26.10.2009 Kuvagalleria
Ällistyttävä äijä peltikitaroineen
Bob Brozman sai tamperelaisyleisön varpailleen ja hakkaamaan villisti tahtia.
Keikka Down Home Kivi -klubilla oli artistille ominainen yhdistelmä
poikkeuksellisen kirjavaa musiikkia ja tarinankerrontaa.
Tampereella koettiin viime torstaina korkean tason valtiovierailu. Taannoin
Acoustic Guitar -lehden äänestyksessä maailman parhaaksi akustisen slidekitaran
soittajaksi valittu Bob Brozman käväisi heittämässä mainion keikan Down Home
Kivi -klubilla.
Brozman korosti moneen kertaan olevansa nimenomaan bluesmies – tosin
hieman laveammin ajateltuna. Settiin sisältyi paljon niin afrikkalaista kuin
polynesialaistakin näkemystä aiheesta. Kannelta kokeiltuaan Brozman kertoi
olevansa hyvin perillä myös suomalaisesta bluesperinteestä.
Keikasta ei vauhtia ja virtuositeettia puuttunut. Monipuolinen pikkaus
yhdistettynä kitaran rummuttamiseen ja ties mihin kikkailuun toimi hienosti.
Kompit jytäsivät pelkästään jalkojen poljennan ja satunnaisen kitaran
rummuttamisen voimin paremmin kuin monilla kokonaisilla bändeillä.
”Jinx Blues Hop” yltyi jopa funkiksi. Brozman polki aina vauhtiin päästyään
molemmin jaloin tahtia niin ettei meinannut jakkaralla pysyä ja otti välillä
silmälasitkin päästään etteivät ne tärveltyisi kovassa menossa. Muutaman kerran
hän innostui rummuttamaan pidemmät pätkät myös istuimenaan toiminutta
cajonia ja osoittautui senkin käsittelijänä varsin taitavaksi. ”Neuro Training Boxin”
ajaksi Brozman sai tamperelaisyleisön taputtamaan itselleen tahtia harvinaisen
innokkaasti.
Illan avasi rivakka kuubalaishenkinen calypso ”Down the Road”. Se kuulemma
toimii hyvin sormien lämmittelijänä - eikä soitto missään vaiheessa erityisen
kankealta kuulostanutkaan. Seuraavaksi Brozman kaivoi sliden esiin ja soitti illan
ensimmäisen bluesin nimeltä ”Rattlesnake Blues”. Saimme kuulla siitä moni-
ilmeisen tulkinnan, johon oli vaikutteita poimittu laajalta skaalalta. Perusmeininki
oli silkkaa deltaa, mutta kitarafillit ja tempovaihtelut yllättivät kuulijat moneen
kertaan.
Illan aikana kuultiin rehellistä bluesia vielä lisääkin: muun muassa miehen oma ”
Hammock Blues” ja Robert Johnsonin ”Love In Vain”. Sitä ennen Brozman kiitteli,
ettei hän ole Eric Clapton, joka joutuu aina soittamaan samat hitit samalla
tavoin. Rehellisyyden nimissä on todettava, että Tampereen-keikan ohjelmisto
noudatteli kuitenkin melko pitkälti neljän vuoden takaisen livetallenteen
piisilistaa. Brozman myös mainosti tekevänsä keikan päätteeksi jotain sellaista
jota Clapton ei ole tehnyt miesmuistiin – hän lupasi roudata itse kitarat pois
lavalta!
Jopa slaavilaistunnelmissa
Sen lisäksi että Brozman on ilmiömäinen muusikko, on hän myös mainio
lavaesiintyjä. Hauskat välispiikit värittivät mukavasti touhua. Jutun aiheet
vaihtelivat nykyisin muodikkaasta Amerikan kommentoinnista aina jokapäiväisiin,
parisuhteellisiin kysymyksiin asti.
Leppoisan rupattelun ja vauhdikkaan esiintymisen myötä keikka sai humoristisia
piirteitä. Niiden vastapainona muutamat vakavammat rallit, kuten ”Look At New
Orleans” ja ”Death Comes Creepin´” toivat mukavasti syvyyttä kokonaisuuteen.
Tampereen illassa kuultiin kolmea eri resonaattorikitaraa, ja mukana oli
luonnollisesti Brozmanin itse suunnittelema baritonimallikin. Se viritetään kolme
sävelaskelta matalammalle kuin normaali kitara. Näin ollen alaääniin tulee kosolti
lisää mojovuutta.
Peltikitaroiden lisäksi Brozman soitti myös havaijilaista lap steel -akustista sekä
hauskaa kymmenenkielistä charangoa. Näiden kaikkien mikitys hoitui yhden
etumikin kautta. Sen edessä soittopelejä liikutellen ja asentoa vaihdellen
Brozmanin onnistui loihtia hyvin erilaisia soundeja akustisista työkaluistaan.
Bob Brozman on innokas antropologi. "Tutkin maailman eri kolkkien elämää melko
kitaralähtöisesti", artisti kertoi. "Harrastuksen kiinnostavuutta lisää se, että kun
kitara kolonialismin vaikutuksesta levisi ympäri maailman, sen mukana ei mennyt
lainkaan käyttöohjeita. Joka puolella ihmiset saivat itse keksiä miten sitä
soittaisi."
Eräänä omituisimmista esimerkeistä hän mainitsi meikäläisittäin yleisimmän
perinteisen viritystavan. Muualla maailmassa kun luotetaan enemmän avoimiin ja
'luonnollisempiin' virityksiin.
Illan aikana käväisimme Brozmanin soittopelien kyydissä useampaankin kertaan
niin Afrikassa kuin Havaijilla ja Kuubassakin. Encoressa oli vuorossa rauhallinen
kotiinpaluu, kun Brozman soitti suomalaiseen makuun sopivan slaavilaisen
improvisaation.
MARKO AHO, teksti ja kuvat
Kuvagalleria
Bob Brozman. Tampere, Teatterikahvila Kivi, Down Home Kivi -klubi
22.10.2009
Linkit: Bob Brozman, Down Home Kivi, Teatterikahvila Kivi
.
|
