LEVYARVIO
|
6.5.2014
Tanssijoille ja kuuntelijoille
Chris Corcoran Trio on yksi roots-maailman
harvoista aktiivisesti keikkailevista
instrumentaaliyhtyeistä. Mitä bändistä
kertoo heidän debyyttilevynsä "The
Getaway"?
Tänä päivänä ei paljon tapaa roots-musiikkia
soittavia instrumentaalitrioja. Ehkä syy on
siinä, että rakenteista ja rytmeistä on tullut
vuosien varrella niin tiukasti standardoituja,
etteivät bändit itsekään erota biisejä
toisistaan kuulematta sanoja... tai ehkä siinä,
ettei melodioiden soittamista ole pidetty
loistokkaana tai nykyaikaisena enää pitkään
aikaan.
|
|
Read this review
in English
|
Todennäköisin syy on kuitenkin se, että blues ja jazz – jopa rock 'n roll – ovat
kehittyneet tanssimusiikista kuuntelumusiikiksi. Eikä sen taas tarvitse olla levy-
yhtiöiden "ilkeyden", kuuntelijoiden "sivistymisen" tai muusikoiden oman
"kunnioituksenhalun" syytä.
Chris Corcoran Trio on yksi harvoista vuonna 2014 keikkailevista
instrumentaalibändeistä. Taitavalta yhtyeeltä riittää tavaraa niin tanssijoille kuin
kuuntelijoille. Yhtyeen kotisivut kertovat ylpeästi, että kyseessä on "ainoa
instrumentaaliyhtye, joka on saanut oman show'nsa Britannian parhaaseen
blues-baariin, Lontoon Sohossa sijaitsevan Ain't Nothin' Butiin sen 20-vuotiaassa
historiassa". Syy selviää helposti kuuntelemalla bändin debyyttialbumia "The
Getaway".
Bändissä soittavat Chris Corcoran (kitara), Dave Lagnado (kontrabasso) ja Peter
Greatorex (rummut). Kolmikko pitää alusta loppuun iisin ja tarttuvan svengin yllä:
sitä riittää niin Corcoranin säveltämään, rokkaavaan ja rollaavaan nimibiisiin kuin
kolmeen Kenny Burrell -numeroon (kyllä, mukana on taas yksi versio "Chitlins
Con Carne" -kappaleesta, mutta se on yhtä kaukana SRV-coverista kuin Junior
Wells-Buddy Guy -työskentelystä klassikkolevyllä "Hoodoo Man Blues").
Bändi keksii uutta myös The Champsin "Tequilaan" – kuvittelepa jazzimpaa T-
Bone Walkeria, joka on juuri kuullut Link Wrayta radiosta! Jazz-vaikutteet
(Burrell, Montgomery, Grant Green) ovat Corcoranin soittamisessa ilmeiset. Jazz
piilee kuitenkin enemmän soundissa ja sävyssä kuin sävelten valinnassa.
Puhtaat, hyvin artikuloidut ideat ja suostuttelevat riffit osoittavat, että entinen
West Westonin Bluesonicsin kepittäjä on edelleen ennen kaikkea blues-soittaja.
.
|
|
|
Kun bändi päättää tehdä coverin basisti Paul Chambersin (Miles Davis, John
Coltrane) kappaleesta "Whims of Chambers", on basistiin luonnollisesti tehtävä
tuttavuutta. Dave Lagnado tarjoaa vakaan ja sympaattisen taustatuen
Corcoranin seikkailuille. Lagnado saa mukavasti myös soolotilaa useammassakin
biisissä – ja hän osaa totisesti käyttää tilan hyväkseen. Rumpali Peter Greatorex
tekee poikkeuksellisen hyvää jälkeä ja lisää yhtyeen soundiin taas uuden
ulottuvuuden. Erilaisten ja usein eksoottisten rytmien runsaus on virkistävää –
varsinkin verrattuna niihin loputtomiin shuffleihin, joita tämän vuosisadan bändit
väsymättä veivaavat.
"The Getaway" -levyn kymmenestä kappaleesta viisi ovat Corcoran-originaaleja
ja samalla koko materiaalin kermaa. Nimikappale ja "Walkin' Home Drunk" ovat
allekirjoittaneen erityissuosikkeja. Studiosoundi muistuttaa 60-luvun alun jazz-
albumeja parilla kitaran ja lyömäsoittimien päällekkäisäänityksellä höystettynä.
Tuotannossa on tehoa. Ei voi kuitenkaan välttää ajatusta, että tällainen bändi
pitää kokea stagella, elävänä ja parhaassa vedossaan. Toivottavasti siihen
aukeaa pian tilaisuus.
ANDRES ROOTS
Chris Corcoran Trio: The Getaway. Corky's Records, 2010
Chris Corcoran (kitara), Dave Lagnado (kontrabasso), Peter Greatorex (rummut
ja muut lyömäsoittimet)
Linkki: Artistin kotisivut
|
|
|
| |
Etusivu | Uutiset | Artikkelit | Keikkakalenteri | Festarikalenteri | Artistit
Kuunteluhuone | Finnish Blues Exchange | Foorumi | Info | In English
.
|
Ota yhteyttä: admin (a) blues-finland.com
© Blues-Finland.com 2006-2014
.
|
|
