KONSERTTIARVIO
|
| |
|
|
Lannistumaton Corky Laing
|
|
|
| |
29.10.2019 Kuvagalleria
Pitkän linjan rumpali oli liikenteessä Mountain-ohjelmistolla. Lokakuun 19.
päivänä kiertue kävi Tampereella. Kanadalainen Laing osoittaa olevansa
seitsenkymppisenäkin kovassa iskussa.
Yli viisikymmenvuotisella urallaan monenlaisiin kommelluksiin ja koettelemuksiin
ajautunutta Corky Laingia ei lannista edes pa-laitteiden hajoaminen. Se nähtiin
Tampereella, kun Sketsiteatteri Palatsin äänentoistojärjestelmä mykistyi tyystin
hänen keikkansa alla.
Lämmittelybändi Black Dukes yritti urheasti pariin otteeseen startata omaa
osuuttaan, mutta joutui lyömään hanskat tiskiin. Kaiken säätämisen seasta
saattoi silti kuulla, että bändin homma vaikuttaa mielenkiintoiselta.
Tilaisuutta oltiin pääesiintyjänkin osalta jo perumassa. Bändi itse oli kuitenkin sitä
mieltä, että tottahan toki he keikan soittavat ja parhaansa tekevät.
Richie Scarletin kitara ja Mark Mikelin basso kuuluivat vaihtelevasti lavalla
olleista vahvistimista. Rummuthan ovat jo luonnostaan kovaäänisiä, etenkin
Laingin niitä soittaessa. Ne erottuivat myös. Ainoaksi ongelmaksi muodostui
laulu. Se saatiin johdettua ulos ainoastaan salin reunoilla olevista pienistä
taustamusiikkikaiuttimista. Näin ollen muusikoilla ei ollut mitään mahdollisuutta
kuulla omaa ääntään. Instrumentaaliseksi jäi niin ikään lavan edessä olevan
alakatsomon musiikkinautinto. Rautaisen ammattitaidon merkkinä voidaan pitää
sitä, että Mikel ja Laing suoriutuivat lauluosuuksistaan hyvin, vaikka eivät
ääntään kuulleetkaan.
Kolmikko käänsi muutoinkin kamapoliittiset vastoinkäymiset voitokseen. Soitosta
oli aistittavissa roppakaupalla hyvää fiilistä ja vapautunutta riemua. Aavistuksen
Spinal Tapista muistuttava, juhlavien puitteiden ja toimimattoman äänentoiston
kontrasti sopi sketsiteatterin luonteeseen.
|
|
|
Tampereen-keikka oli Corky Laing Plays Mountain -kiertueosuuden päätösilta.
Richie Scarlet palasi sen jälkeen takaisin ison veden taakse. Seuraavilla keikoilla
hänen tilallaan kitaroi Phil Baker.
Kuten rundin otsikko antoi ymmärtää, oli teemana Corkyn uran muistelu piisein
(ja tarinoin). Setin runko rakentui odotetusti Mountainin tuotannon varaan
painottuen bändin alkuaikoihin. Suurin osa kappaleista oli Mountainin kahdelta
ensimmäiseltä pitkäsoitolta ”Climbing” (1970) ja ”Nantucket Sleightride” (1971)
sekä niitä edeltäneeltä ja bändille nimen antaneelta Leslie Westin soololevyltä
”Mountain” (1969).
Isoimmat hitit ”Mississippi Queen” ja ”Theme For An Imaginary Western” kuultiin
tietysti pitkinä versioina. Jälkimmäinen lainattiin aikoinaan Jack Brucen
soololevyltä. Bruce liittyi tarinaan sikälikin, että Laing ja West perustivat
Mountainin ensimmäisen vaiheen jälkeen hänen kanssaan trion West, Bruce &
Laing. Jonkin matkaa toista vuotta toimineen ja kolme levyä julkaisseen
orkesterin ohjelmistosta kuultiin nyt ”Why Don´tcha”. Sujuvasti solahti
vanhemman materiaalin sekaan myös Corkyn äskettäin ilmestyneeltä levyltä
”Toledo Sessions” poimittu ”Beautiful Flies”.
Oman annoksensa lisäsäätöä keikkaan toi ”Nantucket Sleightride”. Siihen
olennaisesti kuuluva, Mark Mikelin soittama pianointro saatiin pa-kamojen
puuttuessa toteutettua kytkemällä sähköpiano hetkeksi Ampegin
bassovahvistimeen. Harvoin on koskettimissa kuultu niin muhevasoundista
komppikättä.
|
|
|
Corky Laing ei soittanut Mountainin miehistössä Woodstockissa. Hän liittyi
Mountainiin miltei heti festivaalin jälkeen vuonna 1969. Siitä huolimatta hänellä
on tapahtuman tiimoilta hieno tarina kerrottavanaan.
Mountain äänitti syksyllä 1969 New Yorkin Record Plant -studiolla ensilevyään.
Samaan aikaan naapuristudiossa miksattiin Woodstockin tallenteita. Kävi ilmi,
että Ten Years Afterin sittemmin ikoniseksi muodostuneesta kappaleesta ”I´m
Going Home (by Helicopter)” eivät rummut olleet tarttuneet nauhalle. Alvin Lee
kumppaneineen oli Euroopassa keikoilla, joten tuottajat kävivät seinän takaa
kysymässä Corkya soittamaan rumpuosuudet nauhalle Ric Leen puolesta.
Hänelle kerrottiin kyseessä olevan simppelin rokkikappaleen. Corky suostui.
Hänelle unohdettiin mainita, että alati kiihtyvä kappale oli pituudeltaan
maratonmittaa. Corky kertoikin äänityksen olleen todella rankan. Jälkeenpäin
tuottajat kyselivät vielä palkkiotoiveita. Lopen uupunut rumpali ei jaksanut sanoa
muuta kuin ”I´m going home” ja lähteä lätkimään. Levy ilmestyi, menestyi ja
Corky sai kultalevyn.
Mountain oli soittanut Woodstockissa kappaleen ”Who Am I But You and the Sun
(For Yasgur´s Farm)”, jonka kirjoittamiseen Corky oli osallistunut. Näin ollen hän
sai Woodstockista toisenkin kultalevyn. Se on varsin hyvä saavutus miehelle,
joka ei edes itse ollut paikan päällä! Molemmat kappaleet kuultiin myös Palatsi-
keikalla mainioiden anekdoottien pohjustamana.
|
|
|
Tärkeimmäksi esikuvakseen Corky mainitsi Keith Moonin. Hän näki nuorena
poikana The Whon, kun bändi teki ensimmäistä Kanadan-vierailuaan. Moonin
antaumuksellinen ja intohimoinen soittotyyli teki lähtemättömän vaikutuksen.
Samankaltaista elävyyttä löytyy Corkyn soitosta yhä. Suoraa komppia on hyvä
maustaa fillein. Matkan varrelle kun laittaa sopivasti mutkia, ei käy meno tylsäksi.
Tämä niin Moonille kuin Led Zeppelinin John Bonhamille ominainen - Creamin
Ginger Bakerista puhumattakaan - soittotyyli pohjaa jazzin maailmaan. Ei
olekaan ihme, että Laing mainitsi esikuvista puhuessaan Gene Krupan samassa
lauseessa Moonin kanssa.
Lava näytti hauskalta. Rummut olivat oikeutetusti eturivissä lavan sivulla.
Äänentoistolliset puutteet korostivat entisestään rumpujen vahvaa roolia.
Erityisen viihdyttävä oli rumputrubaduurimainen näkemys Bob Dylanin
kappaleesta ”Like A Rolling Stone”. Siinä yhdistyivät rumpusoolo ja spoken word
kerrassaan oivallisella tavalla.
Lähes parituntinen keikka oli kaiken kaikkiaan viihdyttävä. Tekniset ongelmat
latistivat tunnelmaa hetkeksi. Bändi kuitenkin näytti kyntensä ja hoiti homman
himaan. Omaa ikäänsä moneen kertaan spiikeissä korostanut Laing osoitti
olevansa seitsenkymppisenä yhä kovassa iskussa. Yhteissoitosta oli helppo
huomata, että Mikelin kanssa hänellä on pitkä yhteinen historia. Myöskään ”rock
and rollin keisariksi” tituleerattu Scarlet ei bändin heikoksi lenkiksi ryhtynyt. Trio
voitti turhia pinnistelemättä olosuhteiden haastavuuden.
|
|
|
Yhdeksänkymmentävuotias Kino-Palatsi piti viimeisen elokuvanäytöksensä
melkein kolme vuosikymmentä sitten, vuonna 1991. Kunniakkaan taipaleen päätti
suomikauhun uranuurtajan ”Kuutamosonaatin” jatko-osa ”Kadunlakaisijat”. Sen
jälkeen prameassa kiinteistössä on nähty niin hurmoshenkistä
seurakuntatoimintaa kuin monenkirjavia teatteriyrittäjiäkin.
Sketsiteatteri Palatsin puikoissa häärii näyttelijänä tunnetuksi tullut Jari Salmi.
Musiikkia löytyy teatterin ohjelmistosta jonkin verran. Oivallisesti sali
parvekkeineen konserttikäyttöön sopisikin – etenkin äänentoiston toimiessa.
Teatteriravintoloita on kaupungissa jo entuudestaan useita.
Kilpailua varmasti piisaa. Toivotaan, että Palatsi löytää paikkansa
tamperelaisessa kulttuurikentässä. Arvokas tila ansaitsisi olla hyötykäytössä.
MARKO AHO
Kuvagalleria
Linkit: Corky Laing, Sketsiteatteri Palatsi
|
|
|
| |
|
|
| |
Etusivu | Uutiset | Artikkelit | Keikkakalenteri | Festarikalenteri | Artistit
Kuunteluhuone | Finnish Blues Exchange | Foorumi | Info | In English
.
|
Ota yhteyttä: admin (a) blues-finland.com
© Blues-Finland.com 2006-2019
.
|
