21.9.2010
Australian Hokum Blues -ilmiö
C.W. Stoneking teki vaikutuksen saumattomasti yhteen soittavan orkesterinsa
kanssa keikalla Berliinissä. Minstrel show -perinnettä pidetään yllä musiikkia
ja asiaan kuuluvaa puheenpartta myöten.
Pieni Bassy Cowboy Club Berliinin Scönhauser Alleella on maanantai-iltana
tupaten täynnä ihmisiä, tupakansavua ja odotusta. C.W. Stonekingin setti on
juuri alkamassa. Nähtäväksi jää, miten puoliksi jalkakäytävälle ja kadulle
pursuava yleisö mahtuu sisään musiikin alkaessa.
Onnekseni olen juuri saanut oluen käteeni ja parkkeerattua seisaaltaan lavan
eteen, kun keikka alkaa; liikahtaminen ei tule kysymykseenkään seuraavaan
puoleentoista tuntiin, ellei halua menettää taivaspaikkaansa lavan edessä.
Amerikkalaisten vanhempien australialaissyntyinen poika Christopher William
Stoneking (syntynyt vuonna 1974 Australian Katherinessa) on jo pitkän linjan
muusikko. Hän on tutkinut vanhaa country bluesia pieteetillä. Esimerkkinä
käyköön hänen tulkintansa William Brownin "Ragged And Dirtystä", joka on
kuunneltavissa ja katseltavissa YouTubessa.
Stoneking on myös vanhan minstrel show -perinteen tuntija. Hänen levytyksensä
ja esityksensä tuovat tämän hyvin esiin kuvitteellisten tarinoiden ja anekdoottien
ympäröidessä hänen omia sävellyksiään. Lavalle saapuessaan maestro on
pukeutunut valkoisiin housuihin ja paitaan, raidalliseen pikkutakkiin ja
ruudulliseen kravattiin. Taakse öljyttyine hiuksineen hän on kuin hahmo jostain
hieman vinksahtaneesta versiosta Tuulen viemää -elokuvasta.
Stonekingin paksu australialaisaksentti mukautettuna syvän etelän minstrel-
puheenparteen änkytyksineen kaikkineen on haastavaa seurattavaa
suomalaiskorville. Musiikki puhuu kuitenkin puolestaan, ja Stonekingin hieman
käheä lauluääni onkin kuin suoraan joltain 78 rpm -savikiekolta.
Yhteen hitsautunut yhtye
Stoneking esiintyy tätä nykyä ”Primitive Horn Orchestra” -yhtyeensä kanssa.
Yhtye koostuu paitsi Stonekingistä ja hänen National-resonaattorikitarastansa tai
banjostansa myös puhallinsektiosta, jossa on trumpetti, vetopasuuna sekä
tuuba, joka vuorottelee kontrabasson kanssa. Rumpali, joka soittaa pikkusettiä
pehmeäpäisillä palikoilla, viimeistelee kokoonpanon.
Yhtyeen ”Hokum Bluesiksi” luonnehtima musiikkityyli sekoittelee country bluesin,
New Orleansin jazzin ja jopa calypson aineksia maukkaaksi akustiseksi
kudokseksi. He soittavat enimmäkseen Stonekingin omia sävellyksiä, mutta myös
bluesklassikoita.
Yhtye on kiertänyt maailmaa jo tovin, ja livenä kävi selväksi sen
yhteenhitsautuneisuus. Puhallinsektio on elimellinen osa yhtyeen sointia.
Soittajat ovat kaikki hyvin taitavia ja mukana esityksessä. Soolotilaakin suodaan
kaikille, ja New Orleans -tyyppinen kollektiivinen improvisointikin hoituu myös
aivan mainiosti.
Stoneking ei ole ensimmäistä kertaa Berliinissä, ja osa yleisöstä selvästikin
tunnistaa hänen kappaleensa, fiktiiviset tarinat kappaleiden synnystä ja jopa
osaa ulkoa osan sanoituksista. Tekstit herkuttelevat hoodoolla, viidakkoaiheilla,
mystiikalla ja kuolemalla. Mitä muuta berliiniläisyleisö voisi toivoa?
Raivoisat aplodit saavat yhteen palaamaan lavalle soittamaan pari encorea, ja C.
W. itse tulee vielä toistamiseen lavalle soittamaan pari kappaletta ennen kuin ilta
voi päättyä.
Henkilökohtaisesti olisin toivonut saavani kuulla hieman enemmän C.W.
Stonekingin country blues -osaamista kitaran varressa; toki muutamia
soolonumeroita, introja ja soolojakin oli tarjolla, mutta isomman bändin formaatti
hieman alistaa hänen soittonsa enemmän rytmiosaston puolelle. Yleisö kuitenkin
on ilmeisen tyytyväinen saamaansa.
C.W. Stoneking yhtyeineen esiintyy Helsingin Storyvillessä 24. (Zakiya Hookerin
ohella) ja 25. syyskuuta. Suosittelen hänen tsekkaamistaan lämpimästi.
PAN SALMENHAARA
Berliini
Linkit: C.W. Stoneking kotisivu ja MySpace, Bassy Cowboy Club
.
|
