Ota yhteyttä: admin (a) blues-finland.com © 2008 Blues-Finland.com |
Tarina suuresta musiikkiryöstöstä 8.12.2008 Eurooppalaiset antoivat bluesille uuden elämän, mutta valkoiset keräsivät Mississipin perinnemusiikin makeimmat hedelmät. Tästä kertoo Yhdysvalloissa ensi-iltaan tullut elokuva "Cadillac Records". "Minä en lahjo tiskijukkia!", kauhistelee kokeneempi rhythm & blues -tuottaja. "Minäpä lahjon", vastaa aloitteleva levy-yhtiömies Leonard Chess. Musiikin ja sen ympärillä vallitsevan rahan perässä juoksemisen välinen ristiriita rakentaa hauraan punaisen langan Darnell Martinin "Cadillac Records" -elokuvassa. Osapuolia henkilöivät puolalaissukuinen levy-yhtiöpomo Chess (Adrien Brody) sekä hänen perustamansa Chess Recordsin tähtiartisti Muddy Waters (Jeffrey Wright). "Cadillac Records" kertoo legendaarisen blues-merkin Chess Recordsin tarinan. Mississippiläinen sharecropper (osuvin käännös lienee torppari) kohtaa Chicagossa musiikkibisneksestä innostuneen puolalaisen romukauppiaan ja klubiomistajan. |
Chicago Blues syntyy, kun Muddy Waters yhdistää kitaransa vahvistimeen ja Chess laittaa nauhan pyörimään hienossa studiossaan, jonka rakentamisen hän oli rahoittanut klubinsa (itse sytyttämästään) palosta saaduilla vakuutusrahoilla. Tarina kuljetetaan yllätyksettömästi. Muddyn "I Can't Be Satisfied" -hitin jälkimainingeissa kuvioon tulevat muiden muassa Little Walter, Chuck Berry, Howlin' Wolf ja erityisesti Etta James (Beyonce Knowles). Chess Recordsin katalogi hakee vertaistaan, mutta suurimman näkyvyyden saavat Beyoncen laulamat "At Last" ja "I'd Rather Go Blind"; eikä ihme, sillä Knowles on elokuvan Executive Producer. Berryn vankilatuomio ja Jamesin alkoholi- ja huumeriippuvuus tuovat kertomukseen dramatiikkaa. Kokonaisuus on kuitenkin niin ohut, ettei unelman murenemista symboloiva ja sinänsä koskettava loppukohtaus anna oikein mitään syytä liikuttua - pääosa henkilöistä jää pinnallisiksi, eikä heihin ehdi kiintyä. Sanoma löytyy sittenkin Elokuvan myötätuntopisteet kerää Little Walter, josta Columbus Short tekee hieman säälittävän sekopään. Erinomaisia roolivalintoja ovat myös lupsakka Mos Def (Chuck Berry), "Oz"-vankilasarjasta tuttu, vahva Eamonn Walker (Howlin' Wolf) sekä värikäs Cedric The Entertainer (Willie Dixon). Cedricille on tosin langetettu täysin turha kertojan rooli. Beyonce laulaa komeasti ja hoitaa näyttelijäntyönsä moitteita. Jeffrey Wright on tuttu pienehköistä rooleista. Hänen hieman hassu naapurinmiehensä "Broken Flowersissa" (2005) oli hillitön, mutta valtavaa karismaa vaativa Muddy Watersin rooli ei istu hänelle. Oscar-voittaja Adrien Brodylle "Cadillac Records" näyttäisi valitettavasti olevan välityö. Tappelussa saamiinsa vammoihin kuolleen Little Walterin valmistaminen arkkuun on lopulta elokuvan avainkohtaus. Arpinaamaista harppusankaria viimeiseen leposijaansa aseteltaessa taustalla olevassa televisiossa juhlii "My Babea" rokkaava valkoinen artisti Mississippin Tupelosta. Valkoiset siis ryöstivät mustan musiikin; väitettä alleviivaavat vielä lopputekstit, joissa kerrataan Chuck Berryn (vs The Beach Boys) ja Willie Dixonin (Led Zeppelin) voittoisat tekijänoikeustaistelut valkoisia artisteja vastaan. Toisaalta "Cadillac Records" antaa ymmärtää, että Euroopan valkoiset antoivat bluesille uuden elämän. Muddyn osalta tarina päättyy hänen Englannissa saamaansa kuninkaalliseen vastaanottoon. Paljon potentiaalista ainesta jää toteutumatta. Muddy Watersin ja Howlin' Wolfin valtataistelusta olisi ollut paljon enemmän otettavissa irti. Little Walterin ja Muddyn vaimon Genevan sekä Etta Jamesin ja Leonard Chessin välinen säkenöinti jäävät laihoiksi sivujuonteiksi. Myös mielenkiintoisilla Mississippi- ja varhaisilla Chicago-otoksilla olisi voinut herkutella huomattavasti enemmän. Ohjaaja Darnell Martinin luoma, autenttinen 50-luvun ilmapiiri ja muutama onnistunut sivurooli ovat elokuvan ehdottomat ansiot. Beyoncen lisäksi Wright, Short ja Mos Def laulavat itse. "Cadillac Recordsin" tarkoitukseksi voi olettaa amerikkalaisen kansanmusiikin perinteiden kunnioittamisen. Elokuva kuitenkin irvistää itselleen: onko se todella tribuutti vai tapa saada maksukykyinen yleisö elokuvateattereihin popcornia mussuttamaan? Klassinen automerkki on vastannut varmasti sievoisesta osuudesta elokuvan budjetissa, siksi vahva näkyvyys sillä on elokuvassa nimeä myöten. PASI TUOMINEN Ensi-ilta: Cadillac Records. Parkwood Pictures/Sony Music Film, 2008 Ohjaus ja käsikirjoitus Darnell Martin Kuvaus Anastas Michos Leikkaus Peter C. Frank Musiikin tuotanto Steve Jordan Rooleissa mm. Adrien Brody (Leonard Chess), Jeffrey Wright (Muddy Waters), Beyonce Knowles (Etta James), Mos Def (Chuck Berry), Columbus Short (Little Walter), Eamonn Walker (Howlin' Wolf), Gabrielle Union (Geneva Wade), Cedric The Entertainer (Willie Dixon), Emmanuelle Chriqui (Revetta Chess) Kesto 1 h 49 min Linkit: Cadillac Records, Muddy Waters Lontoossa 1968 - - - - - ILMOITUS Bluesia soittoääneksi Buumi.netistä Muddy Waters: Hoochie Coochie Man B.B. King: Sweet Little Angel Blues Brothers: Soul Man Eric Clapton: Bell Bottom Blues - - - - - Artikkelien etusivulle |
Cadillac Records oli ensimmäisenä viikonloppunaan 9:nneksi katsotuin elokuva Yhdysvalloissa. Kassakone kilisi 3,5 miljoonan dollarin edestä. |