|
|
13.4.2011 Blackfoot vuosimallia 2011
Jytää ja boogieta etelästä
Blackfoot – yksi southern rockin legendoista – tekaisi lyhykäisen Suomen-
kiertueen huhtikuun alussa. Bändin alkuperäinen ja monien mielestä ainoa
oikea solisti Rickey Medlocke kitaroi nykyään Lynyrd Skynyrdissä, joten häntä
ei Suomessa nähty.
Käppäillessäni Blackfootin ja heidän kanssaan kiertäneen Slidemobilen
Tampereen-keikalle, en ollut aivan varma mitä odottaa. Oman sävynsä
tilaisuuteen toi, että keikkapaikaksi oli valikoitunut kaupungin uusin viihdekeskus,
Ilona. Se ei kaikkein luonnikkain areena tämän kaltaiselle musiikille välttämättä
ole. Kappaleiden väleissä ravintolan muista viihdeyksiköistä raikuikin karaoke siinä
määrin kovaa, ettei spiikeistä meinannut saada selvää. Luulen tosin, että
karaokepuolen väki sai vastavuoroisesti oman osansa rokkenrollista.
.
|
Saavuin paikalle hyvissä ajoin ennen keikkaa
ja törmäsin sattumalta Mike Estesiin ja Greg
T Walkeriin. Vaihdettuani pikaisesti
muutaman sanan herrojen kanssa olin varma,
että illalla on odotettavissa hyvä keikka eikä
pelkkiä lämmitettyjä tähteitä. Kaksikko oli
leppoisalla fiiliksellä liikkeellä ja innoissaan
päästessään soittamaan.
Blackfootin nykyiseen kokoonpanoon kuuluvat
Walker, Estes (hänkin on soittanut Lynyrd
Skynyrdissä, 90-luvulla), Charlie Hargrett ja
ja Estesin matkassa rumpaliksi tullut Kurt
Pietro. Estesin jäätyä pois liittyi Blackfootin
Rick Medlocke bändiin, joten melko lailla
"perhepiirissä" näyttävät asiat hoituvan.
Herätys puoliltaöin
|
|
Hitaampienkin aamujen tehoherättäjä ”Good Morning” polkaisi vähän puolen yön
jälkeen keikan vauhtiin. Sen perään tullut ”Wishing Well” haiskahti hieman varman
päälle pelaamiselta, mutta tokihan lainaklassikko kuului Blackfootin ohjelmistoon
jo silloin muinoin.
Estesin tiesin entuudestaan kelpo laulajaksi ja kitaristiksi, joten hän ei päässyt
yllättämään. Kurt Pietro urakoi kannujen takana tomerasti, eikä orkesterin
ikämiehetkään hänen vauhdistaan jälkeen jääneet. Erityisesti Hargrett näytti
olevan aivan liekeissä. Hän temmelsi soittaessaan samalla tavoin kuin
kolmekymmentä vuotta vanhoissa livetallenteissa. Itseoikeutetusti lavan keskellä
operoinut Greg T Walker oli olemukseltaan hillitympi, mutta soitto soi komeasti.
Bändi tarjoili nipun Blackfootin huippukauden hittejä. Vaikka rokkaaminen
toisinaan totista hommaa onkin, rennosta esiintymisestä paistoi läpi hyvä fiilis.
Kuolleen hevosen potkimista touhussa ei havainnut – vain puhdasta soittamisen
iloa.
|
Southern rockia susirajalta
Illan avasi kotimainen southern rockbändi Slidemobile. Heidän ”Gimme Back My Bulletsilla”
startannut settinsä sisälsi pääosin omaa materiaalia. Piisit olivat hyviä. Soitto toimi melko
raskaalla kädellä rokaten.
Viime vuosituhannen loppupuolella perustettu joensuulaisryhmä on sisäistänyt eteläisen rockin
perinteet varsin hyvin. Slidemobilen oma materiaali kuulostaa aidolta tavaralta, muttei
kuitenkaan kopiolta. Siltä osin paketti on kasassa.
|
|
|
Välillä bändin mukana on kolmaskin kitaristi, mutta kyllä homma näytti Rane Riikosen ja
laulusolisti Ville Soppelan varassakin toimivan. Basisti Sami Salminen ja rumpali Tero Sotikov
hoitivat tonttinsa jämerästi svengaten ja kosketinsoittaja Jarmo Hyvärinen loihti piiseihin
asiaankuuluvat mausteet.
Setin lopuksi Slidemobile tarjoili vielä pari coveria menevinä näkemyksinä. Soulklassikko ”Too
Hard To Handle” on harvoin tuollaista vauhtia kulkenut. ”T For Texas” taas oli tyylikäs
päätösjamittelu.
|
Blackfootin setissä kuultiin muun muassa ”Baby Blue”, ”Left Turn On The Red
Light”, ”Dry County” ja alkujaan Spiritin ohjelmistosta lainattu ”I Got A Line On
You”. Pariin otteeseen bändi joutui turvautumaan taustanauhojen käyttöön,
mutta tässä tapauksessa se on sallittua ja jopa suositeltavaa: niiltä soitettiin Rick
Medlocken isoisän Shortyn hauskat introt ”Fox Chase”- ja ”Train Train” -piiseihin.
Räyhäkkään ”Rollin' & Tumblinin” sisään leivottu ”Fly Away” tarjosi ”Train Trainin”
lailla kosolti slidekitarointia. Setin päätti, totta kai, jylhä etelän balladi ”Highway
Song”. Siitä kuultiin reilu kymmenminuuttinen versio. Encoreksi bändi riuhtaisi
rivakanpuoleisen näkemyksen ”Crossroadsista”.
Huippuaikoinaan Blackfoot oli ilmeisen tiivis ryhmä. Suurin osa lauluistakin on
merkitty useamman soittajan nimiin. Onkin jännää, että ne jotka narisevat ettei
Blackfoot ole Blackfoot ilman Medlockea, ovat kuitenkin valmiita myöntämään, ettei
Medlockekaan ollut Blackfoot ilman näitä herroja. Siitä oivana esimerkkinä
vaikkapa ”Rickey Medlocke & Blackfoot” -levy vuodelta 1987. Ugh – olen puhunut.
MARKO AHO
Linkit: Blackfoot, Slidemobile, Ilona
|
|
|
|
|
Etusivu | Uutiset | Artikkelit | Keikkakalenteri | Festarikalenteri | Artistit
Kuunteluhuone | Finnish Blues Exchange | Foorumi | Info | In English
.
|
Ota yhteyttä: admin (a) blues-finland.com
© Blues-Finland.com 2006-2011
.
|
