Blues-Finland.com - Chicago Blues–A Living History

KONSERTTIARVIO

12.6.2014

Kuva: Seppo Niinikuru

Chicagon tyylikäs bluesperhe
Chicago Blues – A Living History -kiertue kävi Helsingissä. John Primer,
Carlos Johnson ja Billy Boy Arnold tarjosivat sykähdyttävimmät elämykset.

Blues pitkä - elämä lyhyt. Tätä maksiimia ohjenuoranaan pitävä, nimeä Chicago
Blues – A Living History kantava kiertue tarjosi unohtumattoman illan Helsingin
perinteikkäällä Kulttuuritalolla kesäkuun neljäntenä. Vuodesta 2009 koossa ollut
ensemble muodostuu perusryhmästä – John Primer, Billy Boy Arnold, Carlos
Johnson, Billy Branch sekä Lurrie Bell – ja vierailevista muusikoista.

Perusbändin jäsenet tutustuivat toisiinsa muusikoiden tavalla eli soittamalla
yhdessä eri kokoonpanoissa vuosien varrella. Vähitellen syntyi ajatus
kiertueesta, joka vahvistaisi ja ylläpitäisi Chicago-bluesin maineikasta perinnettä.
Tähän mennessä tuloksena on ollut jo kaksi tupla-cd:tä ja lukuisia kiertueita
ympäri maailman. Kysyntää heillä riittää, eikä loppua ole näkyvissä.
Tämänkertainen kiertue suuntautui Sveitsistä Tallinnan kautta Helsinkiin ja
Itävaltaan, heinäkuussa matka vie Belgiaan ja Espanjaan.

Kiertueen artistit ja tuottajat ovat vetäneet oikeasta narusta jättäessään
kronologisen historian ja blues-purismin sikseen. He keskittyvät sen sijaan
musiikin elinvoimaisuuteen tässä ja nyt, ja bluesin jatkuvaan
uudelleensyntymisprosessiin. Jokainen muusikko, joka tulkitsee perinnettä omalla
persoonallisella tavallaan, on samanaikaisesti sekä vaikutteiden saaja että
antaja.

Huuliharpisti Matthew Skoller, porukan uusin ja nuorin jäsen, toimi kuuluttajana.
Hän kiitti yleisöä paikalle saapumisesta ja muistutti meidän kaikkien olevan osa
historiaa. Suuremmitta seremonioitta hän kuulutti lavalle kaksi suvereenia
muusikkoa, pianisti-urkuri Johnny Iguanan ja rumpali Kenny ”Beedy Eyes”
Smithin. Johnny Iguana (pseudonyymi), Chicagoon emigroitunut itärannikon
mies, soitti vauhdikkaan kappaleen ”Chicago Breakdown” suorastaan
ylitsepursuavalla innolla. Häntä sai ilokseen kuunnella rytmiryhmän
vahvistuksena melkein koko illan. Hän myös hauskuutti yleisöä muun muassa
mainostamalla suomalaista olutta soittonsa ohessa.

Seuraavana saapui lavalle huuliharpun mestari Billy Boy Arnold. Läpikotaisin
bluesinsa tunteva herrasmies tarjosi upeita hetkiä vähäeleisen laulunsa ja
uskomattoman sävykkään huuliharpunsoittonsa avulla. ”My Little Machine”,
Tampa Redin ”Love Crazy” ja Arnoldin läpimurtohitti ”I Wish You Would”
lämmittivät yleisön vastaanottavaksi seuraaville esiintyjille.
.

Billy Boy Arnoldin soittaessa puikkoihin astuivat basisti Felton Crews ja kitaristi
Billy Flynn. He huolehtivat luotettavasti säestyksestä loppuillan ajan.

John Primer oli erittäin hyvässä soittovireessä. Kitarana hänellä oli kaunis
Gibsoninsa (Epiphone Sheraton). Siitä hän irrotteli sekä melodista näppäilyä B.B.
Kingin tyyliin että rouhakkaa slideä. Primer osaa soittaa näköjään mitä vain.
Sonny Boy Williamson II:n letkeä ”Your Imagination” esitettiin Matthew
Skollerin avustuksella. Johnny Iguana liittyi seuraan syvältäluotaavassa Muddy
Waters -mukaelmassa ”They Call Me John Primer”, josta ei tunnetta puuttunut.

Bändin puhemies, huuliharpisti-laulaja Billy
Branch saapui juoksujalkaa lavalle. Hänen ja
Matthew Skollerin huuliharppuduetto ”Born
in Chicago” oli suorastaan pitelemätön.
Skoller osoittautui erittäin hienoksi ja
eläytyväksi harpistiksi ja kelpo laulajaksi.
Johnny Iguana kiskoi uruistaan esiin villejä
sointuja ja juoksutuksia. Billy Branchilta
kuultiin myös Junior Wellsin
monumentaalinen ”Hoodoo Man Blues” Billy
Flynnin soittaessa soolokitaraa. Branch piti
show'ta yllä ja sai yleisön mukaansa. Hän
versioi soolo-osuutensa päätteeksi vielä
mentorinsa James Cottonin ja Little
Walterin kappaleita.

Carlos Johnsonin lauluääni oli tumma ja
pehmeä. Kitaraa Otis Rushin tavoin ”väärin
päin” soittava vasenkätinen kitarataituri
tarjosi yleisölle todellisen yhden miehen
show'n. Hän omaa melkoisia
näyttelijänlahjoja ja tekikin taikatemppuja
kitarallaan. Yli kymmenminuuttisen bluesin
aikana (huumorin ryydittämä tarina
petollisesta naisystävästä) kuultiin
kertakaikkisen hienoa kitarointia, jota Johnny
Iguanan jazzahtava urkutyöskentely tuki.

Billy Boy Arnold ja John Primer

Billy Branch ja Lurrie Bell muistelivat Berliinin vuoden 1977 jazz-festivaalia; siellä
he esittivät ensi kerran kappaleen ”Tear Down The Berlin Wall”. Kappale
osoittautui profetiaksi. Duettona se kuultiin nytkin. Lurrie soitti soolona Magic
Samin riipaisevan ”My Love Will Never Die” ja Elmore Jamesin “Dust My Broom” -
mukaelman “I Believe”. Konsertin oletettuna päätähtenä Lurrie ei ollut tällä
kertaa parhaimmillaan. Oli vaikea uskoa häntä samaksi mieheksi, joka veti
Lahden Grand Blues Festivalilla vuonna 2007 käsittämättömän energisen keikan.
Artistillakin voi olla huonompia päiviä, ja sellainen sattui nyt Lurriella olemaan.
Tämä ei kuitenkaan suuremmin haitannut kokonaisuutta.

Loppuhuipennuksena kuultiin Muddy Watersin ”The Blues Had a Baby (And They
Named It Rock and Roll)” kaikkien esiintyjien tullessa lavalle. Chicagon
bluesperheellä oli silmin nähden hauskaa yhdessä, samoin yleisöllä, ja
parituntinen vierähti pian. Vanhemmat parrat veivät tällä kertaa pisteet kotiin.
John Primer, Carlos Johnson ja Billy Boy Arnold tarjosivat sykähdyttävimmät
elämykset. Kaikki artistit tekivät toki osansa tyylillä ja taidolla. Bluesin paljon
spekuloitu tulevaisuus näyttää näiden herrojen ansiosta taas valoisammalta.

ANNAMARI LAUSALA

Kuvat Seppo Niinikuru

Linkit: Chicago Blues – A Living History, Kulttuuritalo, Eastway

.

Jaa juttu profiilissasi: |

UUSIMMAT

BLUESIA CDON.COM-VERKKOKAUPASTA