LEVYARVIO
|
25.9.2014
Sisäsiisti kahakka
Brian Setzerin "Rockabilly Riot! – All
Original" tuo artistin rockabilly-juuret esille.
Ei sillä, että ne olisivat erityisen hyvin
piilossa olleetkaan. Setzer ei petä, mutta ei
kyllä yllätäkään.
Brian Setzer on yksi aikamme parhaita
kitaristi-laulajia. Harvasta tusinasta löytyy
ainuttakaan yhtä kovaa soittoniekkaa kuin
hän. Vääntää Setzer sitten rokkia
peruskombolla tai big bandin kanssa klassista
musiikkia swingiksi, lopputulos kuulostaa
häneltä itseltään. Ja hyvältä. Tältä pohjalta
kelpaa aloittaa levyarvio.
|
|
Brian Setzerin tuoreimman pitkäsoiton "Rockabilly Riot! – All Original" tiimoilta on
mediassa – etenkin sosiaalisessa – ilkamoitu paluusta rockabillyn pariin.
Mielestäni Setzer ei ole missään vaiheessa kovin kauaksi siitä erkaantunutkaan.
Viime vuosina lähinnä joulusesonkiin panostanut big band tietty aihepiiriä jonkin
verran laventaa. Sitä voidaan kuitenkin pitää enemmän rockabillya värittävänä
kuin välttelevänä toimintana. Swing-levyilläänkin Setzer innostuu tämän tästä
rokkaamaan, samalla tavoin kuin jatsimmat ratkaisut hiipivät vastavuoroisesti
rokkipiiseihin mukaan.
Ennen viimeisintä pitkäsoittoa on Rockabilly Riot! -nimen alla julkaistu kaksi levyä.
Perinteille hattua nostava "A Tribute To Sun Records" ilmestyi vuonna 2005 ja
riehakas kiertuetaltiointi "Live From The Planet" pari vuotta sitten.
Nyt tarkastelussa oleva studiolevy "Rockabilly Riot! – All Original" sisältää
otsikkonsa mukaisesti vain omaa materiaalia. Promosaatteessa Setzer kertoo,
että hänelle itselleen tulee tästä levystä mieleen Stray Catsin vuonna 1981
ilmestynyt debyyttialbumi. Kyseinen levy on kuitenkin epäedullinen vertailukohta
miltei mille tahansa nykypäivän rokkijulkaisulle. Ei sen tasolle tälläkään kertaa
nousta. Setzerin ilmaisu on vain jalostunut vuosien saatossa ja bändikin hoitaa
hyvin hommansa, mutta ongelma piilee materiaalissa. Tusinan raidan joukosta ei
tällä kertaa löydy uusia runawayboyseja tai rockthistowneja, uudesta
straycatstrutista puhumattakaan.
Setzer oli kolme vuosikymmentä sitten yhdessä Slim Jim Phantomin ja Lee
Rockerin kanssa laajentamassa rockabillyn kokonaiskuvaa. Perinteet olivat hyvin
hallussa ja kotiläksyt tehtyinä. Kolmikko ei kuitenkaan nähnyt aiheelliseksi
jumittua vain niiden varaan. Stray Cats ei tähdännyt musiikkiaan tiettyyn
lokeroon sopivaksi, vaan nikkaroi oman lokeronsa. Heistä kuulemma tykkäsivät
salaa monet punkkaritkin, vaikkeivat sitä selkäsaunan pelossa tohtineet ääneen
sanoa.
Nykyisellään Setzer näyttää pitäytyvän perinteisemmissä kaavoissa. Se on aivan
hyväksyttävää, sillä osa niistä on hänen itsensä luomia. Uuden levyn lauluihin on
monin paikoin jätetty alleviivaavan selkeästi alkuperäisiä vaikutteita kuuluviin.
Pitkin matkaa pompahtelee soiton seasta lainauksia ja viittauksia tuttuakin
tutumpiin rytmimusiikin helmiin – myös Setzerin omaan tuotantoon.
On silti turha kuvitella, että tämä huono levy olisi - ei sinne päinkään!
Studiossa on lähdetty liikkeelle pitkälti livepohjalta. Soitto soi sopivan irtonaisesti,
eikä mutkissakaan turhia jarrutella. Bändi muodostuu Setzerin tutuista
soittokavereista. Pianisti Kevin McKendree oli mukana edellisellä Rockabilly Riot! -
rundilla ja täten myös livelevyllä. Rumpali Noah Levy näyttää soittaneen
useammallakin Setzerin pitkäsoitolla viimeisen viiden vuoden aikana. Mark
Winchester bassotteli vuosituhannen vaihteessa muutaman vuoden Brian
Setzer Orchestrassa. Sittemmin hän on soittanut myös '68 Comeback Special -
kokoonpanossa ja ensimmäisellä Rockabilly Riot! -levyllä.
.
|
|
|
”Let's Shake” avaa levyn taputusten saattelemana. Useammankin kerran olen
levyä kuunnellessani havahtunut kakkosraidan kohdalla huomaamaan, että
sinällään "ok" avaus on pyyhältänyt ohi jälkiä jättämättä. Tekstissä luotetaan
toistoon siinä määrin runsaasti, että otsikko jämähtää toisinaan handclappien
kanssa päähän sheikkaamaan, mutta eipä siitä juuri muuta mieleen jää. Yllättäen
vielä McKendreen pianosoolot nappaavat isännän kitaralta pääroolin.
Seuraavassa laulussa ote kohenee kautta linjan. ”Rockabilly Blues” kertoo
kitarasta, jonka Setzer hankki nuorena poikana ja jota hän on läpi uransa
käyttänyt. Laulun aihe pääsee esiin heti introssa, eikä myöhemminkään sooloja
puutu. Rivakasti laukkaava ralli tarjoaa näytönpaikat myös bassolle ja rummuille,
mutta etualalla on Setzer kitaroineen. Parhaimmillaan soolot kirmailevat Danny
Gattonin tyyliin genrevapaasti päistikkaa sinne tänne.
”Vinyl Records” on kelpoisa, joskin tutun kuuloinen rokki. ”Lemme Slide” tarjoaa
sointukiertoon mukavasti koukkuja. Sen sooloissakin inspiroidutaan sukeltamaan
jazzimpiin maisemiin. Myös McKendree tekee jälleen pianoineen hyvää jälkeä.
Hänen soitossaan honkytonkkailu ja hallittu honkkelointi ovat ilahduttavan
läheistä sukua keskenään.
”Nothing Is A Sure Thing” rokkaa hivenen muuta materiaalia bluesimpana. Sen
voimariffit saavat yllättäen seurakseen ”Around And Aroundin” pysäytykset.
Chuck Berryn siteeraamisen jälkeen on luontevaa nostaa etualalle Setzerin
suurimpiin esikuviin lukeutuva Eddie Cochran. ”What's Her Name” on suoraan
alenevassa polvessa sukua ”Summertime Bluesille”. Kitaran tremolosoundi
erottaa laulun muusta materiaalista.
Vauhdikkaasti laukkaava ”Calamity Jane” nousee bluegrass-kuoroineen ja
pikattuine sooloineen parhaiden osumien joukkoon. Tunnelmapala ”The Girl With
The Blues In Her Eyes” laventaa preeriatunnelmaa tyylikkäästi popahtaviin
maisemiin. B-osa voisi olla vaikka Paul McCartneyn sävelkynästä lähtöisin.
Tehokkaan riffittelyn varassa rokkaava ja suoraviivaisempaa setzerismiä
edustava ”Stiletto Cool” heittää isomman vaihteen silmään. Soolossa ei jälleen
arkailla heittäytymistä.
”I Should'a Had a V-8” yhdistää ”Battle Of New Orleansin” hyvin tuloksin
svengaavaan rockabillyhölkkään ja hauskaan tekstiin. ”Blue Lights, Big City”
nostaa esikuvista Buddy Hollyn etualalle. Rivakka kukkoilu ”Cock-a-Doodle Don't”
päättää levyn tyylillä. Kertosäkeistö lisää mukavasti mutkia ja immelmanneja
kukon pikaiseen pyrähdykseen.
Nimestä huolimatta "Rockabilly Riot!" -levyllä kahakoidaan 'silleen sivistyneesti'.
Meno ei missään vaiheessa äidy vallan hurjaksi. Setzer ja kumppanit soittavat
kuitenkin pitkin matkaa hyvällä fiiliksellä ja hyvin. Olen kuullut kehuttavan tätä
levyä ”Setzer ei petä” -kommentein. Niihin olen valmis lisäämään ”mutta eipä hän
toisaalta yllätäkään.”
Ehkei sitä aina ole tarpeen yllättyä.
MARKO AHO
Brian Setzer: Rockabilly Riot! – All Original. Surfdog Records, 2014
Brian Setzer (kitara, laulu), Mark Winchester (basso), Kevin McKendree (piano),
Noah Levy (rummut)
Tuottaja: Peter Collins
Linkit: Brian Setzer, Fg-Naxos (jakelu Suomessa)
|
|
|
| |
Etusivu | Uutiset | Artikkelit | Keikkakalenteri | Festarikalenteri | Artistit
Kuunteluhuone | Finnish Blues Exchange | Foorumi | Info | In English
.
|
Ota yhteyttä: admin (a) blues-finland.com
© Blues-Finland.com 2006-2014
.
|
|
