|
|
13.3.2015 päivitetty 8.5.2016 Kuvagalleria
|
|
Candye Kane – naistenpäivän sankari
Naistenpäivä ja Tampere Film Festival huipentuivat Tampereen Klubilla tänä
vuonna energisen bluesin tahtiin. Kalifornialainen Candye Kane tarjoili
tiukasti svengaavine trioineen makoisan annoksen juurihoitoa sunnuntai-
iltaan.
Candye Kanen poismenoa kunnioittaen tämä artikkeli on julkaistu
päivtettynä toiveuusintana.
On hankala keksiä osuvampaa esiintyjää naistenpäiväksi kuin Candye Kane –
the toughest girl alive. Candye on selviytyjä, josta huokuu sitä paljon
mainostettua naisenergiaa. Häntä ei voi sinnikkyyden puutteesta syyttää.
Vähintäänkin värikkään elämänsä varrelle osuneista koitoksista voittajana
selvinnyt Candye on viimeiset vuodet taistellut haimasyöpää vastaan. Monet
muut armoton tauti nujertaa heti kättelyssä, mutta Candye ei ole seitsemän
vuoden aikana lannistunut. Hän on terveydentilansa salliessa keikkaillut,
kirjoittanut uutta materiaalia ja julkaissut levyjä. Musiikki on hänelle elinehto.
Siitä hän saa kosolti voimaa ja samalla rahaa syöpähoitoihin.
Aikoinaan jo ensimmäisessä jaossa Candyelle tulivat kouraan kaikkea muuta kuin
elämän valttikortit. Kasvettuaan teiniäidiksi juopon isän ja mielenterveydeltään
huteran äidin tyttärenä hän päätyi tienaamaan talousrahoja alastonmallina.
Urakehityksen myötä tie johti uhkean neitokaisen syvemmälle aikuisviihteen
maailmaan, ja menestystäkin piisasi.
Samoihin aikoihin myös Candyen musiikkiura alkoi hahmottua. Hän tutustui
oikeisiin ihmisiin ja pääsi sisälle huippukauttaan 80-luvulla eläneeseen Kalifornian
roots-skeneen. Musiikkihommien startattua seksibisnes jäi taka-alalle. Tosin seksi
pysyi matkassa, vaikka bisnes pois putosikin. Vanha maine seurasi
musiikkimaailmaan, eikä Candye ole pyrkinyt peittelemään menneisyyttään. Siitä
on muodostunut osa hänen iloisen burleskimaista tyyliään. Avarakatseinen
Candye on vuosien saatossa ehtinyt ajaa niin seksuaalivähemmistöjen kuin -
enemmistöjenkin asiaa. Monet hänen lauluistaan käsittelevät varsin
suorasukaisesti – yleensä huumorin sävyttäminä – elämän intiimimpää puolta
monine mausteineen. Viime vuosina syövän kanssa kamppailu on luonnollisesti
noussut tärkeäksi teemaksi rakkauden rinnalle.
Voimaannuttavaa musiikkia
Candye Kane Band kapusi Klubin lavalle tismalleen aikataulussa – tosin ilman
solistia. Kitarataituri Laura Chavez johdatti basisti Bobby Abarcan ja rumpali
Kurt Kalkerin pariin pitkähköön intrumentaaliin. Laajalti kehutun (ja seuraavaksi
Stevie Ray Vaughaniksi mainitun) Lauran monipuolisuus kävi selväksi heti
kättelyssä. Kehujen mittainen soittaja tarjoili maltillisen melodista kitarointia.
Perinteitä on laajalla skaalalla hallussa, mutta omakin soundi erottuu.
Stratocasterilla ja puoliakustisella Epiphonella Chavez loihti sävyskaalaan
laajuutta ilman efektien polkemista. Länsirannikolle ominaiseen tapaan bluesin
kanssa rinta rinnan soivat rockabilly ja jazz. Ei jättänyt komppiryhmänkään
suoritus juuri toivomisen varaa. Abarcan ja Kalkerin toimintaa leimasi ”tarpeeksi,
mutta ei liikaa” -asenne. Jämäkkyyden ja rullaavuuden keskinäinen suhde pysyi
optimaalisella tasolla koko illan. Myös fiilis oli kohdallaan.
.
|
|
|
Lämmittelyinstrujen jälkeen Candye Kane astui orkesterin keulille. Varmasti moni
huolestui solistin nähdessään. Väsyneestä ja hauraasta olemuksesta paistoi läpi,
että hän ei todellakaan voi hyvin. Lavalle noustuaan Candye kuitenkin heräsi
käsittämättömällä tavalla eloon. Hän on usein korostanut saavansa musiikista ja
vuorovaikutuksesta yleisön kanssa voimia kestää elämän kolhut. Monen muun
artistin suusta lause kuulostaisi uutta kokoelmalevyä markkinoivalta latteudelta,
mutta Klubilla yleisö sai omin silmin todistaa musiikin voimaannuttavan
vaikutuksen. Candyen osuuden avauksena kuultu tuoreimman levyn nimiraita
”Coming Out Swingin'” nosti hymyn solistin ja sitä kautta monen kuulijankin
huulille. Se oli hieno hetki. Sitten mentiin ja kaikki muu unohtui!
Keikalla kuultiin materiaalia pääasiallisesti Candyen kolmelta tuoreimmalta
levyltä: ”Coming Out Swingin” (2013), ”Sister Vagabond” (2011) ja ”Superhero”
(2009). Se on luontevaa, koska levyillä on myös Laura Chavez ollut mukana niin
soittajana kuin laulunkirjoittajana ja tuottajana. Viimeisimmältä pitkäsoitolta
löytyvät ”Rock Me To Sleep” ja ”I'm The Reason Why You Drink” saivat setin
alkupuolella väliinsä yhden illan kohokohdista. Brenda Leeltä lainattu ”Sweet
Nuthin's”, kulki hienosti keinuvan tremolokitaran kuljettama.
Eläväinen Abarca piti lavan sivulla omaa touhuaan, ja naiset vuorottelivat bändin
keulilla. Candyen useaan otteeseen ylistämä Chavez sai runsaasti soolotilaa.
Soolojen aikana Candye itse siirtyi sivummalle tanssimaan. ”Superherolta”
poimittu hieno molliblues ”I Put A Hex On You” hidasti meininkiä, mutta ”White
Trash Girl” pisti taas astetta isomman vaihteen silmään.
|
|
|
Uransa aikana Candye on levyttänyt paljon itse kirjoittamaansa materiaalia.
Lapsuutta muistellessaan hän kertoi kirjoittamisen olleen aina pakokeino ja
oivallinen tapa käsitellä kokemiaan asioita. Kun paljon tapahtuu, on paljon
aiheita lauluunkin. Ajoittain ylitse pursuava seksuaalisuus (takavuosina
sananmukaisestikin) on jättänyt toisinaan varjoonsa sen seikan, että Candye on
mainio lauluntekijä ja ennen kaikkea monipuolinen tulkitsija. Hänen äänensä
venyy räväkästä pirttihirmuilusta hyvinkin hempeään viekotteluun.
Rakastaen ympäri maailman
”Ik Hou Van Je (I Love You)” on valoisa swingpala, joka esittelee erikielisiä
rakkauden tunnustuksia. Levyversiossa ei päästä kuin toiseen kotimaiseen
kieleen asti, mutta nyt Candye oli kirjoittanut kämmeneensä luntin. Jo toisella
yrittämällä ”minä rakastan sinua” tulikin puhtaasti ja lause kuultiin lukuisia
kertoja myöhemminkin keikan aikana. ”I Don't Cry Today” siirsi tähtäystä pari
piirua jazzin suuntaan. Tunteikkaan laulun myötä myös Laura sai uudenlaisen
ympäristön makoisalle soololle.
Candye levytti aikoinaan ensimmäisen pitkäsoittonsa austinilaiselle Antone's-
levymerkille. Sen ja samannimisen ravintolan legendaarisen nokkamiehen
Clifford Antonen ehdotuksesta hänen settiinsä on päätynyt bluesklassikko ”
Done Got Over It”. Tämänkin hienon version kruununa soi Klubilla kerrassaan
muikea kitarasoolo.
Keikan loppupuolella kuultiin hieman vanhempaa perua olevat kappaleet,
soulahtava ”I'm Lucky” ja vauhdikas boogie woogie ”Scream In the Night”. Niiden
päälle tullut Willie Dixonin ”You Need Love” sisälsi opetuksen. Siinä korostettiin
bluesin ilosanoman tärkeyttä ja Led Zeppelinin törkeyttä. Bändi kun yritti
aikoinaan pölliä tämän laulun omiin nimiinsä. Candye päätti keikan virallisen
osuuden nimikkolauluunsa (yhteen niistä) ”Toughest Girl Alive”. Hän ei kuulemma
oikeasti ole otsikon mukainen supernainen, mutta laulaessaan hän alkaa itsekin
uskoa voimiinsa.
Riehaantunut yleisö sai suostuteltua kaikkensa antaneen solistin vielä yhden
piisin mittaiseen encoreen. Kappalevalinta oli kerrassaan mainio. 'Bodiddleynä'
startannut laulu nimittäin osoittautui liikkeelle lähtiessä kuusikymmenlukuiseksi ja
sittemmin ties vaikka kenen versioimaksi renkutukseksi ”I Want Candy”. Ja
niinhän yleisö halusikin.
MARKO AHO
Kuvagalleria
|
|
|
| |
Etusivu | Uutiset | Artikkelit | Keikkakalenteri | Festarikalenteri | Artistit
Kuunteluhuone | Finnish Blues Exchange | Foorumi | Info | In English
.
|
Ota yhteyttä: admin (a) blues-finland.com
© Blues-Finland.com 2006-2016
.
|
|
