Blues-Finland.com - The Blues Brothers Band, Tampere 29.8.2014

KONSERTTIARVIO

4.9.2014 Kuvagalleria

Steve Cropper ja Lou Marini. Kuvat: Marko Aho

Aika velikultia – ja paljon!
The Blues Brothers Band esitteli legendaarisen musiikki-ilmiön ohjelmistoa
laajasti. Tampereen-konsertin tähdet olivat alkuperäisjäsenet, kitaristi Steve
Cropper ja saksofonisti Lou Marini.

Harva asia tässä maailmassa on niin moneen kertaan kierrätetty ja ryöstöviljelty
kuin The Blues Brothers. Tuhannet bilebändit ympäri maailmaa ovat riipaisseet
mustat puvut, lasit ja hatut ylleen ja lähteneet tulkitsemaan ikiaikaisia klassikoita
juopuvalle juhlakansalle. Olen itsekin jokusia sellaisia ryhmiä sattunut näkemään.
Jotkut ovat tehneet homman paremmin kuin toiset.

Ei ole myöskään tavatonta törmätä kesäisessä kaupunkimaisemassa vaikkapa
polttariseurueeseen – yleensä miespuoliseen, joka on valinnut tämän tehokkaan
ja tunnistettavan pukeutumislinjan. Eikä sovi unohtaa, että täkäläinenkin
teatterimaailma on ilmiötä vaihtelevalla innolla hyödyntänyt. Viimeksi menneenä
suvena taisi joku kesäteatteri mainostaa kovin tutun oloisilla hahmoilla
puskafarssiaan.

Mikä tässä moneen kertaan vesitetyssä kuviossa ihmisiä edelleen kiinnostaa?
Miten ihmeessä pelkän kostyymin varjolla voi saada suureltakin yleisöltä anteeksi
puolivillaisen esityksen?

Kaikki juontaa juurensa siihen, että alkuperäinen Blues Brothers oli
yksinkertaisesti niin hyvin ja niin hyvällä fiiliksellä tehty kokonaisuus, että se
kestää laimentamistakin. Siinä kohtasivat laatu ja hulluus juuri sopivassa
sekoitussuhteessa. John Belushi ja Dan Aykroyd kehittivät veljesparin
amerikkalaisen NBC-kanavan Saturday Night Live -viihdeohjelmaan vuonna 1976
ja keräsivät ympärilleen bändin, jossa ei ollut ainoatakaan heikkoa lenkkiä.
Suosion kasvu jatkui vuonna 1978 ilmestyneellä ja hyvän vastaanoton saaneella
ensilevyllä ”Briefcase Full Of Blues”. John Landisin ohjaama elokuva räjäytti
pankin pari vuotta myöhemmin.

Hetikohta elokuvan ja soundtrackin perään ilmestynyt pitkäsoitto ”Made In
America” ei menestynyt enää edeltäjiensä tavoin. Asiaan vaikutti varmasti turha
kiirehtiminen ja se, että Belushin ote alkoi lipsua entistä enemmän ja useammin.
Alkukevään 1982 yliannostus oli Belushille lopullinen niitti. Hän oli kuollessaan
vain 33-vuotias.

Uuteen nousuun

Moni kuvitteli yliannostuksen olleen lopullisen niitin myös Blues Brothersille.
Bändin jäsenetkin kuvittelivat niin ja alkoivat soitella kukin tahoillaan. Tilanne
muuttui, kun Dan Aykroydin juhliin organisoitu yllätysesiintyminen innosti bändin
uudelleen käynnistymiseen vuonna 1988.

Uudelleen aktivoitunut The Blues Brothers Band kävi Eddie Floydin ja Larry
Thurstonin kanssa Pori Jazzissa kesällä 1989 ja vuotta myöhemmin
Puistobluesissa. Kävin katsomassa heidän Järvenpään-keikkansa. Se oli
hienoinen pettymys. Soitto soi toki hienosti, ja oli upeata nähdä lähes
alkuperäinen ryhmä lavalla. Fiilispuolelta jäi kuitenkin jotain olennaista
puuttumaan.

Neljännesvuosisadan loikka

The Blues Brothers Band on kaikki nämä vuodet jatkanut enemmän tai
vähemmän ahkerasti kiertämistä. Vuonna 1998 ilmestyi alkuperäisen elokuvan
jatko-osa, vierailevia tähtiä pursuva ”Blues Brothers 2000”. Belushin jättämää
aukkoa paikkaa siinä useampikin sielun veli, muun muassa Johnin oikea pikkuveli
Jim Belushi. Edeltäjäänsä järjettömämpi juonikuvio kulkee monin paikoin samoja
polkuja ja siteeraa hauskasti ykkösosaa. Vaikka muuten tälle mainettaan
paremmalle elokuvalle ei lämpenisikään, lopun kilpasoitto on vertaansa vailla – ja
autojakin romutetaan enemmän kuin ykkösosan ennätyskohtauksessa.

Kahdenkymmenenviiden vuoden aikana bluesveljien kokoonpano on melkoisesti
muuttunut. Tampereella nyt vierailleessa The Blues Brothers Bandissa olivat
alkuperäisestä ryhmästä mukana kitaristi Steve Cropper ja saksofonisti Lou
Marini (Puistobluesissa silloin muinoin oli alkuperäistä akkia mukana kuuden
ukon verran).
.

Pelkästään "The Colonel" Cropperin läsnäolo oli riittävä syy mennä Tampereen
Pakkahuoneelle perjantaina 29. elokuuta. Kitarasankareiden maltillista osastoa
edustavan tyyliniekan soitossa vähän on tarpeeksi. Cropper pystyy yhdellä juuri
oikeaan kohtaan soitetulla maukkaalla venytyksellä sanomaan saman ja
enemmänkin kuin moni innokkaampi heppu rusakkoa vikkelämmillä
pyrähdyksillään. Cropperin soitto tukee kokonaisuutta jäämättä kuitenkaan sen
jalkoihin. Ei olekaan ihme, että hänen pitkälle uralleen mahtuu monenlaisia
huippuhetkiä.

Booker T. & The MG's -kokoonpanossa Cropper soitti 60-luvulla monilla Stax
Recordsin hiteillä ja oli mukana kirjoittamassa niitä. Esimerkiksi ikivihreiden
kappaleiden ”Green Onions”, ”In The Midnight Hour”, ”Knock On Wood” ja
”(Sitting On The) Dock Of The Bay” tekijäkrediiteissä hänen nimensä komeilee.
Sittemmin Cropper on työskennellyt kitaristina ja tuottajana monien legendojen
kanssa. Yhteistyölistalta löytyvät niin Neil Young, Ringo Starr kuin Levon Helm.
Omiakin levyjä hän on julkaissut muiden kiireidensä ohella. Niistä tuorein, vuonna
2011 ilmestynyt ”Dedicated – A Salute to the 5 Royales”, tekee kunniaa
tarunhohtoiselle studiobändille The 5 Royalesille. Kovan luokan nimien kanssa
toteutetulla levyllä vierailevaan monenkirjavaan solistiryhmään mahtuvat
B.B. King, Delbert McClinton, Buddy Miller, Lucinda Williams ja Brian May.

Hyvällä fiiliksellä

Pakkahuoneen-keikan aluksi Cropperin seurana lavalle tulivat – jo Järvenpäässä
ja sittemmin Blues Brothers 2000 -elokuvassakin mukana ollut – urkuri Leon ”The
Lion” Pendarvis, basisti Eric ”The Red” Udel ja rumpali Lee ”Funkytime”
Finkelstein. Ei ollut suurikaan yllätys, että kokoonpanolta kuultiin ”Green
Onions”, joka ei ole reilussa 50 vuodessa menettänyt tippaakaan
tenhovoimastaan. ”Green Onions” on oivallinen esimerkki siitä, ettei
yksinkertainen kappale ole välttämättä helppo soittaa. Tyylitajuttomampi
musikantti saa sen huomaamattaankin rusikoitua sipulisilpuksi, mutta Blues
Brothers ei tietenkään sellaiseen syyllistynyt. Piisin loppupuolella kokoonpanon
astelivat täydentämään kitaristi John ”Smokin' John” Tropea sekä "Blue Lou"
Marinin, Steve ”Catfish” Howardin ja Larry ”Trombonius Maximus” Farrellin
muodostama torvisektio. Sen jälkeen oli luontevaa siirtyä käsittelemään toista
klassikkoinstrumentaalia, Peter Gunn –teemaa. Kyllä sitä sitten käsiteltiinkin.

Jo avausinstrumentaalien aikana bändin soitosta paistoi läpi hyvä fiilis. Ei ole
tietenkään tavatonta, että kovat kehäketut soittavat hienosti, mutta tekemisen
riemu ja hyvä meininki eivät ole itsestäänselvyyksiä. Kengänkärkien tuijottelu ja
suorituslähtöinen musisointi loistivat poissaolollaan. Hymyssä suin bändi tarjoili
aiempaa runsaammiksi sovitetut avausinstrumentaalit. Soitannollista
leikkimieltäkin oli mukana, vaikkei hommaa huumoriksi asti vietykään.

Tropea osoittautui monipuoliseksi kitaristiksi. Hän on Berklee College of Musicin
käynyt jazzmuusikko, mutta silti tunne ei tukehtunut liikaan tekniikkaan
bluesissakaan. Pendarvisin Hammond-urut maustoivat kokonaisuutta juuri
sopivasti. Trumpetisti Howard jäi torvisektiossa ehkä aavistuksen kollegojaan
vähemmälle huomiolle, mutta hyvin hänkin tonttinsa hoiti.

"The Lion" Pendarvis. Lisää kuvia galleriassa

Lyhyen ”Soul Finger” -katkelman turvin saatiin lavalle houkuteltua illan kolmesta
laulajasta kaksi. Riehakas ”Going Back To Miami” avasi pelin. Tommy ”Pipes”
McDonnell ja Rob ”The Honeydripper” Paparozzi olivat tälläytyneet
asianmukaisesti. He olivat myös tehneet kotiläksynsä huolella. Etenkin
McDonnellilla oli alkuperäisten veljesten ”muuvit” hyvin hallussa. Molemmat herrat
osoittautuivat laulunsa ohella kelpo harpisteiksi.

Keikan alkupuolella äkkäsin eron menneeseen olevan siinä, että Järvenpäässä
solistit olivat illan tähtiä ja Blues Brothers taustabändinä. Nykyisessä
kokoonpanossa, kun laulajien persoonia ei nosteta esiin, kirkkaimpaan
valokiilaan kohoaa koko bändi ja ennen kaikkea esitettävä materiaali.
Hulluuttakin on jälleen show'ssa mukana – olkoonkin, että se monin paikoin
taitaa olla ulkoa opeteltua.

”She Caught The Katy” ja ”Messin' With The Kid” eivät tunnelmaa ainakaan
laskeneet. ”Flip, Flop & Fly” esitteli kolmannenkin solistin. Bobby ”Sweet Soul”
Harden teki vauhdikkaan sisääntulon lauteille. Energinen solisti pyöri väkkäränä
pitkin lavaa ja teki yleisön joukosta keikkaa tähtäilevän valokuvaajan hommasta
todella haastavaa.

Vaikka Cropper on lisänimeltään eversti, joukkojen johtamisvastuu näytti
lepäävän Leon Pendarvisin harteilla. Hän ehti oman soittonsa ohella antaa
käsimerkkejä muulle bändille, ja soittajat myös huomasivat ne. 'Viittomakielisten'
ohjeiden myötä lauluihin tuli rutkasti lisäsävyä. Monesti Pendarvis antoi meiningin
kohota hurjaan laukkaan ja komensi sitten yhtäkkisen suvantopaikan, josta
kelpasi ponnistaa uusin eväin liikkeelle. Välillä soittajat ottivat ilkikurisesti
Pendarvisin suuntaan vilkuillen omia vapauksia – annetuissa rajoissa silti
pysytellen. Vaikka nautinkin suuresti sellaisesta hädin tuskin koossa pysyvästä,
äärirajoillaan rokkaavasta bändityöskentelystä, kyllä tätä kurinalaisesti
svengaavaa soittoakin vallan mielikseen seurasi.

Materiaalia koko matkan varrelta

Piisivalinnoissa ei onneksi menty kaikkein ilmeisimmällä linjalla, vaan mukaan
mahtui materiaalia laajasti Blues Brothersin uran varrelta. Alkuperäisestä
elokuvasta kuultiin varsinaisessa setissä neljä laulua. ”Briefcase Full Of Blues” -
debyytiltä oli mukaan valikoitunut yksi näyte enemmän. Niistä odotetuin oli
varmasti "Soul Man", joka päätti 'virallisen' osuuden. Sen lopukkeena kuultiin
ainoa poiminta Blues Brothers 2000:n soundtrackilta, ”Turn On Your Lovelight”.

Pitkäsoittojen ulkopuolelta olivat mukaan tulleet ”Expressway To Your Heart”
(löytyy Atlantic Recordsin "Best of the Blues Brothers" -kokoelmalta) ja ”Minnie
The Moocherin” jälkeisen loppukirin startannut ”Knock On Wood”. Jälkimmäiseen
saatiin jo mojovat basso- ja rumpusoolot. Perinteiseen tapaan jamittelumeininki
jatkui melkein kymmenminuuttisessa ”Sweet Home Chicagossa”. Sen päälle
kajahti ”Play it, Steve” -huuto ja ”Soul Man/Lovelight” -potpuri jätti yleisön toviksi
elämöimään.

Nykyisin on solistivoimaa kolmen miehen edestä. Lisää kuvia galleriassa

Encore oli itsestäänselvyys. Etenkin kun ”Everybody Needs Somebody” ja ”Gimme
Some Lovin'” olivat vielä kuulematta. Bändi palasi tuota pikaa paikkaamaan
puutteet. Osuuden aluksi Lou Marini piti lyhyen ja tunteikkaaan puheen, jossa
hän valotti hieman bändin historiaa. Hän muisti menneitä veljiä ja esitteli
nykyiset. Sitten mentiin taas.

Illan kolmas ”Made In America” –poiminta ”Who's Makin Love” avasi encoren. Sen
jälkeen tuli hetki, jota valtaosa yleisöstä näytti odottaneen: ”Gimme Some Lovin'”
ja ”Everybody Needs Somebody”. Rivakalla tavalla herkkien rakkauslaulujen
jälkeen oli vuorossa enää illan päättävä ”Can't Turn You Loose” ja se oli siinä.
Kerrassaan viihtyisä ilta!

Jokaiselle jotakin

Tampereella nähtyä kokoonpanoa markkinoidaan ajoittain nimellä The Original
Blues Brothers Band. Original-termin käyttö aiheuttaa monissa melko lailla
närästystä, mutta siihen löytyy luonnollinen selitys. Dan Aykroydin yhdessä
”velivainaansa” lesken Judy Belushin kanssa isännöimillä Blues Brothers -
nettisivuilla on tämän bändin lisäksi tarjolla kolme muutakin esiintyjäryhmää.
Homma näyttää pyörivän jokaiselle jotakin -periaatteella.

The Legacy & The Blood -nimikkeellä on mahdollista tilata Aykroyd ja Jim
”Pikkuveli” Belushi – tuttavallisemmin Elwood ja Zee Blues – erikseen
määrittelemättömän taustabändin keralla keikalle. The Official Blues Brothers
Revue näyttää olevan edellisen ryhmän budjettiversio, joka kierrättää
alkuperäistä ideaa. Siinä Las Vegasista löytyneet viihdyttäjät Wayne Catania ja
Kieron Laffery hoitavat veljesten roolin. Blues Brothers Approved on
puolestaan musikaalimuotoon pakattu kokonaisuus, jonka keulilla mustissa
laseissa ja puvuissaan temmeltävät herrat nimeltä Brad Henshaw ja Chris
Chandler (version on määrä tulla ensi vuoden alussa muutamalle Suomen-
keikallekin).

Tältä pohjalta kutsun mieluusti Cropperin ryhmää originaaliksi. Ehdotan, että
turhanaikainen mussutus aiheen tiimoilta lopetetaan. Olen myös varsin
tyytyväinen siitä, että juuri tämä kokoonpano valikoitui esiintymään Tampereen
Pakkahuoneelle.

MARKO AHO, teksti ja kuvat

Kuvagalleria

Linkit: The Blues Brothers Band, Pakkahuone, NEM Agency

.

Jaa juttu profiilissasi: |

UUSIMMAT

BLUESIA CDON.COM-VERKKOKAUPASTA