (Sam Cookelta siis vain singlet). Boksit sisältävät
useamman eri levy-yhtiön materiaalia. Remasteroidut soundit toimivat
erinomaisesti vaatimattomillakin laitteilla toistettaessa.

Big Mama – valioluokan shouter

Willie Mae ”Big Mama” Thornton kuuluu niihin bluesin puurtajiin, joka eivät
elinaikanaan saaneet arvostusta suuren (valkoisen) yleisön keskuudessa. Muut
laulajat ja levy-yhtiöt korjasivat suurimmat voitot hänen suurimmista rhythm 'n
blues -hiteistään.

Gospel-taustan omaavana kirkkokuoron laulajana Willie Mae joutui nuoresta
pitäen tienaamaan itse elantonsa. Hän liittyi 14-vuotiaana kiertävään vaudeville-
show'hun. Hänestä kehittyi monilahjakkuus. Hän esiintyi komediennena,
laulajana, huuliharpistina ja rumpalina. Parikymppisenä hän muutti Houstoniin,
jossa hänet kiinnitettiin Peacock Recordsille. Hän levytti hittinsä ”Hound Dog”
(1952), joka päätyi rhythm 'n blues -listan ykköseksi. Kappale on Elvis Presleyn
laulamana aina mielestäni kuulostanut vähintäänkin omituiselta, koska juureva
laulu on tehty nimenomaan naiselle, joka on lopen kyllästynyt siipeilijämieheensä.
Big Maman hitti ei kuitenkaan tavoittanut valkoista yleisöä, eikä mikään muu
hänen levyistään koskaan saavuttanut samanlaista suosiota. Big Mama oli
kuitenkin kysytty esiintyjä. Hän eli kiertue-elämää Johnny Otis Bandin solistina ja
levytti harvakseltaan kiertueohjelmistoaan.

Tämä kokoelma (2 CD:tä, yhteensä 35 kappaletta) kattaa reilun
kymmenvuotiskauden ja antaa erinomaisen kuvan Big Mama Thorntonin kyvyistä
laulajana. Hän on laulaessaan ”shouter” (gospel-termi, joka kuvaa välitöntä,
ulospurkautuvaa tunnetta). Tyylilajiltaan kokoelma edustaa 1950-luvun
kaupunkibluesia, joko klassista tai jatsahtavaa, rytmeiltään enemmän uptempoa
kuin hidasta bluesia. Toisissa kappaleissa taustalla töräyttelee iso orkesteri.
Mielestäni Big Mama on parhaimmillaan esiintyessään 'perusbändin' kanssa
(kitara, basso ja rummut). Erinomaisena huuliharpistina hän esittelee taitojaan
kappaleessa ”You Did Me Wrong” ja instrumentaalissa ”Big Mama's Blues”.
Useimmat kokoelman kappaleet ovat tunnelmaltaan positiivisia, hullunkurisia tai
täynnä asennetta – surkea valitus ja sielun syövereiden luotaus eivät kerta
kaikkiaan kuulu Big Maman taiteilijapersoonaan.

Big Mama Thornton oli rempseä ja sanavalmis, yhteiskunnan normeista viis
veisaava yksilö, joka katosi välillä pitkiksi ajoiksi näkyvistä. Hänet löydettiin sitten
hämäräperäisistä kapakoista, joissa hän esiintyi tai muuten vain mielellään oleili,
joskus mieheksi pukeutuneena. Arhoolie-levymerkki noukki hänet juuri tällaisesta
tilanteesta ja järjesti Montereyn jazzfestivaalille vuonna 1964. Festari olikin suuri
menestys.

Montereyta seurasi Euroopan-kiertue toisten blueslaulajien kanssa. Eddie Boyd,
Walter Horton ja Buddy Guy olivat matkassa. Kotona Valloissa Big Mama levytti
The Chicago Blues Bandin kanssa. Bändissä soittivat muiden muassa Otis
Spann ja James Cotton. Vuonna 1968 hän levytti oman sävellyksensä ”Ball And
Chain”, jonka Janis Joplin pian otti ohjelmistoonsa. Uusi versio tuotti mainetta ja
rojaltejakin Big Mamalle. Joplin ei koskaan unohtanut mainita esikuvaansa
julkisuudessa esiintyessään.

Big Mama Thornton lopetti levyttämisen 70-luvun puolivälissä. Hän kärsi
tiettävästi alkoholismin aiheuttamista sairauksista ja kuoli köyhänä ja
unohdettuna Los Angelesissa vuonna 1984. Jälkimaailma on sittemmin
tunnustanut hänen saavutuksensa bluesin pioneerina.

Mustan yleisön kultapoika

Sam Cooke oli mustan musiikin ensimmäinen supertähti. Tuskin minkään
suomalaisenkaan radioaseman kuuntelija on voinut välttyä kuulemasta Sam
Cooken sielukasta ääntä. Gospel-kuorosta aloittanut ja Soul Stirrers -yhtyeestä
pop-musiikin puolelle loikannut Cooke saavutti menestystä jo ensilevyillään. Hän
hyppäsi kerralla musiikin valtavirtaan. Hänestä tuli yhtä lailla mustan ja valkoisen
yleisön suosikki.
.

Sam Cooken taika piilee paitsi
ainutlaatuisessa äänessä myös tulkinnassa.
Hän puhuttelee suoraan naiskuulijaa
useimmissa varhaisissa lauluissaan, jotka
kertovat tietysti rakkaudesta, kaipauksesta,
teini-iän ongelmista ja välirikoista. Hänen
miellyttävä ulkomuotonsa, hymynsä,
käytöksensä ja pukeutumisensa vetosivat
kaikenikäisiin naisiin.

Kokoelman 3 CD:tä sisältävät yhteensä 63
kappaletta. Singlediskografia on esitelty levy
kerrallaan. Kustakin levystä on kirjoitettu lyhyt
arvio, lisänä löytyy taustatietoja ja triviaa.

Sam Cooke levytti seitsemän vuoden aikana uskomattoman määrän hittejä,
joista monet hän itse tai hänen veljensä L.C. Cooke on säveltänyt. Kokoelman
helmi on tietysti ”You Send Me”, hänen läpilyöntisinglensä, joka nousi ykköseksi
sekä USA:n pop- että rhythm 'n blues -listalla vuonna 1957.

Kokoelmassa on useamman levy-yhtiön singlejä, mutta Sam teki suurimmat
hittinsä RCA-Victor -levymerkille. Mukaan mahtuu maailmanhittejä: esimerkiksi
”Chain Gang”, ”Cupid”, ”Wonderful World” (tunnetaan myös nimellä ”Don't Know
Much About History”), ”Twistin' The Night Away”, ”Bring It On Home”, ”Having A
Party”, ”Feel It” (varhaisempi versio), ”Only Sixteen”.

Sam Cookella oli myös liikemiehen vikaa; hän tiesi jo nuoresta pitäen haluavansa
menestyä. Suosionsa vuoksi hän sai lopulta lähes vapaat kädet päättää omista
levytyksistään RCA:lla. Tämän lisäksi hän osti takaisin laulujensa julkaisuoikeudet
ja perusti oman levy-yhtiön SAR-Recordsin. Mikään ei tuntunut voivan pysäyttää
häntä ennen kohtalokasta yötä, jolloin hän päätyi Los Angelesissa
laitakaupungin motelliin. Hänet ammuttiin hämärissä olosuhteissa. Hän oli
kuollessaan vain 33-vuotias. Sam Cooke oli yhteiskunnallinen vaikuttaja myös
musiikkinsa kautta. ”Chain Gang”, ”Somebody Have Mercy” ja hänen
joutsenlaulukseen jäänyt ”A Change Is Gonna Come” (levytettiin 1963 ja
julkaistiin postuumisti, eikä siis sisälly tähän kokoelmaan) käsittelevät mustien
sosiaalista asemaa.

Sam Cooke oli mustan yhteisön kultapoika. Hänestä tuli mustan Amerikan symboli
ja ylpeyden aihe. Hänen menestyksensä antoi toivoa valkoisen yhteiskunnan
alas painamalle kansanosalle. Hän ei ollut julistaja, vaan hänen musiikissaan oli
ilmavaa kepeyttä ja melodisuutta, mikä selittää hänen maailmanlaajuisen
suosionsa. ”Sama se, mitä laulan, kunhan tavoitan yleisöni tunteen tasolla”, hän
sanoi. Tämä lause oli kuin testamentti. Tuhannet murheen murtamat ihailijat
kokoontuivat hänen hautajaisiinsa jättämään viimeiset jäähyväiset suosikilleen.

Kypsyvä virtuoosi – Aretha

Monellakaan laulajalla ei ole ollut yhtä mittavaa uraa kuin Aretha Franklinilla.
Kahdenkymmenen Grammy-palkinnon haltija ja kaikkialla maailmassa tunnettu
taiteilija aloitti laulamisen jo polvenkorkuisena pastori-isänsä kirkossa. Äidin
kuoltua hän sai oppia ja huolenpitoa gospel-laulaja Clara Wardilta ja
perheystävä Mahalia Jacksonilta. Aretha siirtyi 'maallisen' musiikin pariin 60-
luvun alussa. Hän alkoi levyttää Columbia-yhtiölle.

Käsillä oleva kokoelma (2 CD:tä, 25 kappaletta
kummassakin) koostuu kahdesta singlestä,
kahdesta ennen julkaisemattomasta laulusta
ja neljästä alkuperäisalbumista. Paketti
sisältää jazzia, bluesia, soulia ja gospelia.
Kaikki sisällytetyt albumit paitsi ”Songs of
Faith” ovat Columbian tuotantoa. Laulut ovat
siis ajalta ennen Arethan Atlantic Recordsille
siirtymistä (Atlanticilla hänen uransa lähti
kansainväliseen nousuun). Varhaisissa
levytyksissä Arethan tulkinta on
hämmästyttävän taidokasta, vaikka hänen
äänensä ei ole vielä saavuttanut sitä kypsän
iän voimaa ja täyteläisyyttä, josta hänet

tunnetaan. Columbia halusi ohjailla häntä viihteellisempään suuntaan, mutta
onneksi yhtiössä ymmärrettiin hänen taiteellinen ominaislaatunsa.

Kokoelman kappaleet on järjestetty kronologisesti levytyspäivän mukaan, joten
välillä tuntee kuuntelevansa aikamoista sekahedelmäsoppaa. Mukana on
ikivihreitä tai muuten vain tuttuja kappaleita. Esimerkiksi ”Try A Little
Tenderness”, jonka jousisoittimet melkein onnistuvat pilaamaan, sielukas ”God
Bless The Child” ja pianolla säestetty ”That Lucky Old Sun”. Kokoelmaan mahtuu
vain yksi Arethan oma sävellys, kaihoisa ”Without The One You Love”.
Henkilökohtaisia suosikkejani ovat Ray Bryant Combon kanssa levytetyt ”Today I
Sing The Blues” ja ”Maybe I'm A Fool”, jotka sisältävät jo kaikuja tulevasta.

Muuta levyn kiinnostavaa antia ovat Arethan teini-ikäisenä pianon ääressä
esittämät tutut gospel-kappaleet, jotka on taltioitu baptistikirkossa seurakunnan
osallistuessa äänekkäästi tapahtumaan. Nuoren naisen kypsä esitystapa ja
musiikin todistusvoima saavat kuulijan välittömästi kananlihalle. Monet
uskovaiset ovat korostaneet jyrkkää eroa hengellisen ja maallisen musiikin välillä.
Kuitenkin yhä useammat muusikot ovat halunneet kaataa moiset raja-aidat.
Musiikin tulkitsijalle, yhtä hyvin kuin kuulijallekin, gospel ja soul ovat yhtä. Aretha
sanoo: ”En ole koskaan jättänyt kirkkoa; kirkko on aina mukanani.”

Aretha Franklinin uran 60-luvun loppupuolen räjähdysmäistä nousua ei tarvinne
eritellä. Riittää, kun toteaa, että Aretha on yleisön rakastama taiteilija:
määrätietoinen, temperamenttinen, yksityisyyttään varjeleva virtuoosi, joka ei
ansaitse sen vähäisempää arvonimeä kuin ”The Queen of Soul”.

Suoraan sielusta

Niin erilaisia kuin Big Mama Thornton, Sam Cooke ja Aretha Franklin keskenään
ovatkin, sekä persoonaltaan että tuotannoltaan, heillä on myös paljon yhteistä.
Jokainen heistä on lähtöisin baptistisaarnaajan perheestä Yhdysvaltojen
etelävaltioissa. Gospelin vaikutus tuntuu vahvana heidän musiikissaan.

Kaikki ovat myös säveltäjiä ja sanoittajia, omien tuntojensa tulkitsijoita. He elivät
aikana, jolloin rotuerottelu oli vielä voimissaan ja kansalaisoikeustaistelu oli
kiihkeimmillään. Kaikkien elämä on ollut myrskyisää, raskaiden koettelemusten ja
elämän huippukohtien aaltoliikettä.

Sam Cooke oli kuin tähdenlento, joka temmattiin pois uransa lakipisteessä. Big
Mama Thornton eli ja kuoli elämän varjoisammalla puolella. Aretha Franklinin
ansiokas ura jatkuu yhä.

Verinen Alabama, tuskien Mississippi ja takapajuinen Tennessee synnyttivät
orjuuden sivutuotteena musiikkia, joka kasvoi suoraan ihmissielusta ja tavoitti
lopulta koko maailman. Liian paatoksen lieventämiseksi on kuitenkin lisättävä,
että nämä Le Chant Du Monden julkaisemat levyt on tarkoitettu viihdykkeeksi ja
kuunneltavaksi, ei pyhäinjäännöksiksi. Jokainen varmasti löytää niiden joukosta
omat suosikkinsa.

ANNAMARI LAUSALA

Linkit: Le Chant Du Monde, Fg-Naxos (jakelu Suomessa)

.

Jaa juttu profiilissasi: |