LEVYARVIO
|
|
|
24.2.2014
|
Vilep, Glotovs, Moro, Digman
|
Koiranunta
Virolais-latvialais-brittiläinen bändi Blueshound kulkee tuttuja polkuja
levyllään "Sleeping Dog", mutta pystyy silti pitämään koko ajan
mielenkiinnon yllä.
Posteljooni kantoi viime viikolla ilokseni parikin tuoretta näytettä eteläisen
naapurimaamme juurevasta musiikkitarjonnasta. Mainion kansikuvansa ansiosta
ensimmäisenä kuunteluun päätyi Blueshoundin omakustanteinen debyytti
”Sleeping Dog”.
Pitkän linjan muusikoiden muodostama Blueshound on varsin tuore kokoonpano.
Se syntyi keväällä 2013. Pianisti-laulaja-harpisti Louie Digman ja rumpali Heiki
Vilep tapasivat tuolloin toisensa juhlissa ja päätyivät musisoimaan kimpassa.
Hetken soiteltuaan herrat huomasivat yhteistä kosketuspintaa löytyvän vanhan
rockin ja bluesin maailmasta runsaamminkin.
.
|
Brittiläisen, vuodesta 2007 Virossa asuneen,
Digmanin rankemmalla otteella rokannut
Moonraker oli hajonnut, ja Vilep oli eronnut
Blue Deja Vu -kokoonpanosta. Kummankin
kuvioihin sopi siis uusi bändi mainiosti. Parin
siirtymävaiheen kautta Blueshoundin
monikansallisen koiralauman täydensivät
Vilepin tapaan virolainen, ilahduttavan
monipuolinen kitaristi Ivar Moro sekä
latvialainen basisti Eduards Glotovs.
Blueshoundin debyytillä tarjoiltava
laulukymmenikkö sisältää kolme tuttuakin
tutumpaa lainaa, mutta muilta osin materiaali
on Digmanin kynäilemää. Musiikillisesti
|
|
pysytellään brittiläisen rytmibluesin maailmassa. Kyllähän se meikäläiselle
passaa. Blues on kvartetin soitossa vahvasti läsnä, mutta rokkaamistakaan ei
suotta arastella. Studioliven kuuloiselta julkaisulta käy selväksi, että tämän
bändin keikalla olisi helppo viihtyä.
|
|
|
Heti avauksena rokkaava ”St. Jude” saa kolmen ja puolen minuutin mittaansa
mahdutettua kelpoisan bassosoolonkin. Myös Moron kitara ja Digmanin
huuliharppu tekevät maukasta jälkeä. Harppua kuullaan vielä kahdessa
hitaammassa bluesissa. Ne ovat levyn päättävä nimiraita ja puolivälin krouvin
paikkeilla tarjoiltava ”Sad Luck Woman”. Molemmat fiilistelyt venähtävät
kestoltaan reiluun kuuteen minuuttiin, joten harputtelua mahtuu mukaan kosolti.
Muilta osin Digman ohjastaa bändiä pianonsa äärestä. Hänen kirjoittamansa
materiaali polkee perinteisiä reittejä, eikä juurikaan lähde sivummalle
seikkailemaan. Tuttuja maisemia pitkin kulkeminen ei missään vaiheessa
kuitenkaan käy tylsäksi. Nelikko pistää materiaalinsa rullaamaan pakottoman
hienosti.
Klassikkosektorilta mukaan tarttuneet ”Matchbox”, ”Long Tall Sally” ja ”Let The
Good Times Roll” lisäävät entisestään keikkamaista tunnelmaa. Viimeksi mainittu
on kansissa nimetty Sam Threadin ja Fleecie Mooren kirjoittamaksi, muun
muassa B.B. Kingin ja Ray Charlesin versioimaksi ikivihreäksi – vai olisikohan
tässä tapauksessa termi ikisininen sopivampi? Laulu on kuitenkin Earl Kingin
”Come On! (Let The Good Times Roll)” – juuri se ralli, jolle Jimi Hendrix ja Stevie
Ray Vaughan levyttivät jatko-osat. Nyt piisiin on sovitettu sekaan ”Sixteen
Tonsin” pudotuskin, joten tulkinnassa on otettu rutkasti vapauksia.
”Sleeping Dog” esittelee mielenkiintoisen ja liveoloissa taatusti viihdyttävän
ryhmän. Blueshoundin seuraavakin levy on kuulemani mukaan jo työn alla, joten
mielenkiinnolla jäämme odottelemaan mitä tuleman pitää. Toivottavasti ainakin
keikkoja tänne päin.
MARKO AHO
Blueshound: Sleeping Dog. Blueshound, 2013
Louie Digman (laulu, piano, huuliharppu), Ivar Moro (kitara), Eduards Glotovs
(basso, kontrabasso), Heiki Vilep (rummut, cajon)
Linkki: Blueshound
|
|
|
| |
Etusivu | Uutiset | Artikkelit | Keikkakalenteri | Festarikalenteri | Artistit
Kuunteluhuone | Finnish Blues Exchange | Foorumi | Info | In English
.
|
Ota yhteyttä: admin (a) blues-finland.com
© Blues-Finland.com 2006-2014
.
|
|
