Blues-Finland.com - Buddy Whittington: Six String Svengali

Pesunkestävä teksasilainen

Buddy Whittington siirtyi John Mayallin legendaariseen The
Bluesbreakersiin vuonna 1993 Coco Montoyan vaihdettua maisemaa.
Levytyksiä kertyi kahdeksan kappaletta. Pesti kesti aina vuoteen 2008
saakka; tuolloin Mayall päätti siirtää Bluesbreakersin historiaan.

Whittingtonin (s. 1956) ensimmäinen, miehen nimeä kantava soololevy
ilmestyi viitisen vuotta sitten. Levy, jonka tuotti multi-instrumentalisti
Mike Gage, sai hyvät arviot kriitikoilta ja radiosoittoakin ilmaantui
kiitettävästi.

Teksasin Forth Worthista kotoisin oleva Whittington sai kipinän
kitaransoittoon isosiskonsa levyhyllyn ansiosta. Hyllyssä oli 60-luvun
britti-invaasion seurauksena levyjä nimiltä kuten The Beatles, The
Rolling Stones, The Who, The Yardbirds – ja tietenkin John Mayall's
Bluesbreakers. Amerikan-meininkiä edustivat muun muassa Elvis,
Buddy Holly, Jimmy Reed ja Slim Harpo.

Levyhyllyn antimista oli nuoren miehen hyvä ottaa vaikutteita. Samoihin
aikoihin alkanut sähkökitaroinnin vallankumous toi lisäpontta Buddyn
soitinvalintaan. Olihan se ihmeellistä, kun kitaran kieltä näpäytti "tässä",
niin ääni kuuluikin "tuolla"!

Bluesbreakersin tarun päätyttyä Buddy Whittington on levyttänyt ja
keikkaillut sekä omalla bändillään että teksasilaisen Dr Wu -orkesterin
kanssa. Tänä keväänä Buddy lähtee yhtyeineen Eurooppaan: keikkoja
on luvassa Norjassa, Saksassa, Luxembrugissa, Belgiassa, Sveitsissä
ja Britanniassa. Kesän ohjelmaan kuuluvat festivaalivedot ainakin
Sveitsissä ja Puolassa.

BLUESIA CDON.COM-VERKKOKAUPASTA

LEVYARVIO

23.3.2012
Vivahteikkaasti
kuusikielisellä
The Bluesbreakersista tutun Buddy
Whittingtonin taidot kitaristina tiedetään.
Soololevyllään "Six String Svengali" myös
hänen kykynsä sanoittajana pääsevät
paremmin esiin. Teksasin mies on keväällä ja
kesällä tulossa Eurooppaan.

"Probably the greatest Bluesbreaker of them
all", toteaa brittibluesin ikoni John Mayall
pitkäaikaisesta luottokitarististaan Buddy
Whittingtonista. Teksti on painettu

Whittingtonin viime vuonna ilmestyneen soololevyn "Six String Svengali"
sisäkansiin. Aika paljon sanottu, sillä Mayallin orkesterin The Bluesbreakersin
historia esittelee melkoisen sarjan kitarasankareita: Eric Clapton, Peter Green,
Walter Trout, Coco Montoya...

Vanhoja aikoja muistellaan myös "Six String Svengali" -levyllä. Levyn starttaava
"Back When the Beano Was Boss" on kunnianosoitus brittibluesille ja eritoten Eric
Claptonille (Beanohan oli sarjakuvalehti, jota Clapton lukee "Blues Breakers with
Eric Clapton" -levyn kansikuvassa). Levystä (1966) tuli monen kitaristin raamattu.

Buddy Whittingtonin kitarointi on mehukasta ja vivahteita riittää. Rumpali-tuottaja
Mike Gage on tehnyt studiossa hyvää työtä. Kitarat kuuluvat selkeästi, mutta
eivät kuitenkaan hyökkää päälle. Kitararaitoja on monellakin kappaleella useita, ja
ne ovat hyvällä maulla kasattuja. Kompin päälle kuullaan erisoundisia välilurituksia
kumpaisessakin kanavassa. Homma toimii. Lauluhommatkin Buddy hoitaa mainiolla
tavalla. Bassossa on debyyttilevylläkin soittava Wayne Six. Trio toimii todella
tiukasti.

Whittington on sanoittajanakin mitä mainioin. Riimitykset osuvat kohdalleen ja
tarinat ovat verraten hauskaa kuultavaa. Esimerkiksi "Deadwood And Wire":
kappaleella pähkäillään vanhojen kitaroiden hyvää laatua ja soundia. Mutta kun
niiden hinnat ovat taivaissa nykyään... Olisi mukava saada kunnon vintage-soitin,
mutta ei viitsisi taloa kuitenkaan pantata siihen. Lopuksi Buddy toteaa, että
taitaapa hän kuitenkin kuulostaa samalta, vaikka soittaisi uudella Squierilla. Levyn
sisäkansissa on paljon puhuva kuva, jossa Buddy on Home Owner -liikkeessä
(brittien K-Rauta) ja pitelee käsissään tarjouksessa olevaa punaista Squieria.
Kitaraan tällätyssä hintalapussa seisoo £69,90. Herran ilme kertoo kaiken.

Hauskan tarinoinnin ohessa "Deadwood And Wire" -kappaleella kuullaan Buddyn
taitavaa slidetyöskentelyä, jota olisi suonut levyllä olevan enemmänkin.

Hauskaa sanoitusta sisältää myös "The Put On Song", jossa tapahtumat
aiheuttavat lisää tapahtumia. Lieneekö omakohtaista kokemusta...

Reporter done put me in the papers
TV put me on the news
Tax man put me in an audit
which put me smack-dab in the blues
Trash man put me in the garbage
and put me on the curb with the junk
The dealership put me in a new Cadillac
and the payment’s done put me in a funk.

Levyltä löytyy monipuolisesti eri tyylisuuntia. Maukasta southern rock -puolta
edustaa komea "Ain't Got a Scratch" ja rivakkaa kantrilaukkaa löytyy biisistä "I
Had to Go See Alice". Jälkimmäisellä tarinaa riittää kuin Simo Salmisen
legendaarisessa "Alle lujaa" -teoksessa.

Fenderin vahvistimia muistellaan kappaleessa "Fender Champ". Kun tarpeeksi
kauan soittaa Champilla, on itsekin melkein mestari. Instrumentaalina vedetty
"For Crystal Beach" on Buddylle sama kuin "Chitlin' Con Carne" Stevie Ray
Vaughanille – Buddyn veto muistuttaa kuitenkin enemmän 'rautalankaisesti'
versioitua suomalaista vanhan ajan iskelmää.

Whittingtonin kotopuolen vanhat triobändit saavat huomionsa biisissä "Texas
Trios". Tekstissä vilahtaa tuttuja nimiä kuten Johnny Winter, ZZ Top ja Double
Trouble. Kitarasooloissa kuuluvat samat nimet.

Levyn päättää periamerikkalainen kliseevalistus "While We're Here". Siinä
muistutetaan huomioimaan läheiset ihmiset ja ystävät vielä kun maan päällä
ollaan. Paatoksella soljuva biisi saa allekirjoittaneessa aikaan hylkimisreaktion
siinä vaiheessa, kun sisään hiipii kirkkokuoro hoilaamaan biisin nimeä. Hallelujaa!
Levy on täynnä freesiä kitarointia ja mukavia tarinoita – sitten loppuun tunnelma
lätistetään tällaisella hartaudella. Mutta onneksi se ei kokonaisuutta pääse
pilaamaan.

KAKE KIIRIKKI

Buddy Whittington: Six String Svengali. Manhaton Records, 2011

Buddy Whittington (kitara, laulu), Wayne Six (basso), Mike Gage (rummut)

Tuotanto, äänitys ja miksaus: Mike Gage

Linkit: Buddy Whittington, Manhaton Records
.

.

Jaa juttu profiilissasi: |