Blues-Finland.com - Blues Music Awards 2010, Memphis

BLUESIA CDON.COM-VERKKOKAUPASTA

11.5.2010 Buddy Guyta kunnioitettiin elämäntyöpalkinnolla.
Liikutusta, markkinahumua ja sähkökitaroita
Järjestyksessään 31. Blues Music Awards -tapahtuma keräsi Memphisiin yli
tuhat artistia, yritys- ja järjestöihmistä, medioiden edustajaa ja fania.
Gaalassa juhlittiin pitkään ja äänekkäästi.

Neljä Blues Music Awardia saanut Tommy Castro saattoi olla illan
menestyksekkäin hahmo, mutta Memphisin vuotuisessa gaalaillassa valokiila
paistoi kirkkaimmin Buddy Guylle. Louisianan miestä kunnioitettiin
erikoispalkinnolla elämäntyöstä. Bonnie Raitt sai kunnian ojentaa plakaatti
Buddylle.

Buddy Guy oli silmin nähden liikuttunut saamastaan huomionosoituksesta.

"Oli aikoja, jolloin ajattelin, ettei urastani jää mitään käteen. Palkinnolla on
minulle erittäin suuri merkitys. Jos alkaisin kiitellä kaikkia tämän päivän
blues-vaikuttajia, olisin lavalla vielä huomennakin. Mutta tämä palkinto kuuluu
niille, jotka eivät ole enää keskuudessamme: Mississippi Fred McDowellille, Son
Houselle ja Muddy Watersille."

Palkittu artisti soitti luonnollisesti puheenvuoronsa päälle. Esitettäväksi valittu
kappale "Damn Right, I've Got the Blues" ei yllättänyt ketään, vaikka loppuun
liitettiin pätkä "Big Legged Womania". Viimeisen päälle oli säestänyt yhtyekin:
vuoden basistina palkittu Bob Stroger, Billy Flynn (kitara), Kenny Smith
(rummut) ja Johnny Iguana (koskettimet).

Liikutusta ilmassa

Herkkiä hetkiä nähtiin lisääkin. Parhaalle perinteisen bluesin naispuoliselle
artistille jaettava palkinto tottelee nyt nimeä Koko Taylor Award. Legendaarinen
Koko menehtyi vajaa vuosi sitten.

Historian ensimmäistä Koko-palkintoa saapui lavalle luovuttamaan laulajan tytär
Cookie Taylor. "Sanat eivät riitä kuvailemaan, miltä palkinnon nimeäminen äitini
mukaan tuntuu. Kaikki on ollut viime ajat niin vaikeaa", Cookie kyynelehti. "Oikea
voittaja on äitini, mutta palkinto menee - ei enempää tai vähempää kuin - Debbie
Daviesille."

Curtis Salgado ilmaisi olleensa erittäin yllättynyt saatuaan Blues Music Awardin
soul-bluesin parhaana miesartistina. Hänellekin palkinnolla oli erityinen merkitys,
sillä Salgado sai taannoin terveen paperit pitkän syöpätaistelun jälkeen.
Suurimmat kiitokset hän antoi perheelleen.

"Vanhemmillani oli suuri rooli minun ammatinvalinnassani. He olivat hyvin
uskonnollisia ihmisiä: heidän uskontonsa oli Count Basie", Salgado hauskuutti.

Ricci säväytti

Onnistunut albumi "True Believer" pakotti Tommy Castron lavalle pystin hakuun
peräti neljään otteeseen. Valtavaa suosiota varsinkin San Franciscon seudulla
nauttiva Castro korosti bändinsä (kuvassa alla) osuutta menestyksessä.

"En tee tätä hommaa yksin. Jotkut jäsenet ovat soittaneet yhtyeessäni jo pari
vuosikymmentä. Joudun maksamaan heille aivan liian vähän suhteessa heidän
tärkeyteensä - ehkä tämä mahdollistaa minulle paremmat valmiudet
palkanmaksuun", Castro sanoi parhaan yhtyeen Blues Music Awardia heilauttaen.

Soolo- ja bändiprojekteistaan sekä The Allman Brothers Bandista tuttu Derek
Trucks katsottiin parhaaksi kahdessa kategoriassa. "Already Free" palkittiin
parhaana blues-rockin levynä, ja mies itse palkittiin vuoden kitaristina.

"Hienoa saada nämä palkinnot, sillä olen pitkään ollut The Blues Foundationin
fani. He pitävät amerikkalaisen musiikin elossa ja hyvässä kunnossa", Derek kiitti
videon välityksellä.

Illan erikoisimman ilmestyksen tittelistä
kilvoittelee ainoastaan Jason Ricci. Ricci
(oikealla) palkittiin vuoden huuliharpistina.
Hän sipsutteli lavalle palkinnon hakuun
näyttäen Hanoi Rocksin koesoitoista
käännytetyltä glam-rokkarilta. "Kukapa olisi
uskonut, että Mainen osavaltion Portlandista
kotoisin oleva tyttömäinen poika palkittaisiin
blues-gaalassa", ilmeisen sinut seksuaalisen
suuntautumisensa kanssa oleva Jason sanoi
ja heitti päälle parit F-sanat.

Kovaa ja korkealta

Koska noin 1,200 gaalaosanottajan joukossa
oli kymmeniä muusikoita, oli Blues Music
Awards pullollaan elävää musiikkia. Soitanta
käynnistyi jo puolitoista tuntia ennen
varsinaisen tilaisuuden alkua Cook
Convention Centren aulakerroksessa.
Joanne Shaw Taylor (eurooppalaisena
Award-ehdokkaana harvinaisuus) ja Michael
Burks pitivät äänekkäillä seteillään huolen
siitä, ettei gaalavieraiden tarvinnut rupatella
keskenään.

Varsinaisessa 'tanssiaissalissa' nähtiin artistikaarti, joka oli vertaansa vailla:
Buddy Guyn lisäksi esiintyivät muun muassa Duke Robillard, Billy Boy Arnold,
Billy Branch, Louisiana Red, Eddie C. Campbell, Tommy Castro, Candye Kane,
Joe Louis Walker ja Rick Estrin & The Nightcats. Kesällä Raumalle saapuva
Super Chikan osoittautui yleisön suosikiksi.

Muutamat esiintyjät toivat tervetullutta vastapainoa isoille kokoonpanoille ja
kovaäänisille sähkökitaroille. Kanadalaisen Mississippi Sheiks -tribuuttibändin
pienieleisessä soittamisessa oli kunnon pelimannimeininkiä. Hienon minisetin
kruunasivat puhallinosuudet sekä solisti Maria Muldaur.

Myös Ann Rabsonin virtuoosimainen pianosetti oli loistavaa kuultavaa. Kun
hänen seurakseen vielä liittyivät Gaye Adegbalola ja Andra Faye, oli Saffire -
The Uppity Blues Women -yhtye koossa vielä kerran lopettamisensa jälkeen.

Tilaisuudessa soi elävä blues käytännössä taukoamatta kahdeksan ja puolen
tunnin ajan.

Julkisuudella on puolensa

Blues Music Awardsin kaltainen julkisuustempaus jakaa vuorenvarmasti
mielipiteet. Avarakatseisuus ei välttämättä ole ensimmäinen ominaisuus, joka
blues-piireihin liitetään. Monet pitävätkin tilaisuutta tyhjänpäiväisenä
markkinahumuna.

Unohtaa ei kuitenkaan sovi, että ilman julkisuustempauksia ei selviydy mikään
musiikinlaji. Kuten Castro vihjasi, voi pysti kädessä esimerkiksi tiukata hiukan
parempia keikkapalkkioita.

Bluesin kaltaisen hylkiögenren on toisaalta vaikea murtautua valtavirtamedian
tietoisuuteen. Näin myös Blues Music Awardsin tapauksessa. Tapahtumaa ei
noteerattu kovinkaan näyttävästi edes Memphisin paikallisessa mediassa.

Muusikoille vuotuisella tapauksella on kuitenkin merkitystä. Järjestävä taho, The
Blues Foundation, saa aina lähes kaikki ehdolle asetetut artistit ja bändit
paikalle; monelle esiintyjälle on harvinaista, ellei ainutlaatuista, päästä
tapaamaan yhtä monta kollegaa saman illan aikana.

Pieni markkinahumu silloin tällöin ei tee pahaa. Suuri osa lisäjulkisuudesta valuu
taatusti hukkaan, mutta jokaisella tempauksella on aina myös potentiaalia
hankkia uusia blues-faneja. Suurempi yleisö takaa alan toimijoille paremmat
työskentelyolosuhteet. Se tarkoittaa parempia levyjä ja useampia
mahdollisuuksia nähdä blues-akteja livenä. Siksi uskon, että Blues Music Awards -
tilaisuudella on oma ja oikeutettu paikkansa musiikinlajin kalenterissa.

PASI TUOMINEN
Memphis

Blues Music Awards 2010. Memphis, Cook Convention Center, 6.5.2010

Järjestäjä The Blues Foundation, illan isännät Bill Wax ja Big Lou.

Esiintyjät: Buddy Guy, Joanne Shaw Taylor, Michael Burks, Samuel James, Big
James Montgomery, Debbie Davies, Henry Gray, Candye Kane, Duke Robillard, Al
Basile, Eden Brent, Joe Louis Walker, Mississippi Sheiks Tribute, Maria Muldaur,
Eddie C. Campbell, Zora Young, Shirley Johnson, Billy Branch, John Primer, Billy
Boy Arnold, Kenny Smith, Bob Stroger, Billy Flynn, Johnny Iguana, Guy Davis,
Johnny Rawls, Louisiana Red, Little Victor's Juke Joint, Saffire – The Uppity Blues
Women, Rick Estrin & The Nightcats, Super Chikan, David Maxwell, Tommy Castro,
Jason Ricci & New Blood, Monkey Junk.

Voittajalista

Linkki: The Blues Foundation

- - - - -

ILMOITUS

Edulliset lennot musiikkikaupunkeihin (Lentoliput.nu)
New Orleans New York Chicago Nashville
.

Jaa juttu profiilissasi: |