Blues-Finland.com - Dan Baird & The Homemade Sin

28.5.2015 Kuvagalleria

Dan Baird

Rokin rajatonta riemua
The Georgia Satellitesista tuttu Dan Baird toi Suomeen The Homemade Sin –
bändinsä. Helsingin-keikalla ei fiilistä säästelty.

Turhan totinen rokkaus on tylsää ja luiskahtaa helposti junttaavan jyystön
puolelle. Sen tahtiin kelpaa kyllä pomppia tai purkaa patoutumiaan vierustoveria
muksimalla, mutta ei se juuri muuhun käy. Sen sijaan hyvällä fiiliksellä tarjottu
rehvakas rokki on mitä parhainta viihdykettä. Kun rullaavassa rock and rollissa on
mukana sopivasti virnettä, arjen murheet kaikkoavat ja kankeammankin jässikän
jalka naputtaa lattiaa. Juuri sellaista musiikkia oli taannoin tarjolla Helsingin Virgin
Oil Co:ssa.

Joskus silloin ”kultaisella” 80-luvulla Suomen televisiossa tavattiin näyttää
taltiointeja Montreaux'n taustanauhavetoisilta pop-festivaaleilta. Juoni oli
sellainen, että tuon aikaiset eturivin artistit pistäytyivät elävän yleisön edessä
elehtimässä jonkun hittinsä tahtiin – tapa, joka sittemmin on yleistynyt turhankin
kanssa. Minua ohjelmassa kiinnosti se, että kun jaksoi kyllin pitkään katsella
puolivillaisten poppareiden kekkalointia, väliin saattoi osua juurevampaakin
tarjontaa. Sellainen oli ilon aiheeksi noussut Status Quon ”Rockin' All Over The
World”. Tosin sekin löysi voittajansa. Odottamatta kuin faksi pääministerille
Saloraamme ilmaantui remeltämään The Georgia Satellites. ”Battleship Chains”
lähti soimaan, ja minusta tuli siltä istumalta tämän entuudestaan tuiki
tuntemattoman bändin fani.

Viimeisen kolmen vuosikymmenen aikana Satellitesin jäsenet – erityisesti laulaja-
kitaristi Dan Baird – ovat tarjonneet rehvakkaan rokkauksen ystäville lukuisia
ilon aiheita. Bändit ovat vaihtuneet, mutta peruskaava on pysynyt samana.
Bairdin nykyinen kokoonpano The Homemade Sin käväisi toukokuun lopulla
soittamassa pari keikkaa Suomessa.

Jykevää jytää

Homemade Sinissä rumpuja soittaa jo Satellitesissa kannuttanut Mauro
Magellan. Basistina toimii tuore ruotsalaisvahvistus Micke Nilsson. Nelikon
täydentää (miltei kvintetiksi) Jason And The Scorchersin rivakkaotteisena
kitarasankarina tunnetuksi tullut Warner E. Hodges.

Bändi asteli heti puolenyön jälkeen Virgin Oilin lavalle. Baird viritteli aluksi lyhyen
tovin kitaraansa. Malttamatonta yleisöä hän opasti kertomalla, että ei ole
mitenkään välttämätöntä odottaa ääneti. Siihen hiljaisuus loppuikin seuraavan
parin tunnin ajaksi.

Vauhtiin päästyään nelikko pisti tuulemaan. Fiilinkiä ei säästelty. Kaiken pohjana
jytäsi Magellanin kovakätinen, mutta svengaava rummutus. Hän huhki menemään
tukka silmillä eikä paljon naamaansa näytellyt. Ruotsalainen Micke Nilsson liittyi
viime vuonna pikahälytyksellä miehistöön, kun henkilökohtaiset ongelmat
pakottivat Keith Christopherin jättäytymään sivuun juuri Euroopan-kiertueen
kynnyksellä. Micke, joka muuten on Scorchersissa rummuttavan Pontus Snibbin
vanha bändikaveri, sopiikin ryhmään mainiosti. Keikalla hän hoiti tonttinsa, mutta
pysytteli sivummalla tapahtumien keskipisteestä.
.

Baird ja Hodges operoivat kitaroineen keskipisteessä. He jakoivat virnuillen
soolovuoroja ja kannustivat toisiaan entistä huimempiin suorituksiin. Hodges
kantoi Gibson Les Paulillaan päällimmäisen soolovastuun. Hän soitti tuttuun
tyyliinsä runsaasti. Taas saimme todistaa, miten pienimpäänkin kompin väliin ehtii
heittää kipakan fillin tai kiepsauttaa kitaran selkänsä takaa. Bairdin kitarointi oli
hillitympää, mutta makoisaa. Hän soitti keikan alkupuolen tyylilleen uskollisesti
ykköskitarallaan, joka on Steve Marriotin vanha Fender Esquire. Jossain
vaiheessa settiä Bairdin kaulaan vaihtunut toinen Telecaster oli saman oloinen
kuin”Old Man”, mutta tuoreempi.

Uutta ja vanhaa

Viimeisimmän Homemade Sin -levyn ”Circus Life” (2013) avaava ”Fall Apart On
Me” polkaisi homman käyntiin. Sen päälle tuli Georgia Satellitesin viimeisen
pitkäsoiton (1989) avannut kipakka rokki ”I Dunno”. Uusi ja vanha materiaali
vuorottelivat luontevasti. Ilmeisesti Neil Youngilta vaikutteita saanut, pitkät ja
uljaat kitarasoolot keikalla tarjonnut ”Crooked Smile” (Homemade Sinin vuonna
2008 ilmestyneeltä debyytiltä) sai peräänsä ”Mon Cherin”. Tuoreimman levyn
antia oleva ”Break Down And Cry” sai kantaansa puolestaan ”Hard Luck Boyn”.
Erityisesti kappalepari ”Two For Tuesday” ja ”Railroad Steel” nosti tunnelmaa
kattoon. Molemmista kuultiin pitkät versiot, eikä sooloja säästelty. Viimeksi
mainittu starttasi hitaana bluesina, mutta rivakoitui hurjaan laukkaan.

Hodges, Magellan, Baird

Keikan loppupuolelle oli säästetty Bairdin isoimmat hitit. Georgia Satellitesin
suureen suosioon (tai ainakin sen kynnykselle) aikoinaan nostanut ”Keep Your
Hands To Yourself” tuli juuri ennen loppurypistystä paikoin yhteislaulullisena
tulkintana. Muutamaa piisiä aiemmin oli jo kuultu Bairdin 90-lukuiselta
soolokaudelta hitiksi kohonnut ”I Love You Period”, sekä sen kaverina notkean
letkeä ”Julie And Lucky”. Warner kantoi solistillisen vastuun laulamalla
viimevuotiselta levyltään (Gunslinger) löytyvän, perin jännästi nimetyn laulun
”Messwithmycraniumgirl”.

Setin päätöksenä kuultiin ”Damn Thing To Be Done” sekä Satellitesin
ohjelmistosta noukittu ”Sheila”, jonka sisään oli leivottu myös ”Do You Wanna
Dance”. Encorena bändi palasi vielä esittämään Dylania ja Beatlesia. Oivallisesti
valitut lainarallit ”Quinn the Eskimo” ja ”Don't Pass Me By” kruunasivat hienon
illan.

Lämmittelyä ja jäähdyttelyä

Virgin Oilin illan avasi yhdentoista jälkeen lavalle noussut Bryn Jones. Hänen
akustisessa setissään soivat hallitsevina elementteinä rock ja country. Jones on
tunnetusti osaava muusikko ja monipuolinen laulaja. Hänen osakseen jäi pitkälti
sisääntulomusiikin soittaminen baariin saapuvalle juhlakansalle.
Trubaduuripohjainen rokkaus irtosi mallikkaasti, vaikka sen seuraamista
kuulumisten vaihto hieman häiritsikin. Päällimmäisenä setistä jäi mieleen
tuttuudensa voimalla ”Talking Koskenkorva Blues”.

Ilta oli kaikin puolin onnistunut. Bändi vastasi odotuksiin ja ylitti ne. Heti keikan
jälkeen pari tuntia yhteen putkeen remunneet musikantit suunnistivat oven
suuhun jakamaan nimmareita, hymyilemään selfieissä ja juttelemaan yleisön
kanssa. Sen pohjalta oli helppo päätellä, että esiintymisen korostunut
hyväntuulisuus ei ollut show'ta. Se oli aitoa rokin riemua.

MARKO AHO

Kuvagalleria

.

Jaa juttu profiilissasi: |

UUSIMMAT

BLUESIA CDON.COM-VERKKOKAUPASTA