Bändikaverit periytyivät isältä pojalle
Länsisuomalaisella The BluesBakersilla on esitellä erittäin mielenkiintoinen
ikärakenne. Vaikka haitari on leveä, toimivat bändin jäsenet hyvässä
harmoniassa.
Turkulais-paraislaisessa The BluesBakersissa saattaa sivullinen nähdä
jonkinlaisen mestari-oppipoika -asetelman, sikäli mielenkiintoinen on bändin
ikärakenne. Se, että sekä yhtyeen rumpali että huuliharpisti ovat molemmat
aikoinaan soitelleet bändin laulaja-basistin isän kanssa lienee harvinaista. Ryhmä
on onnistunut luomaan kuitenkin hienon kemian, joka toimii myös lavalla. Ja jos
epäilet, että uskottava blues irtoaa ainoastaan sitä vähintään parikymmentä
vuotta soittaneista, kannattaa hankkiutua kuuntelemaan tämän kokoonpanon
keikkaa Turun Puutori Bluesiin perjantaina 29. heinäkuuta.
The BluesBakers perustettiin vuonna 2003. Sekä Jyrki Helin (48 vuotta, rummut)
että satunnaisesti mukana keikkaileva Heikki Hämäläinen (50 vuotta,
huuliharppu) ovat aikoinaan soittaneet bändikokoonpanoissa Ville Vesan (22
vuotta, basso, laulu) isän kanssa. Jyrki huomauttaa, että kyseessä ei ollut
raskaan sarjan keikkabändi. Harrastuspohjalta mentiin.
- Jossain kohtaa noilla nuorilla pojilla sitten alkoi olla vähän totisempaa tahtoa
musiikintekoon ja mä lähdin mukaan kokeilemaan, miten tällainen porukka toimisi.
Heikki tuli mukaan vasta vähän myöhemmin, taisi olla 2008, Jyrki muistelee.
Bändin jäsenet kertovat soittavansa ja keikkailevansa lähinnä aktiivisella
harrastuspohjalla. Jokaisella on opintonsa tai päivätyönsä, mikä ainakin
toistaiseksi määrittelee, miten paljon keikkoja ehtii tehdä. Anssi Lehto (22
vuotta, kitara) opiskelee merikapteeniksi Noviassa, ja Mikko Uhmavaara (26
vuotta, kitara) fysiikkaa Turun yliopistossa. Päivätöihin sitoutuneita ovat myös
Jyrki maalarina ja Ville betonityöläisenä.
Jotta skaala myös ammateissa pysyisi laajana, ei rikota sitä nytkään. Heikki
Hämäläisen aikatauluja määrittää myös Turun yliopisto, jossa hän toimii
psykologian professorina opetustyössä, hallinnossa ja tekee myös tutkimusta.
- Bluesin kannalta yhteensopivampi on ehkä tuo harrastukseni moottoripyörien
parissa. Sitä kautta ollaan saatu aika paljon myös keikkoja, kun ollaan esiinnytty
monissa moottoripyörätapahtumissa. Itselleni oli melkoinen kokemus vuonna
2009 päästä Eurooppalaisessa Superrallissa Seinäjoella soittamaan samalla
stagella The Fabulous Thunderbirdsin kanssa. Sain jopa kätellä Kim Wilsonia,
Heikki fiilistelee.
Saunakämpän treeneissä komentovuoro vaihtelee
Kukaan bändin jäsenistä ei suostu tunnustamaan, että omaisi varsinaisen
musiikinopintoja sisältävän taustan. Lähtökohtana on ollut lähinnä nuorena
herännyt kiinnostus musiikkiin ja siitä alkanut, pitkään jatkunut itseopiskelu.
Jokaisella on takana vuosien aktiiviharjoittelu soiton ja musiikin parissa, Anssin
kahdeksasta aina Jyrkin 32:een vuoteen saakka.
- Toi Villekin on soittanut jotain viistoista vuotta... Viime vuonna se taisi jo
myöntää, että osaa soittaa, kommentoi Mikko.
Treenien järjestäminen ei onneksi ole maantieteellisistä syistä liian haastavaa.
Kaikki muut asustelevat Turussa, paitsi Jyrki Paraisilla. Paraisilla sijaitseva
saunakämppä on palvellut jo viitisen vuotta toimivana tilana.
- Siellä on hyvä soittaa ja noi äijät pitää huolta siitä, että treeneissä oikeasti
treenataan, Ville tunnustaa.
Heikki heittää väliin, että hänen ja Jyrkin homma on ikään kuin pitää
käytöspuolesta huolta. Anssi ja Ville tosin väittävät, että kuvio voi välillä kääntyä
myös toisin päin.
- Kyllä mekin joudutaan välillä sanomaan, että voitaisko nyt taas soittaa välillä,
kun äijät muistelee vanhoja ja vaihtelee Reinoja...
Vaikka herja lentää melkoisena koko haastattelun ajan, on helppo huomata, että
bändissä vallitsee tietty yhteisymmärrys ja hyvä henki. Anssi ja Ville ovat
tunteneet toisensa jo hiekkalaatikkoikäisestä, joten bändi on tavallaan
rakentunut alun perin heidän ja Jyrkin ympärille.
- Totta kai me väännetään välillä jostain näkemyseroista, se nyt on selvä, mutta
on tää samalla todella opettavaista, Anssi korostaa.
Vaikutteita laidasta toiseen
TheBluesBakersin keikkaohjelmistoa luonnehditaan hieman tavallista
bluesbändien ohjelmistoa raskaammaksi, mutta toimivaksi. Soittajat itse
kertovat, että soul-, jazz- ja funk-vaikutteet ovat kuultavissa varsinkin omassa
tuotannossa.
Konkreettisimpana hyötynä bändin sisäisissä ikäeroissa Ville, Anssi ja Mikko
näkevät sen, että omat näkemykset musiikista laajenevat. Koko porukan yhteisiä
fanituksen kohteita ovat The Beatles, Hendrix ja yleensäkin monet 60-luvun
loppupuolen kovat nimet. Anssin henkilökohtaisia mieltymyksiä ovat Frank
Zappa, jazz ja afrikkalainen musiikki. Bob Dylan on koko nuoremman kolmikon
yhteinen suosikki. Mikko kieltää kuuntelevansa mitään suomenkielistä musiikkia
ja sanoo, että jostain kumman syystä suomen kieli vain tökkii.
- Kyllä vaan, meillä on aika paljon yhteisiä suosikkeja artisteissa, mutta mä kyllä
kuuntelen ihan sujuvasti Nylon Beatia, Jonna Tervomaata ja Haloo
Helsinkiäkin, lataa Heikki.
Jyrki taas mainostaa hankkineensa juuri Vesa-Matti Loirin ”Ivalon” ja sen
kolahtaneen aivan täysillä. Ville murahtaa, että äijäthän kaivavat taas luurankoja
kaapeistaan ihan urakalla.
- No joo, olin mä tuossa juuri Ruotsinpyhtäällä kuuntelemassa rootsia. Ja
lähdössä Floyd Festeille Appalakeille katsomaan Jorma Kaukosta ja Hot Tunaa,
muiden muassa. Kelpaavatko nämä? Heikki virnistää.
- Noin niin kuin tosimielellä: Kun nyt miettii jotain Fleetwood Macia, Muddy
Watersia ja kaikkia vanhoja kovia... Kyllähän nämä meidän kundit soittaa ne
biisit vaikka selällään, Heikki kehaisee.
Perustaidot ensin, oma soundi löytyy vasta sitten
Suomalaisten bluesbändien joukosta ei juurikaan löydä kovin nuoria soittajia,
syystä tai toisesta rock/heavyosaston yhtyeiden ikärakenne on selkeästi
nuorempi. Ville kumoaa ajatuksen siitä, että blues olisi jotenkin liian "vaikeaa" tai
"haastavaa" musiikkiuraa tai -harrastusta aloittelevalle.
- Mä sanoisin, että ihan päinvastoin. Mä näkisin, että blues on helppo laji aloittaa,
mutta siitä pitää tykätä. Se vaatii sellaista toisenlaista fiilistä ja
yhteensoittamista, mutta loppujen lopuksi se on aika helppo saada toimimaan.
Covereiden lisäksi The BluesBakers soittaa paljon omia biisejä. Kaikki nostavat
Villen biisintekijäksi, joka yleensä esittelee lähtöajatukset. Niistä sitten lähdetään
yhdessä kehittelemään ideaa eteenpäin.
- Hyvä niistä on lähteä, Villen biisipohjat on mun mielestäni aina olleet tosi
hienoja ja tyylitietoisia, huomauttaa Heikki.
- Ja jos niistä vaikutteista vielä puhutaan biisinteossa, miettikääpä miten helppoa
erityyppisiin musiikinlajeihin tutustuminen nykyään on: on YouTubet ja Spotifyt ja
muut nettisysteemit. Sehän on varsinainen aarreaitta, jos sitä osaa hyödyntää!
Heikki ja Jyrki arvioivat, että nuoren kolmikon vahvuudet piilevätkin siinä, että
uskalletaan ja osataankin rikkoa bluesin kaavoja säilyttäen silti perusteet. He
sanovat, että vaikka alku monesti on sitä, että kuunnellaan, kuunnellaan ja
kuunnellaan ja sitten matkitaan, on ehdottoman tärkeää löytää myös oma
soundi. The BluesBakers on sen löytänytkin.
Bändin omissa sävellyksissä on selvää omaleimaisuutta. Ne erottuvat keikalla
helposti sellaisellekin, jolle yhtye ei ole ennestään tuttu. Yhtyeen "nuorten" takia
koko paketti on kehittymisensä kannalta mielenkiintoinen seurata. Sähköisen
energinen esiintyminen ja selvä kontakti yleisöön ovat jo hallussa. Ja koska
teknisessä osaamisessa ei myöskään ole selkeitä puutteita, vaan pikemminkin
hyvä ja tunnistettava "bluesbakersmainen" soundi, voi vain odottaa, mitä
bluesgenren peräänkuuluttama ikä ja vuodet tuovat vielä tullessaan. Albumia
odotellessa siis.
PIIA LEINO, teksti ja kuvat
Linkit: The BluesBakers Reverbnation ja mikseri.net
.
|
